Middelfartin camping on Vähä-Beltin rannassa keskellä eläinpuistoa (tosin aidan toisella puolella). Lähdemme pyöräilemään eläinpuiston läpi öisen sateen jäljiltä kosteita metsäteitä. Puistossa on ainakin kolmea lajia kauriita ja ulkonäöstä päätellen myös saksanhirviä. Eläimet ovat laajalla alueella pitkin niittyjä ja metsiä, eikä niitä varsinaisesti pääse läheltä edes näkemään. Metsässä risteilisi myös polkuja. mutta ne näyttävät niin märiltä ja pehmeiltä, että emme lähde niitä ajamaan, vaan pysyttelemme autoteillä. Parista veräjästä päästyä ja ajeltuamme vielä pikku kierroksen metsän läpi olemme ennen pitkää Middelfartissa ja ajelemme kohti vanhaa kalasatamaa. Uusi moottoritiesilta salmen yli näyttää komealta, mutta sitä ei tietenkään pääse pyörällä ajamaan. Sen sijaan ylitämme Vähä-Beltin vanhaa siltaa pitkin. Vieressä kulkee sekä maantie että rautatie. Etenemme kohti Fredericiaa, joka on Vähä-Beltin toisella puolella noin kymmenen kilometrin päässä. Fredericiassa näyttää alppiruususesonki olevan parhaimmillaan. Frederician keskikaupunkia ympäröi vanhat vallitukset ja keskustaan pääsee vain parista portista. Ajelemme hiljakseen kohti kaupungin keskustaa ja kävelyalueita. Varsinaista vanhaa kaupunkia ei näytä lainkaan olevan, mutta monet talot on rakennettu vanhaa tanskalaista tyyliä mukaillen. Seassa tosin on myös suorakulmaisia laatikkotaloja... Torilla on vain muutama myyjä, vaikka muuten näyttää väkeä olevan liikkeellä paljon. Rannassa kävely/pyöräilypolulla sen sijaan on hiljaista. Hakeudumme pikku hiljaa rannasta takaisin keskustaan ja etsimme ruokapaikan. Kiinalaisravintola tarjoilee kana-pekonisämpylän ja 0,5 oluen 23 eurolla. Syötyä palailemme pikku hiljaa pitkin asuntokatuja kohti Middelfartia. Pari minuuttia autolle pääsyn jälkeen alkaa sataa. 38 kilometriä mittariin - ei paljon, mutta kuitenkin.