Kuvia

2021 kuvia

Taivaallisessa uudessa Jerusalemissa

Ehtoollisenvieton tiheydestä,

Vanhempi aihepiiri

Englanniksi:

https://steadfastlutherans.org/2015/01/communion-every-sunday-surprise-surprise/

Hyviä äänikirjoja:

https://sites.google.com/view/hengellinen-tallennesivusto/

Samoja, eri tavalla listattuina ja valittavina:

https://sites.google.com/view/hengellisiaaanitallenteita/home

Blogitekstejä muualta

"Vaimo synnytti poikalapsen" (Jeesus, Ilm. 12.), Joulu

Jeesuksen syntymä esitetään myös seuraavassa Ilmestyskirjan kuvauksessa.

Siten seuraavassa on mukana Jouluun liittyvä kuvaus.

Raamatusta,

hakasulkeissa on lisättynä selitystä:

Ja näkyi suuri merkki taivaassa: vaimo [seurakunta]

vaatetettu auringolla, ja kuu hänen jalkojensa alla,

ja hänen päässään seppeleenä kaksitoista tähteä.

Hän oli raskaana... Ja lohikäärme seisoi synnyttämäisillään

olevan vaimon edessä nielläkseen hänen lapsensa,

kun hän sen synnyttäisi.

Ja hän synnytti poikalapsen [Jeesus], joka on kaitseva kaikkia

pakanakansoja rautaisella valtikalla; ja hänen lapsensa temmattiin

[ristin kuoleman jälkeen] Jumalan tykö ja hänen valtaistuimensa tykö.

Ja vaimo [seurakunta] pakeni erämaahan, jossa hänellä oli Jumalan valmistama paikka,

että häntä elätettäisiin siellä tuhat kaksisataa kuusikymmentä päivää. Ilm. 12:1-6

Onko muilla linkkejä vastaaviin maalauksiin?

Eräs virsi, "Herramme Kristus, seurakuntaas puolla", suomeksi laulettuna. - Englannin kielellä. Laulettuna.

Laulu.

Ilmestyskirja 12:11:

"Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta"

We shall overcome.

Ilmestyskirjassa on yllättävän paljon viittauksia sakramentteihin, ja jumalanpalvelukseen.

Sakramenttiteologiaa Ilmestyskirjassa:

Sacramental Theology in the Book of Revelation, Gieschen, 2003

http://ctsfw.net/media/pdfs/gieschensacramentaltheobookrev.pdf

"Kolmas" aihe:

Syksyllä ilmestynyt kirja,

tuhatvuotisesta valtakunnasta, kirj. Petri Hiltunen. (Painos on ollut loppuneena.)

Tuhatvuotinen valtakunta alkoi ristin kuolemasta, syntien sovituksesta. Silloin Saatana "sidottiin".

Jumala ei etsi evankeliumilla maallista valtaa ja valtakuntaa, valtiota, maallisen regimentin puolelta. Hänen valtakuntansa on enemmän kuin maalliset valtiot. Hänen valtakuntansa ylettyy iankaikkisuuteen.

Orjantappurakruunu

Jeesuksen päähän asetettiin orjantappurakruunu:

Joh. 19:

1. Silloin Pilatus otti Jeesuksen ja ruoskitti hänet.
   2. Ja sotamiehet väänsivät kruunun orjantappuroista, panivat sen hänen päähänsä ja pukivat hänen ylleen purppuraisen vaipan
   3. ja tulivat hänen luoksensa ja sanoivat: "Terve, juutalaisten kuningas"; ja he antoivat hänelle korvapuusteja.
   ...
   5. Niin Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu päässään ja purppurainen vaippa yllään. Ja Pilatus sanoi heille: "Katso ihmistä!"

Purppura oli kuninkaallisten väri. Purppurainen vaippa laitettiin Jeesukselle, kun Jeesusta tahdottiin pilkata muka kuninkaana.

Seuraava, orjantappura (VT:ssa), tuntuisi viittaavan Jeesukseen, ristintyöhön:

Tuom. 9:

14. Niin kaikki puut sanoivat orjantappuralle: 'Tule sinä ja ole meidän kuninkaamme'.

15. Ja orjantappura vastasi puille: 'Jos todella aiotte voidella minut kuninkaaksenne, niin tulkaa ja etsikää suojaa minun varjossani; mutta ellette, niin tuli lähtee orjantappurasta ja kuluttaa Libanonin setrit'.

http://www.nic.funet.fi/pub/doc/bible/finnish/1933,38/Tuom.9.html

"tuli lähtee orjantappurasta" tuntuisi viittaavan siihen, että kyseessä on Jumalan voimasta tapahtuva asia, että orjantappura on Jumala (Jumalan Poika, Jeesus) kyseisessä vertauksessa. Jeesus on kristittyjen kuningas ja Vapahtaja, joka tehtiin orjantappurapuuksi. Tuomarien kirjan kohdassa tuli viittaa Abimelekin ja hänen liittolaistensa kohtaloon (Jumalan toimeenpanemana) sen jälkeen, kun he tappoivat 70 Jerubbaalin poikaa, jotta Abimelek saisi kuninkuuden vääryydellä. (VT)

Syntiinlankeemuksen jälkeen:

1. Moos. 3: "niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle"

Miika 7:4:

"Paras heistä on kuin orjantappura"

http://www.nic.funet.fi/pub/doc/bible/finnish/1933,38/Miika.7.html

Toisia VT:n kohtia orjantappuroista:

"Silloin Herran enkeli ilmestyi hänelle tulen liekissä keskellä orjantappurapensasta; ja hän näki, että pensas paloi ilmitulessa, mutta pensas ei kuitenkaan kulunut." 2. Moos. 3:2.

Jumala ilmestyy orjantappuran muodossa. Se kaikki on Jumalan suunnittelemaa.

"Ohdakkeita ja orjantappuraa." Orjantappura on halveksittava, joka ei tuota syötävää, se voidaan käyttää poltettavaksi.

Jeesus oli pilkan kohteena. Esim. valitusvirsissä kuvataan pilkan kohteeksi tuleva:

14: Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.

15: Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla. (Valit. 3.)

Jes. 53:

2: Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.

3: Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.

12: "hänet (viaton) luettiin pahantekijäin joukkoon"

(Hänet runneltiin meidän puolestamme, meidän rikostemme tähden, Jes. 53.)

Jeesus on juurivesa. Hän on puu, elämän puu, ristinpuun kautta, ristinpuusta tulee meille elämän puu.

