прибл. 1983-84 гг.
церкви в Пушкине
В еванг.- лютер.
n. 1983-84
ev.-lut. kirkossa
Sinä päinn hää sano "Nii!", eikä konsaa uo sitä katunt!
Sel päeval tema ütles "Jah!", ega kunagi ole seda kahetsenud!
В тот день она сказала "Да!" и никогда не раскаивалась в этом!
Дро дова дэвэс ей пхэндя "Аи!" тэ никэли на дэлас пэс палэ дро ди!
30 VUOTTA YHDESSÄ!! 30 AASTAT KOOS!! 30 ЛЕТ ВМЕСТЕ!! 30 БЭРША САМ КХЭТАНЭ!!
В край родной, в край родной,
Ингрии родной,
ведом по Родине тоской, / 2
стремлюсь я всей душой! / раза
http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu01950.pdf Mainitaan mm.
Suur-Synty Kiesus
www.youtube.com/watch?v=RhDu5A62ygg
https://www.youtube.com/watch?v=jBCC_763CRs Vatja - водь
https://www.youtube.com/watch?v=i32FSIn3fmw
https://www.youtube.com/watch?v=DDmquRmpE1ghttp://www.youtube.com/watch?v=Tgpi1JdTq4Mhttp://www.youtube.com/watch?v=4fBFLsaUpu4http://www.youtube.com/watch?v=9OIL2qm2KFwhttp://www.youtube.com/watch?v=4ushcvJe7V8http://www.youtube.com/watch?v=aSA8PEEpDSI
https://copy.com/botWIwOjcjZc Evankel. juhlilta, Lohtaja 2013
UUTTA / НОВОЕ:
Lamentations Over Ingria
By Arvo Survo
Плач по Ингрии
Cказ мой о земле забытой,
плач по Ингрии попраной,
что мой взор, увы, не видел,
лишь руин рука коснулась. -
- Пал орел из-под небесья,
ястреб ярый клюв разинув,
разбросал разбойник коршун...
(калевальское стихосложение - по первым слогам или звукам, но иногда также и по "внутренним". Кроме эстетической стороны, наряду с повторами, это способствовало запоминанию рун, которые могли петься часами)
About the author
Arvo Survo, pastor of the people about whose sufferings he writes, is a native of Ingria. He writes about things he knows, because he has experienced them.
Korpelainen, the main character of the poems, gives expression to struggles and emotions that are very familiar to the author. Lamentations Over Ingria closes on a triumphant note as the tears of the persecuted people are gathered by God and in His hands change into the revived Lutheran church of Ingria. What for many years was a dream in the author^ heart has now become a reality as the autonomous Evangelical Lutheran Church of Ingria takes her place alongside other Lutheran churches in the Lutheran World Federation.
About the book
toisiaan
tunsivat
ennen, kuin
Krista
ja
Arvo
Мир не родина моя,
ему душа чужда,
моя Отчизна Ингрия,
стремлюсь я лишь туда!
"Lamentations Over Ingria captures the essence of the Ingrian people. Ingria is a living entity full of the simplicity of life, the intimacy of man's relationship with nature, and the sacredness of the land to its people. Literally, it is the search for one man's answers; ultimately, it is the search for all men's answers. Through all of the suffering comes the understanding that one must forgive others in order to obtain cleansing and purification for oneself. The book ends with the triumphant rebirth of the Ingrian Lutheran churches offering hope to the Ingrian people."
Взор подъемлю к тебе,
край любимый мой,
там братья, сестры и друзья -
утешусь лишь тобой!
Ты Голгофу прошла
сквозь засилье тьмы,
но слышен вновь гимн Ингрии -
так воспоем и мы!
Annie (Nancy) Dearbom, Chairperson
Tucson Christian Writers' Felloxvship
Tucson, Arizona
All the proceeds from the sale of this book will go toward the renewal and rebuilding of the Evangelical Lutheran Church of Ingria.
POLARIS PRESS
Tucson, Arizona
ISBN 0-9622985-6-5 US$10.00, Can $13.50
О Иисус Спаситель... Download
Любовь Христа... Download
Мария ты вовек блаженна... Download
О Тебе о смерти на кресте... Download
Любовь крепка как смерть... Download
Kristuksen rakkaus... Download
Чиныбнаскрэ 2... Download
Рисием Дэвла ко шатри... Download
Берегите друзей!... Download
Чиныбнаскрэ... Download
Arvo Survolla on ollut keskeinen asema ei vain Inkerin kirkon nousussa sen perinteisillä alueilla, vaan hän on myös ollut raivaamassa teitä lähellä ja kaukana asuvien Suomen sukukansojen keskuuteen. Tähän hänellä onkin ollut erinomaiset edellytykset sen vuoksi, että hän oli jo kouluikäisenä kiinnostunut suomalais-ugrilaisista kansoista ja niiden perinteestä ja kalevalaisesta runonlaulusta. Hän on koonnut ja muokannut vanhoja runoja sekä tehnyt itsekin uusia lauluja ja kääntänyt virsiä. Kannel sopii hänen käteensä yhtä hyvin kuin kitara.
