Joosua johdatti israelilaiset luvattuun maahan, Kanaanin maahan. Joosuan kirja osoittaa, että Jumalan lupauksiin voi luottaa. Hän johdattaa kansansa luvattuun maahan. Sama koskee kristittyjä tänä Uuden liiton aikana. Jumalan lupauksiin voi luottaa, että hän vie kerran perille taivaan kotiin, koska hän on niin luvannut.
Mooseksen kirjassa kuvattiin mitä Kanaanin maassa asuvat pakanakansat tekivät. Israelilaisia kehoitettiin olemaan tekemättä kuten nuo pakanakansat siellä tekivät:
3. Moos. 18:3 Älkää tehkö, niinkuin tehdään Egyptin maassa, jossa te asuitte, älkääkä tehkö, niinkuin tehdään Kanaanin maassa, johon minä teidät vien; älkää vaeltako heidän tapojensa mukaan.
Jotkut modernit länsimaalaiset voisivat ajatella, että Jumalan toimenpiteet olisivat olleet epäoikeudenmukaisia, koska Jumalan toimesta jopa kaupunkeja pyyhittiin pois Kanaanin maasta Israelin tieltä. Tuollainen asiahan on äärimmäisen rankka, eikä sitä mieltävavisuttamatta voi miettiäkään.
Jumala ei enää tule Nooan aikana tapahtuneen maailmanlaajan tulvan tavoin pyyhkäisemään suurinta osaa ihmiskunnasta pois, sateenkaari oli asetettu siitä merkiksi (1.Moos.9: 12-17). Nooan aikana vain kahdeksan pelastui arkissa. Jumala lupasi, ettei niin tulisi enää tapahtumaan.
Tämän jälkeen Jeesuksen synnyttyä ja kuoltua on tullut Uuden liiton aika, armon aika.
Jumalaa ei voi syyttää epäoikeudenmukaisuudesta. Jumala on oikeudenmukainen. Hän vaatii, että Jumalan laki täytetään. Kukaan ei kuolisi, jos syntiinlankeemusta ei olisi tapahtunut. Syntiinlankeemuksen seurauksena kuolema tuli maailmaan. Jumalan tuomioiden edessä ihminen joutuu vaikenemaan. Raamatun sanoma on syntien anteeksiantamus. Jumalan tuomiot kertovat siitä, että rauhan Jumala on pian musertava Saatanan teidän jalkojenne alle. (Room. 16:20.)
Perkele sen sijaan on epäoikeudenmukainen, hän on murhaaja ja valehtelija. Perkele yrittää syyttää Jumalaakin epäoikeudenmukaiseksi ja valehtelijaksi.
Ilman Jeesuksen uhrikuolemaa ansaitsisimme jokainen helvetin, jos oikeudenmukaisuutta ja Jumalan lakia ajateltaisiin. Tarvittiin viaton Karitsa uhrattavaksi. Jeesus oli tuo viaton Karitsa, joka uhrattiin syntiemme vuoksi. Jeesus on täyttänyt Jumalan lain ristin kuolemallaan puolestamme. Jeesus joi Jumalan vihan maljan. Syntimme on sovitettu ristillä ja siten saamme pääsyn Iankaikkiseen elämään. Jumala on armollinen ja tahtoisi, että jokainen pelastuisi. Jumala, meidän Vapahtajamme, tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. ( 1. Tim. 2:4 ) Kristityt voivat joutua tässä elämässä kokemaan epäoikeudenmukaisuutta, jopa vainoa ja pilkkaa. Sitä kristityille on luvattu. Jeesusta vainottiin ja pilkattiin, hänet tuomittiin syyttömänä kuolemaan.
Jeesuksen paluun, paruusian, tapahtuessa Jumala tulee jakamaan ihmiskunnan kahteen osaan. Silloin taivaat ja koko maailma luodaan uudestaan. Osa tuomitaan kadotukseen, helvettiin. Ja osa pääsee Taivaan Kotiin. Ne pääsevät Taivaan Kotiin, jotka ovat Jeesuksessa, ne joiden nimet ovat kirjoitettuna Elämän Kirjassa. Sovituksen torjuneen ihmisen kohtalo tulee olemaan kauheampi kuin mitä tapahtui Kanaanin maan ihmisille maallisessa mielessä, kun Israelin kansa vaelsi sinne Joosuan johdolla.
