Evankelikaalisuuteen liittyen
Evankelikaalisuuden piiriin lasketaan myös toisia kirkkokuntia, kuten uudestikastajia. Myös evankelisluterilaisten seurakuntien ja kirkkokuntien parissa on paljon evankelikaalisuutta. Joillakin saattaa olla enemmän evankelikaalisia piirteitä ja joillakin vähemmän.
Evankelikaalisten parissa on paljon kristittyjä. Monet voivat pelastua ja pelastuvat. Evankeliumi on usein kuultavissa heidän saarnoissaan ja julistuksessaan ja monessa paikassa kolminaisuusoppi on löydettävissä. Ilman niitä jouduttaisiin täysin kristinuskon ulkopuolelle. Tosin osa menee yli, pelastuksen ulkopuolelle.
Karismaattisuus sinänsä voidaan määritellä raamatulliseksikin termiksi raittiissa mielessä. Äärikarismaattisuus, jossa ilmenee kaatamista, nauruherätyksiä, yms., on vakava asia. En tiedä onko liberaalius tai äärikarismaattisuus pahempi tai jumalattomampi. Yhä selkeämmin näyttää siltä, että osa äärikarismaatikoista on jo ajautumassa tai ajautuneet kristinuskon, pelastuksen, ulkopuolelle.
Alla en kuitenkaan keskity noihin hyvin pitkälle menneisiin äärikarismaatikoihin.
Eräitä seikkoja, jotka voivat olla ominaisia luterilaistenkin kirkkojen parissa esiintyvässä evankelikaalisuudessa ja joista pitäisi siirtyä luterilaiselle linjalle:
- Pastorin virka ei ole samassa asemassa kuin luterilaisuudessa.
- Tämän seurauksena pastori ei välttämättä pukeudu messussa papin asuun, vaan voi pukeutua hyvinkin rennosti ilman, että edes välttämättä tunnistaa, että kyseessä olisi pastori.
- Saarnatuolia ei välttämättä käytetä.
- Ehtoolliselle voivat tulla myös eri kirkkokuntien jäsenet, eli käytössä on avoin ehtoollispöytä. Luterilaisuudessa on käytössä varhaiskristillinen ns. suljettu ehtoollispöytä. Aihepiiriä ja evankelikaalisuutta yleisemminkin on käsitelty englanninkielellä mm. Klemet I Preusin kirjassa "The Fire and the Staff, Lutheran Theology in Practise".
- Kirkon kasvu -liikkeen opit. Evankeliumin markkinointi.
- Evankelikaalisuudessa yleinen sanonta: Deeds, not creeds eli "teot ne tärkeitä ovat, eivät uskontunnustukset". Tämä vie väärällä tavalla tekojen korostukseen, vaikkei sitä välttämättä tarkoitettaisi. "Pyhityskeskeisyys" on ongelma.
- "Evankelioiminen on tärkeintä", siis messuakin suunniteltaessa. Se periaate ei saisi muuttaa messua joksikin muuksi kuin mitä messun tulisi olla. Messussa tärkeintä ei pidä olla se miten paljon ihmisiä messuun tulee tai saadaan, ei se miten paljon viihdettä messuun saadaan. Ne ovat aivan vääriä periaatteita messun suhteen. Tietysti ihmisiä tulee tavoittaa ja evankelioiminen on tärkeää. Sen, saati viihteellisyyden, ei kuitenkaan pidä olla messua ajava voima, esim. että miten paljon ihmisiä messuun saadaan. Messu rakentuu muiden periaatteiden varaan. Messussa tietysti julistetaan evankeliumia ja messuun on erittäin hyvä tuoda ihmisiä evankeliumin kuuloon, kuulemaan hyvää opetusta rakkaasta Vapahtajastamme.
- Muodolla ei olisi merkitystä? Monet, jotka sanovat noin, todellisuudessa vaativat juuri tietynlaista muotoa: rentoa muotoa. Sekään ei ole muodoista vapaata. Silloinhan vaaditaan nimenomaan rentoa muotoa, mikä voi johtaa tiettyyn sisältöön ja viestiin. Se voi myös rajata asioita väärällä tavalla. Jumalan sanaa pitäisi voida julistaa sellaisena kuin se on.
Muodolla on merkitystä. Perinteisesti on sanottu, että itse väline voi nimenomaan viestittää millainen pääviesti on. Millainen väline ja muoto, sellainen viesti. Väline on viesti: "Medium is the message".
Messusta, liturgiasta, hyvää materiaalia:
Anssi Simojoki viittaa joissakin kohdissa evankelikaalisuuteen tässä esitelmässä:
http://www.rukoilevaisuus.com/aanite_2008_kristusMeidanKeskellamme.php
Onko muodolla väliä - Miksi luterilainen messu
Suosittelen sitä.
