Ihmisten syntisyydestä kaksi Raamatun kohtaa Ensimmäisestä mooseksen kirjasta.
1. Moos., luku 6:
5: Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat,
6: niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä.
7: Ja Herra sanoi: "Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin, sekä ihmiset että karjan, matelijat ja taivaan linnut; sillä minä kadun ne tehneeni".
8: Mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä.
Vedenpaisumuksen jälkeenkin korostetaan ihmisen syntisyyttä:
1. Moos., luku 8:
20: Ja Nooa rakensi alttarin Herralle ja otti kaikkia puhtaita karjaeläimiä ja kaikkia puhtaita lintuja ja uhrasi polttouhreja alttarilla.
21: Ja Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessänsä: "En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden; sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea, mikä elää, niinkuin nyt olen tehnyt.
22: Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö."
Ihminen luetaan vanhurskaaksi Jeesuksen täytetyn työn tähden, uskon kautta. Nooa uskoi Jeesukseen (edeltäkäsin). Hänet luettiin vanhurskaaksi ristin työn tähden, Jeesus oli uhri, joka piti uhrata, jotta Jumalan viha sammuisi. Jeesus joi Jumalan vihan maljan. Vanhan testamentin uhrit olivat esikuva Jeesuksesta, joka uhrattaisiin ristillä. Sen tuoksun Herran tunsi, kun Nooa uhrasi polttouhreja alttarilla. Jumalan viha sammui, koska Jeesus tulisi juomaan Jumalan vihan maljan. Jesaja 53:5: "hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut".
Nooa pelastui veden kautta, joka on vertauskuva kasteesta (1. Piet. 3:20-22), jossa turmeltunut ihminen hukutetaan kasteen veteen ja josta nousee uusi ihminen, uusi luomus. Kasteen veteen turvautuminen tapahtuu päivittäin. Saamme turvata kasteeseemme joka päivä ja joka hetki.
Nooakin oli syntinen. Alla tuodaan yksi Nooan tekemä synti esiin.
1. Moos. 9:
20: Ja Nooa oli peltomies ja ensimmäinen, joka istutti viinitarhan.
21: Mutta kun hän joi viiniä, niin hän juopui ja makasi alasti majassansa.
Nooa oli syntinen, mutta hän oli kuitenkin uskon kautta vanhurskas. Jeesuksen tulevan ristin työn tähden hänet luettiin vanhurskaaksi. Sen tähden häntä ei tullut pilkata hänen syntiensä tähden, kuten yksi Nooan lapsista teki omaa isäänsä kohtaan yllämainitun synnin tähden.
18: Ja Nooan pojat, jotka lähtivät arkista, olivat Seem, Haam ja Jaafet. Ja Haam oli Kanaanin isä.
22: Ja Haam, Kanaanin isä, näki isänsä hävyn ja kertoi siitä molemmille veljillensä ulkona.
Seem ja Jaafet sen sijaan tekivät oikein, kun he tahtoivat peittää Nooan syntisyyden (alla). Sillä tavoin meidänkin tulisi pyrkiä tekemään aina kun voimme toisiamme kohtaan.
23: Niin Seem ja Jaafet ottivat vaipan ja panivat molemmat sen hartioilleen ja menivät selin sisään ja peittivät isänsä hävyn; ja heidän kasvonsa olivat käännetyt toisaalle, niin etteivät he nähneet isänsä häpyä.
24: Kun Nooa heräsi päihtymyksestänsä ja sai tietää, mitä hänen nuorin poikansa oli hänelle tehnyt,
25: niin hän sanoi: "Kirottu olkoon Kanaan, olkoon hän veljiensä orjain orja".
26: Vielä hän sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, Seemin Jumala, ja olkoon Kanaan heidän orjansa.
27: Jumala laajentakoon Jaafetin, ja asukoon hän Seemin majoissa, ja Kanaan olkoon heidän orjansa.
Harha tulee sanoa harhaksi, mutta jos ihminen lankeaa, hänen häpeäänsä ei tulisi pilkaten tuoda julki vaan sitä tulisi yrittää peittää. Uskossa ihminen tunnustaa syntinsä ja syntisyytensä ja tekee niistä parannusta. Hän saa koko ajan turvata Vapahtajaan. Jumalattomien tai pääsyyttäjän (Saatanan) pilkka uskovaa kohtaan on tuolloin väärin. Kristitytkään eivät tietenkään saa pilkata toisia kristittyjä heidän lankeemustensa tähden, jotka uskon kautta saa anteeksi Jeesuksen täytetyn työn tähden. Kristitty voi joutua kokemaan samanlaista tänä päivänä kuin Nooakin koki omana aikanaan, seurakunnassakin – kirkossa, joka väittää olevansa kirkko, mutta joka ei ole sitä. Haamhan oli ikäänkuin parempi kuin Nooa, kun tahtoi näyttää veljilleen isänsä häpeän. Hän oli tekovanhurskas (omavanhurskas) ja kuvitteli omilla voimillaan olevansa parempi kuin muut. Omavanhurskaus, jota kutsuisin fariseusten hapatteeksi, on siis hyvin vaarallista ja sitä löytyy meistä jokaisesta. Sitä vastaan joutuu taistelemaankin. Kukapa käytännössä osaisi vanhurskauttamisen opinkohdan oikein panna täytäntöön. Se on helppo sanoa ja todeta, mutta käytännössä sitä on vaikea toteuttaa.
Luther on selittänyt yllämainittuja jakeita Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys -kirjoissa. (Ylläolevat tekstit eivät ole siitä otettuja, jotkin ajatukset kylläkin.)