Jumalan vihaa, viittaus orjantappuroiden polttamiseen:

Jes. 33, 12: Ja kansat poltetaan kuin kalkki, kuin katkotut orjantappurat, jotka tulessa palavat.

http://www.nic.funet.fi/pub/doc/bible/finnish/1933,38/Jes.33.html

Ps. 118,

12: Niinkuin mehiläiset he minua piirittivät - he sammuvat kuin tuli orjantappuroissa. Herran nimessä minä lyön heidät maahan.

Jes. 19,

17: Sillä jumalattomuus palaa tulena, kuluttaa orjantappurat ja ohdakkeet ja sytyttää sankan metsän, niin että se savuna tupruaa ilmaan.

18: Herran Sebaotin vihasta maa syttyy palamaan, ja kansa on kuin tulen syötävänä; toinen ei sääli toistansa.

Naahum.

1:10: Sillä vaikka he olisivat yhteenkietoutuneita kuin orjantappurat ja yhtä märkiä viinistä kuin itse heidän viininsä, heidät syö tuli niinkuin kuivat oljet - kokonansa.

Raamattuhaulla löytyy lukuisia kohtia orjantappuraan liittyen.

Jumalan viha piti sammuttaa.

Jeesus sammutti sen. Jeesus tehtiin synniksi, kirotuksi, orjantappuraksi/orjantappurapuuksi, joka tuhottiin. Jeesuksen päähän asetettiin orjantappurakruunu, pilkaksi. Jeesus on puu, runko. Jeesus on orjantappura orjantappurakruunuineen, joka joi Jumalan vihan maljan, Hän kulutti Jumalan vihan, ristillä, ristin puulla. Tämä pilkattu, hyljeksitty, Jumalan Karitsa, kärsi tuomion meidän puolestamme ristillä, jotta me saisimme elää iankaikkisuudessa, autuudessa, kolmiyhteisen Jumalan ja kaikkien pyhien kanssa.

Jeesus tehtiin orjantappuraksi/orjantappurapuuksi puolestamme ristillä. Tätä kautta Jeesuksesta ja rististä tuli meille elämän puu.

"Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa." (Ilm. 2:7.)

"Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!" (Ilm. 22:14.)

Kaupunki on seurakunta, Jumalan morsian, vaimo, taivaallinen Jerusalem. On autuasta päästä sisälle tuohon kaupunkiin (seurakunta), lopulta iankaikkiseen iloon ja autuuteen.

Osallinen ensimmäisestä ylösnousemuksesta, Jeesuksessa, kasteen turvissa

Olen pohtinut kuolema-termiä. (Aiemminkin.)

Aadamin syntiinlankeemus toi maailmaan kuoleman. Elämme tietyn ajan sitten jätämme ajallisen elämän.

Uuden liiton (Uuden testamentin) aikana ihminen syntyy uudesti, kasteessa, Jumalan lapseksi.

Kasteen ja uskon, sanan ja sakramenttien, kautta ollaan osallisia "ensimmäisestä ylösnousemuksesta" (Ilmestyskirja).

Kastettu kristitty voi tulla hengellisesti kuolleeksi: esim. tuhlaajapoika-vertauksessa käytetään kyseistä ilmaisua.

Luuk. 15:24:

"Sillä tämä minun poikani oli kuollut, ja virkosi jälleen: hän oli kadonnut, ja on taas löydetty; ja rupesivat riemuitsemaan."

Synnin tekeminen:

On kahdenlaista "synnin tekemistä". Merkitys 1. Joh. 2. alussa on erilainen kuin 1. Joh. 3:ssa:

"langeta syntiin"/"tehdä syntiä"

vs

"pysyä/elää synnin tekemisessä" (ei tunnusteta syntiä synniksi tms.)

Lankeaminen: lienee joko kertaluonteista "karkeaa" (?) lankeamista tai sitten useinkin tapahtuvaa, helmasyntiäkin, joka vaivaa usein ja jatkuvasti (esim. Room. 7). Ihminen kuitenkin tunnustaa sen synniksi, ja itsensä raadolliseksi syntiseksi.

Englanninkielisessä ESV-käännöksessä:

"But if anyone does sin, we have an advocate " (1. Joh. 2)

vs

"Whoever makes a practice of sinning is of the devil" (1. Joh. 3)

Pysyy synnin harjoittamisessa:

"makes a practice of sinning ", "keeps on sinning"

https://www.esv.org/1+John+3/

Kuolema-ilmaisuun asia liittyy seuraavalla tavalla.

1. Joh. 5:

16. Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava.

17. Kaikki vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi.

Kuolemisessa on kyse, 1. Joh.-kirjeen kohdissa, nimenomaan hengellisestä kuolemasta, kuten tuhlaajapoika-vertauksessa tulee esiin.

Jos pysyy synnin harjoittamisessa, vaikkapa murhaamisessa tunnustamatta sitä synniksi, niin se johtaa hengelliseen kuolemaan. Veljensä vihaamista verrataan kyseisessä kirjeessä murhaan.

Ja "kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi."

Tämä on esimerkki (jatkuvasta) synnin tekemisestä, joka on kuolemaksi. -- Se tarkoittaa siis hengellistä kuolemaa.

Kristityt voivat syyllistyä veljen vihaamiseen, mutta on eri asia tunnustaa sellainen synniksi ja itsensä raadolliseksi kuin pitää sitä esim. "oikeutettuna" ja jatkaa vihaamista/murhaamista.

Vihastumisen ei tarvitse olla syntiä.

Ilmestyskirjan loppupuolella tuodaan esiin termi "toinen kuolema" (tulinen järvi).

Joka on osallinen ensimmäisestä ylösnousemuksesta (Jeesuksesta, kasteesta, uskon kautta), siihen toisella kuolemalla ei ole valtaa.

Kasteessa kuolemme ja nousemme ylös yhdessä Jeesuksen kanssa.

2. Kor. 5: "tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet;"

Ennen kastetta ihminen ei ole vielä syntynyt Jumalan lapseksi.

Kasteessa synnytään Jumalan lapsiksi. Kasteessa tapahtuu uudestisyntymä vedestä ja hengestä.

Tuhlaajalapsi-vertauksessa Jumalan lapsi menee tuhlaajapojan tielle. Silloin Jumalan lapsi kuolee hengellisesti.

Näyttäisi siis olevan jotenkin seuraavasti:

Ennen kastetta ei olla vielä edes elossa (ei ole vielä edes synnytty), jotta voisi hengellisesti kuolla.

