Inkeri Ингрия Ingria

LAULUJA

19.02.10

Täs alotin kääntämää (läns)kupantsoiselle murrélle Johanneksen evankeljumii. Ko tahot oppii inkerinsuometta, ne täst saap vinkkilöi muihekkii murreloihe. Käännökses muun lisäks käytän kreikankielistä Uutta Testamenttii.

Johanneksen evankeljumi

Ensimäine luku

1. Ens-alkuu ol’ Sana, ja Sana ol’ Jumalal, ja Sana ol’ Jumala. 2. Hää ol’ ens-alkuu Jumalal. 3. Kaik ono syntynt Hänen kauttaa ja ilman Hänettä ei uo syntynt mittää, mikä ono syntynt. 4. Hänes ol’ elämä ja elämä ol’ ihmesiin valkija. 5. Valkija paistaa pimjäs, eikä pimjä saant Sitä valtahee. 6. Ol’ mies Jumalan laittama, hänen nimmeese ol’ Johannes. 7. Tämä tul’ totistammaa, totistaaksee valkijast, jot kaik uskojaisiit hänen kauttaa. Ei hää olt see valkija, a hää tul’ totistammaa valkijast. 9. Totine valkija, mikä paistaa jok’ainovall' ihmeselle, ol’ tulollaa maailmáhe. Maailmas Hää ol’ ja maailma ol’ Hänen kauttaa syntynt, mut maailma ei tuntent Häntä. Hää tul’ omillee, mut Hänen ommaase eivöt ottaneet Häntä vastaa. 12. Mut kaikille, kutke ottiit Häntä vastaa, Tämä anto oikuuven tulla Jumalan lapsíks, niille kutke uskoot Hänen nimehee, 13. kutke eivöt verést, eivötkä lihan himóst, eivötkä miehen tahóst, a Jumalast sikisiit. 14. Ja Sana tul’ liháks ja jäi elämää keskuuvehemmo, ja myö katselimmo Hänen kirkkuuttaa, kuin Isän ainovan kirkkuutta, täynää armoo ja tottuutta. 15. Johannes totistaa Hänest ja ono huutant sanojen: Tää ono Kest sanoin: Miun jälestäin tulevaine ono olt miun eelläin, mitävart ol’ minnuu ennempää. 16. Ja Hänen täyttyyvestää myö kaik saimmo, keral armoo armon síjjaahe. 17. Mitävart lak annettii Mooseksen kautta, armo ja tottuus tul’ Jeessuksen Kristuksen kautta. 18. Jumalaa ei kukkaa konsaa uo näht - Isällää olevaine ainova Poika, Hää kerto. 19. Ja tää ono Johanneksen totistus, ko juutalaiset laittóit hänelle Jerusalemast pappilói ja leeviläisii kysymää tält: Kuka sie uot? 20. Ja tunnust’ eikä kieltänt, tunnust’: En mie uo Kristus. 21. Ja kyssýit hänelt: Kuka sit? Uotk sie Eljas? Tää sano: En uo! - Uotk sie prohveetta? Tää vastas: En! 22. Nuo sannóit sit hänelle: Kuka uot, jot antaisimmo vastuuksen meitä laittaneille, mitä sanot itsestäis? 23. Tää sano: Mie uon huutavaisen ään’ erämaass’: pankaa kohallee Herran tie, ninku sano prohveetta Jesaja. 24. Ja laitetut olliit variseuksii. 25. Ja kyssýit hänelt ja sannóit hänelle: Mitä-vart sit ristit, jos sie et uo Kristus, etkä Eljas, etkä prohveetta? 26. Johannes vastas heille sanojen: Mie ristin veel, mut tein keskellännö seisoo See, Ketä työ ettö tunne, 27. Hää tulloo miun jälestäin, see Kuka ono olt miun eelläin, Kenen santaal’lóin remelii mie en uo arvokas irrottammaa.

Литература

1. Гиппинг А.И. Введение в историю Санкт-Петербурга, или Нева и Ниеншанц. Перевод и вступительная статья акад. А.С. Лаппо-Данилевского (1909, Санкт-Петербург). — СПб.: Российский архив, 2003. — С. 472. — ISBN 5-89566-045-4

Сорокин П. Е.Предшественники Петербурга: Ландскрона — Невское устье — Ниеншанц.
1. Юхнёва Н. В. Этнический состав и этносоциальная структура населения Петербурга. Л.: «Наука», 1984.
2. Сауло Кепсу. Петербург до Петербурга: история устья Невы до основания Петербурга. СПб., 1995.