Sitten lännen suuntaan kohti Beekdaelenin metsäalueita, joita kovasti kehutaan camping-isännältä saaduissa prosyyreissä. Alkumatka sujuu läpi pikku kylien lievien ylä- ja alamäkien sävyttämänä, kunnes saavutaan Oude (= Vanha) Kerkiin.
Pyörätie sukeltaa vehreään metsään, jossa ei linnunlaulujen lisäksi kuulu mitään liikenteen ääniä. Välillä käydään kylällä (Schinnen) ja taas sukelletaan metsän sekaan.
Amstenraden jälkeen avautuvat taas tutunoloiset, äärettömät maissi- ja perunapellot ja pikku hiljaa edetään kohti Schinveldiä, jossa pidetään lounastauko. Kanasalaatti oluen kera maistuu hellesäässä.
Alamme palailla takaisin, ja saman tien hukkaamme suunnitellun reitin. Jatkamme kompassisuuntaan länsi, ja huomaamme yllättäen tulleemme Saksaan, kun kadunnimet ovat saksaksi ja kaikissa pysäköidyissä autoissa on saksalaiset kilvet... Hollanti toivottaa sentään isolla EU-kyltillä tervetulleeksi takaisin.
Jatkamme improvisoitua reittiä Wolfhageniin, jossa pidämme tauon yhdellä kylän keskustan terasseista. Ajamme Scinnenissä vähän matkaa menomatkan reittiä ja teemme vielä yhden koukkauksen etelän kautta ennen varsinaista paluuta menomatkan reitille Genhoutissa. Ja siitä takaisin campingiin myötätuulen ja pitkän myötämäen vauhdittamana.
"Normi"kotieläimiin lisätään strutsi, josta tänään tuli toinen havainto viikon sisään. Myös riikinkukko oli samassa piha-aitauksessa, mutta se lymyili varjossa ja tyytyi esiintymään parilla äänekkäällä kiljaisulla.
50 kilometriä, 28 astetta - ihan mukavaa eilisen viileyden jälkeen
(Kartta) punainen reitti
(Video)