Se, mitä tapahtui Vanhassa Testamentissa, esimerkiksi Kanaanin maan kohdalla, ei voi millään tavoin nähdä yleisenä käskynä. Se koski ainoastaan tuota yhtä tapahtumaa. Vanhan Testamentin tapahtumat liittyvät vain niihin tiettyihin tilanteisiin. Jeesus sanoo, että kuka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu. Jeesus käskee kärsimään vainoja, eikä vihamielle pidä kostaa, vaan vihamiehelle tulee tehdä hyvää. Se ei tietystikään tarkoita maanpuolustuksesta luopumista tai sitä, ettei esivaltaa tarvittaisi.
Kanaanin maan pakanakansojen tekoja on kuvattu Raamatussa (alla). He tekivät vääriä tekoja (syntivelka voi täyttyä, 1. Moos. 15: 13-16). Israelin kansaa kehoitetaan olemaan tekemättä niitä tekoja, joita Kanaanin maassa tehdään. Muutoin hekin saisivat samankaltaisia rangaistuksia osakseen.
Jakeet 9-11.
Jumala ei ole murhaaja ja pimeydessä, vaan Saatana on murhaaja ja valehtelija, hän on ollut sellainen alusta asti. Ihminen on langennut syntiin ja siitä johtuvat kaikki ongelmat tässä maailmassa, kuolema ja pahuus. Pyhää kolmiyhteistä Jumalaa ei voida syyttää. Syylliset löytyvät muualta. Jumala sen sijaan tahtoo pelastaa ihmiset Taivaan Kotiin, iankaikkiseen elämään. Jumala ei suinkaan tahdo jumalattoman kuolemaa, vaan sitä, että hän kääntyy pois teiltänsä ja elää (Hes. 18:23).
Itseasiassa olemme syntisiä kaikki ja me kaikki ansaitsisimme kadotuksen. Jumala ei kuitenkaan pyyhi meitä pois, vaan rakastaa meitä ja tahtoo meidän pelastuvan. Jumala ei voi kieltää itseään:
"jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata." (2. Tim. 2:13)
Jumala on rakkaus: 1. Joh. 4:8-10.
Jumala vihaa hylkäämistä, hän tahtoo armoa, laupeutta ja lempeyttä ("Tulkoon lempeytenne kaikkien tietoon", Fil. 4:5).
Vielä hylkäämisestä, seuraavassa lainauksessa tosin viitataan sellaiseen hylkäämiseen, jossa hyljätään "muuten vain": "Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra, Israelin Jumala" (Mal. 2:16). Mehän olemme syyllisiä.
Jumala silti tahtoo syntisen pelastuvan. "laupiutta minä tahdon, enkä uhria; sillä en minä tullut vanhurskaita kutsumaan, vaan syntisiä parannukseen." (Matt. 9:13) Ristin työllä Jumala osoitti, että Hän tahtoo syntisen pelastuvan. Ristillä synnit sovitettiin.
Kanaanin maan tuhon voidaan ajatella olevan esikuvallista sitä koskien, että kaikki epäuskoiset joutuvat kadotukseen maailman lopussa. Samoin Jerikon muurien sortumista ja tuhoa voidaan verrata uskottoman Jerusalemin tuhoon - ensin vuonna 587 eKr. Babylonin käsiin, ja sitten vuonna 70 jKr. roomalaisten käsiin. Jeesus itse ilmoitti edeltä Jerusalemin tuhon. Ja Harstadin mukaan Jeesus sanoisi tämän olevan alku maailman lopulle, joka täyttyisi Jeesuksen paruusian hetkenä.
Jerusalemin tuho muistuttaa siitä, että Jumala ei erottele ihmisiä. Jos hänen oma kansansa lankeaa epäuskoon, epäjumalanpalvelukseen ja moraalittomuuteen, niin hän tuomitsee heidät aivan yhtä ankarasti kuin muut pakanatkin. Hän toimii oikeudenmukaisesti ja oikealla tavalla, kuten Joosua 23:15-16 ja 24:20 tekevät selväksi. Jos hänen liiton kansansa kääntyy pois hänestä, nimityksellä israelilainen, ei käsitetä yhtään sen enempää armoa kuin nimityksillä "kanaanilainen", "amorilainen", ..., tai "sodomalainen", kuten Jeesus julistaa niitä kaupunkeja koskien, jotka torjuivat hänet (Matt. 10:15, 11:20-24). Liiton rikkoessaan Israelin nimi lisättäisiin niiden kansojen listaan, jotka on ajettu pois tuosta maasta, koska Herran viha syttyisi israelilaisia vastaan, aivan kuten tapahtui kanaanilaisten kohdalla.