Vasta, kun ollaan synnytty (Jumalan lapsiksi), voidaan hengellisesti kuolla. -- Tuhlaajapoika.

Ennen kastetta kuulutaan Saatanan valtapiiriin. Siinä tilassa ihminen on kuten kuollut, mutta en tiedä millaisia termejä siitä pitäisi tarkemmin ottaen käyttää.

Ei varmaan haittaa vaikka ilmaisua kuollutkin käyttäisi. Silloin ihminen on kuten kuollut.

Katso myös Juud. 1 pohdinta alempana.

Raamatusta varmaan on nähtävissä. (Kommentoida voi ja kertoa Raamatun kohtia.)

Muistelen Matti Väisäsen pohtineen tätä jossakin kirjassaan.

Toisaalta seuraavassa kohdassa kyllä käytetään ilmaisua, että on siirrytty kuolemasta elämään:

1. Joh. 3:14: "Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa."

Kohta ainakin tuo selkeästi esiin, että Raamattu puhuu hengellisestä kuolemasta. Ajallinen kuolema/poismeno koskee kaikkia.

Mitä tarkoittaa Juudaksen kirjeen kohta "kahdesti kuolleita", Juud. 1:12?

Jälleen, henkilöön viitataan ainakin hengellisesti kuolleena, näyttäisi siltä. Kyseessä voi olla myös erityyppinen asia kuin tuhlaajapojan tielle lähteminen. Samasta aiheesta puhuu: 2. Piet. 2. Ne puhuvat valheprofeetoista/valheopettajista, vielä voimakkaammilla sananmuodoilla. ( Myös Hepr. 10:26 ? )

Mitä tarkoittaa ensimmäinen kuolema, jos henkilö on "kahdesti kuollut". ( ? ) Hengellisesti kuollut. Yksi vaihtoehto on, että ilmaisu sisältää kuvainnollisuutta, voimakkaampaa painotusta asian kohdalla. Juudaksen kirje ja 2. Piet.2 vaativat tietysti laajempaa selitystä.

Ainakin kasteessa kuolemme ja nousemme ylös Jeesuksen kanssa.

Room. 6.:ssa on kirjoitettu näistä asioista. Room. 6:

3. Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?

4. Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.

5. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,

6. kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;

7. sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.

8. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan,

9. tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.

Katso lisää:

"Pelastuksesta osalliseksi", kirj. Matti Väisänen (yksi monista kastekirjoista).

Myös: "Pyhä kaste Raamatussa".

Raamattu käyttää eri kohdissa varmastikin hiukan eri asiyhteyksiin sopivia ilmaisuja, myös vertauskuvallisia, monet ovat hengellisiä ilmaisuja. Ilmestyskirjan kohdissa on ikäänkuin suuria "maalauksia".

Ilmestyskirjan "toinen kuolema" (toinen "fyysinen" ?? kuolema), ja toisaalta iankaikkinen elämä, ovat myös todellisia.

Tärkeintä on kuitenkin, että kasteessa uudestisynnytään. Kasteessa saamme Pyhän Hengen ja meidät liitetään Kristuksen ruumiiseen. Kasteessa tulemme Jeesuksen omiksi. Kasteessa pelastumme. Meidät pelastetaan synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta.

Jeesus on ylösnousemus ja elämä. Jeesuksessa saa olla turvassa (hengelliseltä) kuolemalta ja perkeleeltä, kaikilta Saatanan syytöksiltä, ja myös toiselta kuolemalta (tuliselta järveltä).

Joh. 11:

25. Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.

26. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. ..."

P.S. Itse en osaa alkukieltä. Yritän saada selvyyttä eri lähteistä: Raamatun käännökset, kirjat/selitysteokset, saarnat, alkukielen suorat sanakäännökset, yms.

Joku muu kuolemaan liittyvä kohta:

Hesekiel, kuolleet luut, heräävät eloon. (Kaste – hengellinen ylösnousemus, Jeesuksen ylösnousemus, ruumiin ylösnousemus, jne.)

UT:

kansa, joka pimeydessä istui, näki suuren valkeuden, ja jotka istuivat kuoleman maassa ja varjossa, niille koitti valkeus.

Room. 5:

Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet

Room. 7:

Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.

Uudelleen, 1. Joh. 3 tuo hengellinen kuolema -asian painokkaasti esiin.

3:14: ”Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa.”

3:15: ”Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.”

Room. 6. ”Synnin palkka on kuolema”. Se kosnee kaikkia. Kaikki olemme syntisiä. Kaikille kuuluisi sama palkka. Kaikki siis ansaitsisimme kuoleman ja kadotuksen. Asia on siis yleinen — jokaikistä koskeva. Jumala taas on rakkaus. Hän tahtoo meidän pelastuvan, ja on uhrautunut itse puolestamme ristillä.

Mutta on jotain parempaa:

20. Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.

21. Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema.

22. Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.

23. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Hagia Sofia on käännettynä "Pyhä Viisaus" eli "Pyhä Jeesus"

Hagia Sofia, Viisaus, Jeesus

Hagia Sofia tarkoittaa Pyhää Viisautta. Hagia = Pyhä ja Sofia = Viisaus. Sana Viisaus viittaa Raamatussa ja kristinuskossa Jeesukseen.

Turkissa sijaitseva Hagia Sofia -rakennus (alunperin kristillinen kirkko) on saanut siten nimensä kristinuskon kautta.

Nyt Hagia Sofia on muutettu museosta jälleen moskeijaksi.

Uudessa testamentissa Sanaa (Jeesus) ja Vanhassa testamentissa Viisautta kuvataan yhtenevillä ilmaisuilla. Jeesuksen kautta kaikki on luotu.

Seuraava vastaavuus on ilmeinen.

Ensin UT, "Sana":

Joh. 1:

1. Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.

2. Hän oli alussa Jumalan tykönä.

3. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.

4. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.

Sana tarkoittaa tietysti Jeesusta.

VT:ssa Viisautta kuvataan samantyyppisillä ilmaisuilla:

Sananl. 8.:

12. Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.

22. Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.

23. Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli. ...

25. Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;

(Kuvaus jatkuu pitkään.)

...

30. Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;

31. Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.

32. Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne, jotka minun tieni pitävät.

33. Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.

34. Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, ...

35. Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;

Molemmissa yllämainituissa kohdissa (UT ja VT) viitataan myös elämään, Viisauden ja Sanan kohdalla.