Toinen, messuun liittyen:
Jari Kekäleen artikkeli Sisarenpoika-lehdessä nro 1/2010: http://www.paavalinsynodi.net/sp2010-1.pdf
Messun teologiasta ja historiasta on olemssa hyvä kirja englanninkielellä, jonka on kirjoittanut Arthur A. Just Jr. Katso linkki:
- Musiikin käyttö tunnelman luomiseksi. Kokemushakuisuus, jolloin kokemuksista tulee ensisijainen tai dominoiva asia.
- Populaarimusiikin käyttö ehtoollisjumalanpalveluksessa. Populaarimusiikin käytön messussa tekee ongelmalliseksi varsinkin ehdonvallan asiat. Enemmän aiheesta täältä: Populaarimusiikin käytöstä ehtoollisjumalanpalveluksessa.
- Hevimusiikin käytön hyväksyminen messussa. Hevimusiikkiin myös vaikuttavat ehdonvallan asiat.
- Liturgiasta luopuminen. Screenin ja kenties värivalojen käyttö ehtoollisjumalanpalveluksessa. Kirkosta tulee megastudio.
- Vähentyvä historiallisten liturgioiden, uskontunnustusten ja rituaalien käyttö, vaikkei niissä itsessään ole vikaa tai vajavuutta. Uskontunnustuksena saatetaan lukea joka viikko jopa erilainen pastorin itsetekemä uskontunnustus. Siis esimerkiksi apostolisen uskontunnustuksen tilalla.
Evankelikaalisuus irroittaa kristityt juuriltaan. Se voi yrittää korjata jotakin mikä ei oikeasti ole rikki, vaan joka on toimivaksi todettu vuosisatojen ja tuhansien aikana ja joka on käytännöllistä.
- Ylläolevaan liittyen opillisia asioita ei pidetä tarpeeksi paljon arvossa.
- Ihmisen aktiivisuuden korostaminen.
- Oikeastihan messussa pitäisi korostaa ja tulla esiin ihmisen passiivisuus. Ihminen ainoastaan vastaanottaa, kun Jumala palvelee meitä messussa. Hän antaa meille syntimme anteeksi. Toki vastaamme siihen ylistyksellä/veisuulla ja kiitoksella.
- Seurauksena maallikot osallistuvat yhä enemmän ja enemmän messun eri osiin korostaen ihmisen aktiivisuutta. Tuolloin ihmisen ei tarvitse tuntea itseään "liian passiiviseksi", hän saa tuntea itsensä "aktiiviseksi". Se ei ole messun tarkoitus.
- Ratkaisukristillisyys. Jopa alttarikutsu siihen liittyen. Oikea, luterilainen, alttarikutsu olisi ihmisten kutsuminen ehtoollispöytään.
Ratkaisukeskeisyydessä korostetaan sitä, että ihminen ottaa Jeesuksen vastaan omaan sydämeen, kun tulisi korostaa, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme meidän ulkopuolellamme. Tulisi korostaa sitä, että Jeesus on kuollut ristillä ja sovittanut syntimme. Tulisi korostaa Jeesuksen ansioita. Emme lopulta ole oman uskomme varassa, vaan olemme Jeesuksen varassa, ristin työn varassa, Hänen lahjavanhurskautensa varassa. Evankelikaalisuudessa kokonainen raamattuopetus saattaa keskittyä siihen miten tärkeää on ottaa vastaan Jeesus, eikä välttämättä mainitakaan, mitä Jeesus on tehnyt. Tulisi keskittyä siihen mitä Jeesus on tehnyt ja miten kaikki on Hänen ja Hänen uhrikuolemansa varassa. Jeesus kyllä tulee meihin samalla asumaan, mutta sen merkitys ei saisi saada vääränlaista korostusta. Onhan ihmeellistä, että Jeesus asuu meissä. Saamme Pyhän Hengen, olemme Pyhän Hengen temppeli. Onhan usko tietysti välttämätön, jotta pääsisimme osallisuuteen Jeesuksen ansaitsemasta ja suorittamasta ristin sovitustyöstä ja syntien anteeksiantamuksesta.
- [ Jumalalle taputtamiseen olen jokus törmännyt, evankelikaalisten parissa. Toki Psalmissa 47, jakeessa kaksi mainitaan "paukuttakaa käsiänne, kaikki kansat", ... ]
- Ainakin ns. vapaissa suunnissa ehtoollisen vietto mielletään usein pelkäksi muistoateriaksi. Ehtoollinen on kuitenkin myös ja ensisijassa Kristuksen todellinen ruumis ja veri, sakramentti.