Eräässä tilanteessa vain yksi ihminen israelin kansasta nimeltään Aakan toimi Herran tahtoa vastaan (Joos. 7:1, Joos. 22:20). Vaikka vain yksi teki väärin, niin Jumalan viha kohdistui koko Israelin kansaa kohtaan. Jumalan viha Israelin kansaa kohtaan sammui vasta, kun Jumala näytti syyllisen ja syyllinen kivitettiin. Jumalan käskystä hänet piti poistaa israelilaisten keskuudesta. Kaikki tapahtumat Aakania koskien: Joos. 7.
Lisää Aakania koskien
Aakania koskevat tapahtuvat on siis kuvattu Joosuan kirjan 7:ssä luvussa.
Kirjoittaja ei kommentoi Aakanin osaa iankaikkisuudessa. Tekstistä ei selviä pääseekö Aakan Taivaaseen vai joutuuko hän kadotukseen. Moni kuolemaan tuomittuhan voi tunnustaa synnin synniksi, uskoa evankeliumin, ja siten päästä Taivaan Kotiin, vaikka hän joutuisikin tämän jälkeen kokemaan kuolemantuomion teoistaan.
Tässä yhteydessä on hyvä mainita myös mitä Jeesus sanoi eräässä tapauksessa. Jeesukselle kiusaten sanottiin, että aviorikoksen tehneelle kuuluisi Mooseksen antaman lain mukaan kuolemantuomio kivittämällä, Joh. 8:
8:7 Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä".
8:8 Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan.
8:9 Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään.
8:10 Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?"
8:11 Hän vastasi: "Herra, ei kukaan". Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee".
Jeesus sanoi: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus".
Kirkossa ei tietenkään kuulu toimittaa kivitystuomioita. Kirkossa on käytössä sideavain ja päästöavain. Jeesus ja koko Uusi testamentti antavat esimerkkejä siitä miten toimia eri tilanteissa, kuten ylläkin Jeesus teki. Aiemmin oli tuomittu kuolemaan, Jeesus ei tahtonut kuolemantuomiota tälle henkilölle. Jeesus osoitti, että kaikki ovat syntisiä ja ansaitsisivat kuolemantuomion. Jeesus puhui yllä olevassa tapauksessa kuolemantuomiota vastaan. Hän ei kuitenkaan sano Vanhassa testamentissa mainittuja kivitystuomioita vääriksi. Jokainen siis ansaitsisi omassa varassaan kuolemantuomion ja kadotuksen ja tuomio olisi oikein, mutta se kuuluisi silloin jokaiselle ihmiselle. Ainoastaan Jeesus, Jumalan Poika, Jumala ja ihminen, oli synnitön. Hänen oli mahdollista kantaa syntikuormamme ristillä, koska hän oli synnitön. Syntien sovittamiseen tarvittiin puhdas uhri, virheetön Karitsa, Jumalan ainokainen Poika.
Maallisen vallan toteuttamia kuolemantuomioita, esimerkiksi murhista tai kansanmurhista annettavia kuolemantuomioita, ei Raamatussa kielletä toteuttamasta, mutta niitä ei myöskään käsketä suorittamaan. Vanhan testamentin mainitsemat säädökset, joissa kuolemantuomio on myös mukana, koskivat Israelin kansaa. Ne eivät siis ole enää voimassa. Ne eivät koske muita.
John Kleinig on kirjoittanut 3. Mooseksen kirjasta kommentaaria. Myös 3. Moos. kirjassa on todettu kivitystuomioita joidenkin tapahtumien seurauksena. Ehkäpä Kleinig on selittänyt kommentaarissaan niitä tapauksia ja kivitystuomioita. Harstadkin kuvaa Aakania koskien, miten yhden ihmisen synti saattoi tulla koko Israelin kansan vastuulle. Lisää siitä on Harstadin kirjassa. Yhtenä esimerkkinä hän mainitsee Aadamin syntiinlankeemuksen. Yhden ihmisen syntiinlankeemuksen seurauksena kaikki ovat tulleet osallisiksi samasta syntiinlankeemuksesta. Joonasta kerrottiin, että Joonan synti sai aikaan sen, että myrsky uhkasi kokonaisen laivan koko miehistöä.