Myös Sananlaskujen 3:ssa luvussa on samoista aiheista tekstiä. Siinä viitataan elämään ja Viisauden kautta luomiseen:

18. Hän on elämän puu niille, jotka häneen rupeevat; ja autuaat ovat ne, jotka hänen pitävät.

19. Sillä Herra on viisaudella maan perustanut, ja taivaat toimella valmistanut.

Millaista islamin keskellä on ollut islamin alkuvuosisatoina

On väitetty, että Muhammad olisi nähnyt juutalaiset ja kristityt muslimien liittolaisina (New York Times).

Se ei tietenkään ole totta.

Keskustelua aiheesta:

https://issuesetc.org/2020/07/20/2023-a-new-york-times-column-would-the-prophet-muhammad-convert-the-hagia-sophia-dr-alvin-schmidt-7-20-20/

Mm. 17 min jälkeen on haastattelussa mainittu seuraavaa.

Yleensä islamissa, muslimihallintojen aikana, aikanaan:

Heti, kun Jerusalem oli valloitettu v 637/638, he estivät kristittyjä rakentamasta mitään uusia kirkkorakennuksia.

Islamistit hallitsivat satoja vuosia, 800 vuoden ajan, Espanjaa ja osaa Portugalista. Tuona aikana islamistit määrittivät dhimmi-instituution (dhimmitude).

Haastateltava kertoo löytäneensä 15 erilaista tapaa, joilla ei-muslimeja laitettiin vähempiarvoiseen asemaan islamisti-hallinnoiden alaisuudessa.

Esimerkiksi ne, jotka eivät olleet muslimeja, joutuivat seuraamaan tiettyjä sääntöjä. Mm.: Jumalanpalvelukseen tarkoitettuja paikkoja ei saanut rakentaa. Edes vanhoja jumalanpalveluspaikkoja ei saanut korjata, jotka olivat vahingoittuneet tai rikkoutuneet muslimien toimesta. Niiden, jotka eivät olleet muslimeja, piti ottaa huolenpitoon muslimi(t) kolmen päivän ajaksi, he eivät saaneet kieltäytyä. ... Heidän piti osoittaa kunnioitusta kaikille muslimeille. Heidän tuli astua sivuun, jos muslimi tuli kadulla vastaan. He eivät saaneet järjestää yksityisiä tapaamisia kodeissaan. He eivät saaneet pukeutua, kuten muslimit: piti pystyä erottamaan kuka on muslimi / kuka ei ole. Ei saanut käyttää muslimi-nimiä. He eivät saaneet ratsastaa satuloiduilla hevosilla ja suitsia niitä. Jne.

Jossakin juutalaisten ja kristiityjen piti laittaa itselleen tunnus/merkki, jolla heidät erotti. Tuollaista tehtiin mm. Irakissa. Sellainen ei ollut siis pelkästään natsisaksan aikana käytetty tapa.

Käänsin siis linkitetystä haastattelusta tekstiä tähän. Haastateltava mainitsi lisää asioita.

(Korjatkaa jos käänsin jotain väärin.)

Tietysti jizya-veroa piti erikseen maksaa niiden, jotka eivät olleet muslimeja, alistuneisuuden merkkinä. Islamista ei ole saanut kääntyä pois joissakin paikoissa, kuten on yleisesti tiedossa.

Yleisesti toistettua:

Islamismi on tietysti eri asia kuin muslimit. Muslimien ei tarvitse kannattaa islamismin periaatteita. Tässä kappaleessa keskityttiin historiaan.

Kristittyjä kehoitetaan ja käsketään rakastamaan vihamiehiäänkin (Matt. 5:43-48, Sananl. 25:21-22), eikä heidän tulisi kostaa pahaa pahalla (1. Piet. 3:9, Room. 12:19-21), vaan tehdä hyvää vihamiehillekin. Jumalan antamat kehoitukset ja käskyt ovat tietenkin eri asia siihen nähden, miten kristityt niitä noudattavat tai pystyvät noudattamaan syntisen lihansa kanssa (huonosti). Tietysti nimikristityssä maassa voidaan toimia myös avoimesti kristinuskoa vastaan.

Natsisaksan aikana, kristillinen tunnustus (kirkko)

Saksan kirkossa vaikutti natsien ryhmä "saksalaiset kristityt" 1930-luvulla.

Laajemmin Tunnustuskirkko tai "Tunnustusliike" syntyi natsien hirmuvallan vastapuolelle.

Yhdessä vaiheessa natsismia vastustaneet luterilaiset olisivat halunneet käyttää nimeä Evankelinen kirkko, ryhmästään, mutta "Saksalaiset kristityt" tahtoivat estää sen (vaaleissa). "Papiston hätäliitto"-termiä käytettiin myös, ja "nuoret reformaattorit"-nimeä.

Ahdistusta

Hitlerin aikana Saksan kirkko oli valtionkirkko. Kirkon pastorit olivat valtion virkamiehiä.

Hitler pakotti Saksan valtiokirkon pastorit ilmaisemaan kuuliaisuutta Hitlerille, jotta pastorit saisivat jatkaa työssään.

Mm. Dietrich Bonhoeffer sanoi, että pastoreiden pitää voida kieltäytyä sellaisesta. Kirkon pastorit voivat olla valtion työssä, mutta heitä ei saa pakottaa ilmaisemaan kuuliaisuutta Hitlerille.

Vuonna 1933 virkamieslaissa kiellettiin kaikki "ei-arjalaiset" virkamiehet ja heidät laitettiin eläkkeelle heti paikalla. Ei-arjalaiseksi katsottiin sekin, jonka puoliso tai yksikin isovanhemmista oli juutalaista alkuperää. "Saksalaiset kristityt" esittivät, että papin virkaan oli laskettava vain puhtaasti saksalaista verta oleva. (Virkakysymys.)

Hitler halusi tehdä kirkon valtakunnan kirkoksi. Hitler itse puhui "saksalaisten kristittyjen" (natsien) puolesta. Jopa poliisivoimin estettiin toisen ryhmittymän vaalityötä. Uskonliike sai n. 2/3 äänistä. "German faith movement".

Heidän mukaansa "Kansa ja rotu ovat Jumalan lahjoittamia elämänjärjestyksiä, joita on vaalittava myös kirkossa". Ideologiassa tuollaiset tietyt suureet lähes pyhitettiin sakramentaalisesti ohi kristillisen ja nimenomaan luterilaisen syntiopin.

