Tuulee hurjasti. Lähdemme campingista pitkin kyläteitä ilman seurattavaa karttareittiä kulkusuuntana etelä. Aikamme ajeltua pitkin kyläteitä löydämme myös kiintopisteen ja sen avulla paikkamme kartalla.
Jatkamme kovassa sivutuulessa etelään Dampin lomakaupunkiin, jossa ilmeisesti ei juurikaan ole vakiasukkaita, mutta sitä enemmän lomalaisia. Isot asuntohotellit meren rannassa ja pienemmät lomatalot vähän kauempana näyttävät siltä, että niitä ei ole rakennettu varsinaiseen asuinkäyttöön. Varsinkin kun Damp on vähän keskellä ei mitään.
Katsastamme mahdollisuuden jatkaa pitkin rantaa eteenpäin, mutta polku näyttää olevan niin pehmeää hiekkaa, että päätämme kuitenkin käyttää kyläteitä, vaikka ne eivät tarjoakaan merinäköaloja.
Poljemme vielä kappaleen matkaa eteenpäin ja tulemme uudestaan rantaan Langholzissa, josta löydämme leirintäalueen ravintolan. Koko paikka on melkoisen hippihenkinen - kaikki pöydät ja tuolit erilaisia, soittimia seinillä, kukkakoristeita ja kirjavia värejä. Ruoaksi ylihintainen hampurilainen ja edullinen olut.
Lähdemme palailemaan takaisin menomatkan reittiä. Saamme puskea aluksi pahaan vastatuuleen ja ylämäkeen, mutta myöhemmin pääsemme myös rullailemaan pitkiä matkoja myötätuulen osuessa kohdalle.
Schönhagenissa tulemme taas rantaan ja jatkamme siitä kohti campingia ruusupensaiden varjostaessa sopivasti tuulta. Ajamme vielä valtavan loma-asutuksen läpi (satoja lomamökkejä ja asuntohotelleja on rakennettu Schlei-joen suiston hiekkasärkille).
54 kilometriä tuntui tuulessa paljon pitemmältä.