Harstad lainasi myös Lutheria. Luther viittasi erilaisiin tapauksiin, joissa yksittäinen jumalaton ihminen saattaa koko kansan vaaraan ja koko valtion tuhoutumaan ja joutumaan suureen kurjuuteen. Raamattu on täynnä esimerkkejä tällaisesta. Luther viittasi Aakaniin. "Nämä ovat esimerkkejä Jumalan tuomioista, Jumalan, joka ei tuomitse epäoikeudenmukaisesti, vaikka meistä se voi näyttää muulta".
Joosuan kirja ei kerro aivan suoraan kuoliko ainoastaan Aakan vai myös hänen perheensä. Jotkin kohdat voisivat viitata siihen, että ainoastaan Aakan olisi kuollut:
Joos.
7:25 Ja Joosua sanoi: "Miksi olet syössyt meidät onnettomuuteen? Herra syöksee sinut onnettomuuteen tänä päivänä." Silloin koko Israel kivitti hänet kuoliaaksi. He polttivat heidät [engl. them] tulessa ja kivittivät heidät.
7:26 Ja he kasasivat hänen päällensä suuren kiviroukkion, joka vielä tänäkin päivänä on olemassa; ja niin Herra lauhtui vihansa hehkusta. Sentähden kutsutaan sitä paikkaa vielä tänäkin päivänä Aakorin laaksoksi.
Aakanin perhe ja omaisuus vietiin Aakorin laaksoon. "Israel kivitti hänet kuoliaaksi."
Jos myös Aakanin perhe kuoli, niin hekin olivat voineet olla tietoisia Aakanin teoista. Harstad kirjoittaa, että "he"-/"them"-sana voi viitata Aakaniin ja mm. hänen omistamiinsa eläimiin [tästä tulkintamahdollisuudesta en ole itse vielä varma] tai vaihtoehtoisesti Aakaniin ja hänen poikiinsa ja tyttäriinsä.
Mooseksen laki nimittäin sanoo, ettei lapsia saa rangaista isien teoista. 5. Moos. 24:16.
Kaikkea tätä pohdittaessa tulee muistaa, että me Uudessa liitossa elävät kristityt luemme näitä asioita Uuden testamentin opetusten kautta. Keskeistä on se, että Jumala tahtoo pelastaa ihmisen taivaan kotiin. Jumala ei tahdo, että kukaan hukkuisi. (Ettei kukaan hukkuisi).
Matt. 18:11: Sillä Ihmisen Poika on tullut pelastamaan sitä, mikä on kadonnut.
Aakanin tapauskin viittaa siihen, että jonkun pitää saada ja kärsiä ansaittu kuolemantuomio. Tämä osoittaa siihen asiaan, että Jumalan viha koko ihmiskunnan syntiä kohtaan pitää lepyttää ja sovittaa uhraamalla synnitön Kristus, joka tehtiin synniksi puolestamme, että hänessä me voisimme tulla Jumalan vanhurskaudeksi (2. Kor. 5:21). Kristus luettiin pahantekijäin joukkoon ja kuoli aivan kuin kaikkien rikkomustemme summa olisi ollut hänen tekemäänsä. Jokainen kastettu uskova on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa ja noussut ylös Kristuksen kanssa, ja Kristuksen tähden Herra kääntyy pois vihansa pahteesta.
Jeesus on juonut Jumalan vihan maljan tyhjäksi ristillä. Jumalan lapsina emme enää ole Jumalan kadottavan vihan alaisina. Jeesuksen turvissa emme joudu kadotukseen. Kun olemme Kristuksessa, Jumala ei näe enää syntejämme, vaan Jumala näkee meidät täysin vanhurskaina.
Syntimme on sovitetu. Uskon kautta olemme siitä osallisia. Kaikkien synnit on sovitettu ristillä. Ihminen saattaa vihassaan syyttää toisia ihmisiä, ja omassa vihassa ja raivossa voi käydä seuraavalla kauhella tavalla:
54: Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes sen näkivät, sanoivat he: "Herra, tahdotko, niin sanomme, että tuli taivaasta tulkoon alas ja hävittäköön heidät?"
55: Mutta hän kääntyi ja nuhteli heitä.
Apuna osin:
Joosuan kirjan selitysteos: "Joshua", Ekskursio: "Divine Warfare", Adolph L. Harstad.
Ja Aakania koskien jakeiden 7:1-5 ja 19-26 selitys.