Mm. Bonhoeffer edusti jyrkintä linjaa: joukkoeroamista sekä pappisvirasta että kirkosta, josta virkalaki oli tehnyt väärän kirkon. Enemmistön kanta oli kuitenkin pysyttäytyminen siinä vaiheessa kirkon rakenteiden sisällä. Kahdesta eri kirkosta niissä tietysti oli kyse: niillä ei ollut opillista yksimielisyyttä ja yhteyttä. Toinen oli Kainin kirkko (murhaajakirkko).

Bonhoeffer joutui istumaan vankeudessa Hitlerin ja natsisaksan vastaisen kritiikin johdosta, muiden samaa asiaa edistäneiden joukossa. Bonhoeffer (ja ryhmä muita) teloitettiin juuri ennen kuin Saksa hävisi sodan ja Hitler kuoli.

Dietrich Bonhoefferista, kirja luettuna:

https://youtu.be/hwUWc3YGp5M

Julkilausumia

Niemöller ("Tunnustusliikehdinnästä") lähetti n. 2000:lle pastorille velvoitusjulistuksen, johon sisältyi mm. seuraavaa:

1. Velvoitan itseni sitomaan virkani sanan palvelijana yksinomaan Pyhään Raamattuun ja uskonpuhdistuksen tunnustuksiin Raamatun oikeana tulkintana.

2. Velvoitan itseni siekailematta protestoimaan tämän tunnustuspohjan kaikkea loukkaamista vastaan.

...

4. Tässä velvoituksessa todistan, että arjalaislain käyttöönotto Kristuksen kirkon alueella merkitsee tunnustuspohjan loukkausta.

Kaksi asiakirjaa tehtiin Hitleriä ja natsismia vastaan:

Bethelin tunnustus ja Barmenin julistus.

Bethelin tunnustus pitäytyi paremmin raamatulliseen opetukseen (luterilaiseen). (Bonhoeffer, Sasse ja tusina muuta.)

Linkki tunnustukseen, marraskuun 1933 versio (muutettu versio): https://www.google.com/amp/s/rationalityofaith.wordpress.com/2014/04/27/the-bethel-confession-november-version/amp/

Bethel: Jumalan huone (VT).

Teksti oli ilmeisesti turhan laaja. Lisäksi laajempien muiden tekemien muokkausten jälkeen se oli Bonhoefferin mielestä huonompi / merkityksettömämpi -- Sasse ja Bonhoeffer jättivät allekirjoittamatta sen.

Barmenin julistus tehtiin toisten kirkkojen, protestanttien, kanssa. Barth oli pääroolissa tekstin kirjoittamisessa. Siihen tuli osin heidän oppiaan mukaan.

Sasse kieltäytyi allekirjoittamasta Barmenin julistusta (sen teologisista ongelmista johtuen).

Bethelin tunnustuksessa korostuu Raamatun sanan merkitys Bonhoefferille, Sasselle, Niemöllerille, ja muille vastaaville luterilaisille:

Raamattu, Vanha ja Uusi testamentti, on kirkon opin ainut lähde ja normi.

"Holy Scripture, the Old and the New Testament, is the only source and norm of the church’s doctrine."

Barmenin julistus tuomitsi valtion ohjaaman kirkon, joka hylkäsi Raamatun todistuksen ja joka satunnaisesti päätti opillisista ja käytännön asioista.

Monia mainittuja asioita tapahtui n. vuonna 1933 / 1934. Hitler tuli valtaan v 1933.

Vuonna 1934 oli vielä suuria toiveita, että natsit voisivat kaatua. Myös Bonhoefferilla oli sellaisia toiveita.

Yksinäinen tie -termi (The Lonely Way ...) on erään kirjan otsikossa, johon on koottu Sassen tekstejä. Termi kuvaa sitä, että luterilainen tie oli aika yksinäinen. Laajat sektorit kristikunnassa torjuvat sen, vaikka se on oikea ja raamatullinen.

Tietolähteitä:

"Lutherans against Hitler, the Untold Story", julkaistu v 2006. (Bethel, Barmen.)

"Herran käsky"-kirja, artikkeli, s 122-. (Useita kohtia artikkelista.)

"Till the Night Be Past"

Raamatun tekstien vastustus

Juutalaisuutta ja Paavalin tekstejä vastustettiin "Saksalaiskirkossa", ja arjalaista kristinuskoa ajettiin.

He linjasivat: On tehtävä pesäero kaikesta juutalaisesta "rabbiini Paavalin syntipukki- ja alemmuusteologiaa myöten".

(Vertaa nykypäivän liberalismiin: Paavali ja VT ovat heidän mukaansa joiltain osin vältettäviä asioita tai jopa pahasta ja väärin.)

Puhe sai jyrisevät suosionosoitukset. Kukaan paikalla olleista saksalaiskristillisistä kirkonjohtajista ei protestoinut sanallakaan.

Seurauksena syntyi skandaali ja hajonta. Jäljelle jäi vain kuihtunut tynkä, "valtakunnanliike". (Korjatkaa jos ymmärsin väärin.)

Hitler kuitenkin määräsi kirkossa. Ne, jotka eivät tehneet yhteistyötä Hitlerin kanssa, menettivät seurakuntansa ja eläkkeensä. Heidän sallittiin lähteä maanpakoon (exile).

Juutalaisten vainoamisesta

Juutalaisten tuhoamista on tahdottu muulloinkin. Esterin kirjassa (Vanhassa testamentissa) kerrotaan miten laajassa valtakunnassa useilla eri kielillä lähetettiin eri puolille viesti, että tiettynä päivänä kaikki juutalaiset tuli tuhota.

"oli hävitettävä, tapettava ja tuhottava kaikki juutalaiset, nuoret ja vanhat, lapset ja vaimot, samana päivänä". (Ester. 3.)

Stalin siirsi väestöjä eri puolille Neuvostoliittoa. Stalinilla oli aikomuksia lähettää juutalaiset Siperiaan, kun antisemitismi tuli voimakkaammaksi. Stalin ehti kuolla ennen määräystä.

https://www.google.com/amp/s/www.newyorker.com/books/page-turner/imagining-stalins-plot-to-exile-the-jews/amp

Antikristillisyyttä

Petovallat ovat yleisesti antikristillisiä: natsismi, stalinismi, Maon hirmuvalta ("pieleen" mennyt "uudistus"), Japanin hirmuvalta, kansanmurhat eri puolilla, historiassa keisari Neron vainot, jne. Keski-ajan lopussa ja uskonpuhdistuksen aikana ("roomalaiskatolinen") kirkko vainosi ja polttikin ihmisiä. Vanhassa testamentissa on kuvattu kansoja, kun ne ovat toimineet jumalattomasti, lapsia on poltettu epäjumalille, jne.