- Tunnustuskirjoista, Yksimielisyyden ohjeessa puhutaan ehdonvallanasioista seuraavaa: linkki. Mm.:
"Joskus sanotaan ulkonaiseksi ehdonvallan asiaksi sellaista, mikä maalin alta paljastuu Jumalan sanaa vastaan sotivaksi. ..."
- ...
Jossakin evankelikaalisuuden piirteitä saattaa siis esiintyä enemmän ja jossakin vähemmän, tai vain joitakin.
Mainitusta Klemet I Preusin kirjasta yksi luku suomennettuna:
http://www.luthersaatio.com/AT33_MINUN_SANANI_OVAT_HENKI_JA_ELAMA.pdf
Englanninkielinen internet-artikkeli evankelikaalisuutta koskien, painottuen ehtoollisen viettoon:
http://steadfastlutherans.org/blog/?p=1153
"Evangelicalism is the most serious threat because in our day it has demonstrated a greater capacity than any other movement of enticing us away from our roots as Christians. These roots are the scriptures and the confession of the church and the doctrine and practice of the historic church drawn from them."
Karkea käännös: "Evankelikaalisuus on suurin uhka sen tähden, että meidän päivinämme se on vallannut kaikkia muita liikehdintöjä suuremman tilan sellaisena asiana, joka houkuttelee meitä pois juuriltamme kristittyinä. Nämä juuret tarkoittavat: Raamattua ja kirkon tunnustusta ja oppia ja käytäntöjä, jotka historiallinen kirkko on Raamatusta ja tunnustuksestaan johtanut."
Niitä oppeja ja käytäntöjä kirkko on historiansa aikana noudattanut ja niiden oppien päälle uskonut.
Liberaaliudesta: Suomessa liberaalius on saanut tällä hetkellä kirkossa vahvaa otetta. Liberaaliudessa voidaan helposti mennä täysin kristinuskon ulkopuolelle, epäjumalanpalvelukseen.
Evankelikaalisuus vaikuttaa myös Suomessa, hyvinkin paljon. Heissä on kristittyjä. Silti siinä on ongelmia, joista K. Preus yllä mainitsee. Niin liberaalisuutta kuin evankelikaalisuutta vaivaavat erilaiset opittomuuden muodot tai se, ettei opeista oikein välitetä. Liberaalius on kuitenkin monin osin paljon jumalattomampi liikehdintä kuin evankelikaalisuus. Riippuu varmasti myös tilanteesta. Joskus yhteisuskonnollisuuteen voidaan taipua missä vain.
Toisaalta, kuten alussa kirjoitin, pelastuksen ulkopuolelle johtavaan äärikarismaattisuuteenkin voidaan mennä. Enkä tiedä kumpi on pahempi, äärikarismaattisuus vai liberaalius. Jotkut äärikarismaatikot ovat joitakin toisia karismaatikkoja selkeämmin menneet jo pelastuksen ulkopuolelle. Niin vakavia asioita ja opetuksia heidän parissaan ilmenee.
Sekin on hyvä mainita evankelikaalisuutta kritisoitaessa, että uusia sääntöjä tai uusia lakeja ei ole tarkoitus asetaa messun tai liturgian päälle, varsinkaan ihmissääntöjä. Myöskään evankelikaalisuuden ei tulisi niin tehdä. Arthur A. Just Jr.:n kirja käsittelee liturgiaa hyvin. Hän kirjoittaa kirjassaan sen tyyppisesti, että kirjan tarkoitus ei ole sälyttää uusia lakeja messun päälle, mutta esittää yhden tavan messun toteuttamiseksi ja miten se on kestänyt läpi historian. Teologia on kuitenkin hyvin keskeistä. Monet asiat ovat teologisesti erittäin keskeisiä, ja niitä ei tulisi muuttaa.
Messun liturgian voi myös ajatella olevan jopa taivaasta saatua, koska Jeesus on luvannut aina olla kristittyjen kanssa siellä missä he ovat, maailman loppuun asti. Tietysti hän tulee olemaan erityisesti Taivaassa kanssamme, mutta hän on kanssamme jo nyt tässä ajassa maan päällä. Historiallisen liturgian voisi ajatella olevan sillä tavoin taivaasta saatua. Raamatun sanalla kaikki tulee tietenkin perustella.
Jotkin seikat voidaan toteuttaa jonakin aikana ja jossakin toisessa paikassa toisella tavoin. Messun suhteen asiat tulee kuitenkin perustella teologisesti, Raamatun sanaan nojautuen. Messuun liittyvät asiat ovat perusteltavissa teologisesti. Historiallinen liturgia on kestänyt sen koettelun.
Pyhityksestä, sivulta löytyy taulukko eri kirkkokuntien opetuksesta.