Ne ovat Raamatun sanaa vastaan. Hitler tahtoi muuttaa kirkon antikristilliseksi. "Uuden moraalin" ("arjalaisen moraalin") tieltä piti raivata evankeliumi. Eksyttäjä (sielunvihollinen) haluaa tekeytyä kristilliseksi, vaikka ei sitä ole. Se voi yrittää myös "matkia" Kolminaisuutta ja kristinuskoa tyylin: väärä profeetta, peto ja lohikäärme (Ilmestyskirja), ja vaikkapa petollisten ihmetekojenkin kautta.

Viimeisenä päivänä viholliset kukistetaan.

Vitsaukset ja erilaisten harhaoppien seuraukset ovat nykypäivänä Suomessa, yhteiskunnassa, tietenkin aivan erilaiset kuin 1930-/1940-luvuilla. Demokratiaa edelleen on, vaikkakin on joitakuita, jotka tahtoisivat esimerkiksi rajoittaa kristillistä sananvapautta. Kohta nähdään annetaanko siitä jumalattomia tuomioita (kristittyjä kohtaan vainoa). Ilmapiiri on hyvin voimakkaasti Raamatun sanan vastainen, ja antikristillinen, joissakin asioissa.

Teologiselta kannalta: Ihmisen pelastumisen kannalta, hengellisen elämän ja hengellisen kuoleman kannalta, harhaopit ovat vakavia nykypäivänäkin, kirkoissa, tunnustuksessa.

Ristin työn merkitys ja syntien sovitus Jeesuksessa on aina luovuttamaton. --> jumalattoman vanhurskauttaminen!

Suomessa seurakunnissa / liberaalissa tunnustuksessa on antikristillisiä oppeja isoissa rooleissa, ja niiden vakavia seurauksia on jo nähty.

Jeesuksessa turvassa

Jeesus tahtoisi antaa suojan hänen, Hyvän Paimenen, turvissa.

Jumala on rakkaus. Hän tahtoisi, että ihmisten rakkaus ei kylmenisi, vaikka eri aikoina laittomuus pääsisi valtaan.

Ihmisen turmeltuneisuuden ja syntisyyden vastapainona on Jumalan rakkaus.

Esimerkiksi 1. Kor. 13. http://www.nic.funet.fi/pub/doc/bible/finnish/1933,38/1Kor.13.html

"Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,

ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,

ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;

kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.

Rakkaus ei koskaan häviä;"

Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että antoi ainokaisen Poikansa meidän edestämme, jotta emme hukkuisi.

Siinä on osoitus Jumalan rakkaudesta. Rakkaus on esikuvamme, mukaanlukien toisten puolesta uhrautuminen.

====================================

Linkkejä

Bonhoefferin runoja, vankilasta,

https://www.holytrinity.net/3-prison-poems-by-dietrich-bonhoeffer/

http://experimentaltheology.blogspot.com/2010/12/christians-and-pagans.html?m=1

PDF: The Church Struggle in Nazi Germany, 1933-34: Resistance, Opposition Or Compromise

https://www.academia.edu/912452/The_Church_Struggle_in_Nazi_Germany_1933-34_Resistance_Opposition_Or_Compromise

Kirjoja (en ole lukenut useimpia):

Bonhoeffer:

https://search.cph.org/search?w=Bonhoeffer&ts=m

Sasse:

https://search.cph.org/search?w=Sasse&ts=m

Esim. We Confess Anthology

Toisaalla:

"The Journal Articles of Hermann Sasse"

Esimerkiksi

- "Inspiration and Inerrancy: Some Preliminary Thoughts"

- "Karl Barth’s Doctrine of Holy Scripture", Sasse käsittelee aihetta.

Hermann Sassen tekstiä suomeksi:

https://www.lhpk.fi/kauppa/aamutahti/

--> Sasse, suoria linkkejä:

https://www.lhpk.fi/julkaisut/aamuntahdet/03_kenentesanotteminunolevan.pdf

https://www.lhpk.fi/julkaisut/aamuntahdet/10_herranpyhaehtoollinen.pdf

Video, luento, englanniksi (Sasse):

https://youtu.be/vqMqBr-QPJ0 osa 1

https://youtu.be/TB4mroCKgUk osa 2, ...

Kansallissosialistisesta tavasta suhtautua reformaatioon:

https://youtu.be/nL55Newhst4 osa 3

Toinen luento,

https://youtu.be/_WxBOsV-aBI

Sasse käsitteli, (lukuisten asioiden joukossa tietenkin),

myös kansallissosialismia (natsismi) ja liberalismia.

Sasse, 1895-1976, pdf,

https://www.academia.edu/23909360/Hermann_Sasse_1895-IQ76

Lopetus

Luterilaisen kirkon olemassaolo pohjautuu evankeliumin totuuden tunnustamiseen, jonka mukaan Jumala vanhurskauttaa jumalattoman:

"For Sasse the only claim that the

Lutheran Church has for continued existence is in its confession of

the truth of the Gospel of Gods justification of the ungodly." (PDF, Sasse)

Tämähän on kaikkein keskeisintä, kaikki rakentuu tämän varaan kirkossa. Koko Raamattu rakentuu sen (vanhurskauttaminen) ympärille.

--> Kristillinen tunnustus.

”Saksalainen uskonliike”

”German faith movement”

Se oli pakanallinen/uuspakanallinen ja natsi-ideologiaa kannattanut liikehdintä.

Termiä on käsitelty esimerkiksi seuraavassa:

The Church Struggle in Nazi Germany, 1933-34: Resistance, Opposition Or Compromise

https://www.academia.edu/912452/The_Church_Struggle_in_Nazi_Germany_1933-34_Resistance_Opposition_Or_Compromise

(Varoitus, academia lähettää paljon ”vinkki”-emaileja, spammia.)

Hajanaisia lainauksia,

Vuonna 1936 Bonhoeffer kirjoitti artikkelissa, tarkoituksella kärjekkäästi:

“outside the church there is no salvation.” His argument went this way: If the Confessing Church is the true church, and if the Reichskirche is not, then can anyone in the Reichskirche be saved?

Kirjasta: Till the Night Be Past.

Raamatun (VT ja UT) joistakin muuttuneista ja kovilta kuulostavistakin kohdista

Samuli RuoholaKULTTUURI22.9.2012 8:15

Yksittäisiä ajatuksia ja pohdintoja.

Ainakin islam-keskusteluissa tulee usein esiin väitteitä, että myös kristittyjen Jumala on raaka Vanhan testamentin puolella. On kuolemantuomioita ja muita vaikeita aiheita.

Tämäntyyppisiä aihepiirejä ja mm. taisteluja ja muita Vanhan liiton säädöksiä on käsitelty englanniksi seuraavissa kirjoissa:

vaikkapa ”Joshua, Concordia Commentary” (Joosuan kirjan kommentaari),

ja ”Leviticus, Concordia Commentary” (3. Mooseksen kirjan kommentaari).

Seuraava on omana ajatuksena Vanhan testamentin kuolemantuomioista, joita voitiin langettaa joistakin teoista. Kuolemantuomio voisi kertoa esimerkiksi siitä, että olemme syntisiä ja itse ansaitsisimme kuolemantuomion. Raamattu ilmoittaa, että me kaikki ansaitsisimme iankaikkisen kadotuksen, helvetin tulen. Jeesus on kuitenkin sijastamme kärsinyt ristillä kuolemantuomion. Hän on kärsinyt puolestamme tuomion, jonka me olisimme itse teoillamme ja syntisinä ansainneet. Hän kantoi ristillä syntimme ja Hänet tehtiin synniksi, että me Hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi, lahjana.

Valtion on tietysti, maallisen regimentin puolella, tänäkin päivänä mahdollista langettaa kuolemantuomioita vaikkapa kansanmurhista. Maallinen regimentti ja hengellinen regimentti on hyvä pyrkiä pitämään erillään. Tarkoitan mm. sitä, että evankeliumin julistaminen kuuluu Kirkolle, ei valtiolle. Toki Raamatun arvomaailma saa ja sen on hyvä vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. Raamattu ei velvoita tai kehoita langettamaan kuolemantuomioita eri valtioissa. Juutalaisten valittu kansa oli erillinen asia Vanhan liiton aikana ja Vanhan liiton tietyt asiat ja tapahtumat ovat niihin tiettyihin tilanteisiin sidottuja. Uudessa liitossa ei kehoiteta millään tavoin käymään taisteluita toisia kansoja kohtaan, vaan risti on Jumalan kansan esimerkkinä.

Jumala taistelee puolestamme, Hän on ”sotajoukkojen Jumala” (”Herra Sebaot” tarkoittaa tätä). Saatana ja ihmisen synti ovat saaneet aikaan sodankäynnin. Vainon tila muodostui Saatanan ja Eevan välille (syntiinlankeemuksen yhteydessä) ja Saatanan siemenen ja vaimon lasten välille. Jumala on murskannut käärmeen pään fyysisen ristin kuoleman ja ruumiillisen ylösnousemuksen kautta. Näin Jumala voitti hengellisen sodan. Tämä on jumalallista sodankäyntiä. Maailman lopussa hänet, Perkele, ja Kuolema ja Tuonela heitetään tuliseen järveen.

Vanhassa liitossa oli käytössä kuolemantuomioita, aivan Jumalan määrääminä asioina. Uudessa liitossa ei ole niitä käytössä, vaan siinä on käytössä joissakin tilanteissa mm. avaimet: päästöavain ja sideavain. Uudessa liitossa ei jaeta kuolemantuomioita vaikkapa epäjumalanpalveluksesta. Kirkossa ei siis tehdä sellaista Uuden liiton aikana, ainoastaan sideavain voi olla jossakin tilanteessa käytössä. Kaikki kristityt tahtovat, että ihminen pysyy Kirkossa, eikä joutuisi sieltä pois millään tavoin. Kaikki ovat syntisiä ja pois poikenneet. Syntiinlangenneessa maailmassa avaimiakin voidaan tietysti käyttää väärin tai vääryydellä. Vaikkapa Kainin kirkko voi käyttää sitä väärin ja mikseivät kristitytkin voi joissakin tilanteissa tehdä väärin tämänkin suhteen, eivät he ole täydellisiä.

Kirkon tarkoitus on tietenkin julistaa evankeliumia. Mainitusta sideavaimesta puhuminen ei ole Kirkossa ”ykkösenä listalla”. Se vain liittyy osin nyt puheena oleviin asioihin (näin näyttäisi olevan esim. 1. Kor. 5:13:n kohdalla) ja josta on kerrottu Raamatussa.

Evankeliumista. Vanhassa liitossakin itseasiassa ilmoitettiin ja julistettiin ilosanomaa: lupausta tulevasta Messiaasta ja syntien sovituksesta. Kirkko on julistanut evankeliumia Vanhassa ja Uudessa testamentissa. Kirkko tahtoo julistaa nimenomaan evankeliumia, ei tuomiota vaan nimenomaan päinvastaista: Jumalan Poika on kärsinyt tuomion puolestamme. Evankeliumi ei ole pelon sanomaa, vaan nimensä mukaisesti ilosanomaa. Jumalan vihan malja on juotu tyhjäksi. Jeesus on tehnyt sen ristillä. Uudessa liitossa on tämä ikäänkuin ”eroavuus” Vanhaan liittoon nähden: ajankohta milloin synnit sovitettiin. Syntien sovitus tapahtui Vanhan liiton jälkeen tai lopussa, taitekohdassa, Jeesuksen aikana siirryttiin Uuden liiton aikaan. Muita uhreja ei enää tarvittu tai tarvita. Tämä kertakaikkinen uhri kertoo hyvin voimakkaasti siitä, että synnit on sovitettu. Vanhan ja Uuden liiton välillä on eroja, joita ei ole välttämättä helppo heti ymmärtää. Ne kertovat myös Jumalan tuomioista (kaupunkien tuhoutuminen, vedenpaisumus, ynnä muu sellainen). Tämä Jumalan pyhyys voi saada meidät helposti myös ”vapisemaan” valtavien tapahtumien edessä. Syntisiäkin olemme itsessämme. Me emme ole kuitenkaan tulleet Siinain vuoren tykö, joka jylisee ja pauhaa, vaan Golgatalle ja Siionin vuorelle. Nämä vuoret, Golgata ja Siion, kertovat siitä, että Jumalan viha on sammutettu ristin työn kautta. Näitä saamme pohtia, Vanhan liiton käytäntöjä, yms. Uudessa ja vanhassa testamentissa on paljon myös samaa ja on Vanhan testamentin asioita, joita käytetään kuvainnollisina keinoina Uudessa testamentissa. Keskeisin yhtäläisyys on se, että Vanhassa liitossa katsottiin kohti tulevaa syntien sovitusta, kohti lihaksi tulevaa Jumalan Poikaa, Jeesusta, luvattua ”Siementä”, ja uskottiin siihen. Me katsomme menneisyydessä tapahtuneeseen ristin työhön, ja uskomme siihen ja sen merkitykseen.

Toki Raamatussa kerrotaan siitä miten maailman lopussa sen maailman käy, joka torjuu loppuun asti syntien sovituksen ja loppuun asti pilkkaa Jumalan nimeä. Jotkin Vanhan testamentin sodat tai taistelut ovat esikuvina tai kuvainnollisina tapahtumina siitä miten maailman, siis Kristuksen torjuvan maailman, käy maailman lopussa. Joosuan kirjan jotkut tapahtumat kuvaavat sitä jollakin tasolla. Joosuan kirjahan kertoo siitä kuinka Jumalan kansa pääsee perille luvattuun maahan. Tässä käytiin taisteluja. Ihmiset eivät kuitenkaan lopulta taisteleet, vaan Jumala. Ihmiset eivät saaneet mitään aikaan, vaan Jumala teki kaiken. Ensin kansa pääsi pakoon Egyptin orjuudesta (maailmasta ja hengellisestä kuolemasta). Valittu kansa pääsi Punaisen meren ylittämisen (kaste) kautta erämaahan Jumalan ruokittavaksi mannalla (tätä vastaa Kirkko maailmassa). Sieltä Jumalan kansa sitten pääsi luvattuun maahan, Kanaanin maahan (Uudet taivaat ja uusi maa). Uudessa testamentissa luvattuun maahan pääseminen tarkoittaa taivaaseen pääsemistä. Kanaanin maan tuhon voidaan ajatella olevan esikuvallista sitä koskien, että kaikki epäuskoiset joutuvat kadotukseen maailman lopussa. Jumala tekee kaiken tämän, ei ihminen. Maailma tuhoutuu maailman lopussa ja kaikki luodaan uudestaan. Jeesuksen, sulhasen, morsian (vaimo, siis Kirkko,) pääsee silloin taivaan kotiin.

Ne Vanhan ja Uuden testamentin asiat, jotka Jumala on määrännyt, eivät ole vääryyttä. Jumalassa ei ole vääryyttä, eikä murhaa. Saatanahan se murhaaja on, kuten Raamattu ilmoittaa. Kaikki esiintuodut Vanhan testamentin ja Uuden testamentin asiat kertovat meille jotain Jumalasta. Jumala on pyhä ja vanhurskas ja myös armollinen ja on sovittanut syntimme, pitkämielinen ja laupias (jne.). Hän rakasti niin paljon maailmaa, että antoi ainokaisen Poikansa kuolemaan ristillä. Jumalassa ei ole syntiä, eikä hän tahdo hyväksyä sitä, että ihmisiä johdatetaan kadotukseen esimerkiksi epäjumalanpalveluksen kautta Kirkossa. Jumala ei torju epäjumalanpalvelusta kuolemantuomion avulla Kirkossa. Joskus, julkisen epäjumalanpalveluksen tai julkisen käskyjen rikkomisen tapauksissa, ensin toivotaan, että ihminen luopuisi vääristä teoista ja vasta viimeiseksi voi olla käytössä sideavain. Ihminen on hengellisesti kuolleessa tilassa, kun hän torjuu syntien sovituksen / Jeesuksen, mutta hän pääsee koska vain takaisin kotiin ja Jumala, Taivaan joukot ja kristityt ottavat hänet iloiten ja riemuiten vastaan, kun niin tapahtuu. Raamattu kertoo meille Jumalasta, joka lukee vanhurskaaksi armosta, ilman lain tekoja, uskosta, Jeesuksen työn tähden. Raamattu kertoo Jumalasta, joka tahtoo sovittaa meidän syntimme itse, ristillä. Ja sen hän on tehnyt. Raamattu ei puhu Jumalasta joka tahtoo ihmisen joutuvan kuolemaan ja tuomituksi iankaikkiseen kadotukseen, vaan Jumalasta joka tahtoo antaa synnit anteeksi ja että ihmiset pääsisivät iankaikkiseen elämään, taivaalliseen Jerusalemiin, joka on Jeesuksen Morsian.

Jumala on muuttumaton. Hänhän on iankaikkinen. Se mikä on Raamatussa ilmoitettu ei enää muutu. Uutta ilmoitusta ei tule. Vanhan ja Uuden liiton välillä asioita on muuttunut. Vanhan liiton asiat liittyvät ja linkittyvät Uuteen liittoon. Ne eivät siis ole Uuden liiton kannalta merkityksettömiä vaan Vanhan liiton asioilla on merkitys itsessään ja Uuteen liittoon nähden. Muuttuneita asioita ovat mm. jo mainitut uhrit ja säädökset, jotka ovat olleet voimassa ainoastaan Vanhan liiton puolella juutalaisten valitun kansan keskuudessa. Vanhan liiton valittu kansa muodosti valtion. Uuden liiton Jumalan kansa ei muodosta maallista valtiota, vaan Jumalan kansaa (kristittyjä) on eri maissa. Kirkossa ei etsitä ajallista ”maallista valtaa” edes pieniä maa-alueita koskien. Monia eläimiä kutsuttiin Vanhassa liitossa saastaisiksi (Jumalan käskystä) ja jotka eivät Uuden liiton aikana enää ole sellaisia. Pakanoita verrattiin apostolien teoissa saastaisiin eläimiin, mutta näyn mukaan niitä ei enää tulekaan kutsua epäpyhiksi tai saastaisiksi. Tämä näky toistettiin Pietarille kolme kertaa, koska hän tiesi Vanhan testamentin kertomat asiat eläimiin liittyen, Apt. 10. Tämä voi viitata myös siihen, että nyt Jeesus on sovittanut kaikkien synnit, myös pakanavaltioissa elävien ihmisten synnit.

Erilaisia muuttuneita asioita on olemassa ja muutamia yksittäisiä on mainittu. Alla on vielä eräs ilmaisu, jolla Raamattu kuvaa sitä, että seuraavanlaista ”eroa” Vanhan ja Uuden liiton aikakausien välillä voi olla nähtävissä ja miten ne liittyvät toisiinsa: ”Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta” (Joh. 1:17).