Heikki Tervonen
Arvo Survon matkassa Viipurista Volgan mutkaan
Heikki Tervonen Jumalan trubaduurin Arvo
Survon ja karjalaissyntyisen pitkän linjan
sanomalehtimiehen Heikki Tervosen yhteistyönä syntyneen kirjan lukija pääsee kurkistamaan inkeriläisten, karjalaisten, vepsäläisten, vatjalaisten ja inkeroisten elämään sekä kuulemaan Volgan ja Uralin etäsukukansojemme terveisiä.
Broken soul in Christ... Download
Душа косолапая во Христе излечится
Arvo survon matkassa www.bookplus.fi
NELJÄS TUULI OTTEITA INKERILÄISPAPPI ARVO SURVON PUHEISTA.
Missä on poikani
Jeesus, Sun tähtesi! - Marian itku/rukous
http://www.kuopionseurakunnat.fi/files/kuopio/kirkkomusiikkijuhlat/
runolaulumessu.pdf
Suomalaisen messumusiikin ja virsikirjan muotoutuessa perisuomalainen runolaulu jäi jostain syystä kokonaan hyödyntämättä. Kuitenkin jo katoliset munkit opettivat kansaa runolaulun muotoon sepitetyillä legendoilla ja Raamatun kertomuksilla. Vuosisatoja myöhemmin, 1990-luvun alussa Inkerin kirkon pappi Arvo Survo laati runolauluun pohjautuvan Inkerinmaan Korpimessun, joka televisioitiin vuonna 1994 myös Suomessa Paaterin kirkosta. Syksyllä 2005 Sibelius-Akatemian Kuopion osasto ja kansanmusiikin osasto järjestivät yhdessä seminaarin, jossa pohdittiin suomalaisugrilaisten kansojen musiikin käyttömahdollisuuksia kirkon musiikissa. Siellä toimitettiin virolaisen kirkkomuusikon Lea Salumäen laatima virolaiseen kansanmusiikkiin pohjautuva messu. Runolaululla oli siinäkin merkittävä osa. Seminaarissa syttyi ajatus myös suomalaisen runolaulumessun tekemisestä, joka toteutetaan Kuopion valtakunnallisilla kirkkomusiikkipäivillä SibeliusAkatemian Kuopion osaston kirkkomuusikkojen ja Joensuun ammattikorkeakoulun kansanmuusikkojen yhteistyönä.
Varjele, vakainen Luoja,
kaitse, kaunoinen Jumala,
ole puolla poikiesi,
aina lastesi apuna,
aina yöllisnä tukena,
päivällisnä vartijana!
Anna, Luoja, suo Jumala,
anna onni ollaksemme,
suloisessa Suomenmaassa,
kaunihissa Karjalassa,
Vepsänmaassakin somassa,
ihanassa Inkerissä.
Varjele, vakainen Luoja,
kaitse, kaunoinen Jumala,
väkeämme Volgan mutkan,
kansaa Perminmaan perillä
Uralilla ugrejamme,
sukuja Siperiassa,
kansoja karujen tundrain.
iki-heimoja idässä.
Rukous Korpimessusta - AS
Paljon kärsineen Inkerin heimon ja luonnon ahdistuksesta.Itku Inkerille päättyy runoon itkevästä Inkerin kansasta....
SUUR-SYNTY KIESUS
Inkeri-asioissa pidempään mukana olleet muistavat hyvin, miten 1980-luvun puolivälissä, ennen perestroikan keksimistä, Puskinin kirkon pastori Arvo Survo hullaannutti suomalaiset. Hän veti kirkot täyteen väkeä ja kolehtihaavit pullolleen Inkerin apua. Suomessa puolityhjien täyttymistä tervehdittiin ilolla, Puskinissa suomalaisia busseja ja niiden kätköistä purettavia kirpputorivaatteita riitti jopa riesaksi asti. Ihailijat toivoivat sujuvasanaisesta, musikaalisesta ja karismaattisesta Survosta jopa Inkerin piispaa.
Mutta Arvo Survo valitsi toisen tien. Yleisön lemmikki vetäytyi tekemään perustyötä Venäjän syrjäseuduilla lähetyspastorina. Siinä sivussa hän on kerännyt kansanperinnettä. Kyseessä ei ole uusi harrastu, vaan vanhan suolan jano. Kansatiede on ollut hänen suuri rakkautensa, vaikka ammattia valitessa se jäikin hopealle. Kansan parissa kiertäessään Survo on kuitenkin koko ajan tallettanut myös kansanperinnettä.
Survo on viehättynyt kalevalamittaiseen runouteen. Joulukuun 7. päivänä ilmestynyt SUUR-SYNTY KIESUS Apokryfi Korpikansan Survon Arvon kertomana on jo toinen runomittainen teos. Aikaisempi Itku Inkerille ilmestyi vuonna 1992.
Julkaistamistilaisuudessa puhunut valtioneuvos Riitta Uosukainen hämmästeli Survon energiaa ja taitoa. Hänen mukaansa kirjassa yhdistyvät kansatiede ja teologia, luonnonusko ja kristillisyys sekä tutkimus ja intuitio. Menneisyys ja häivähdys tulevaisuutta sulautuvat yhteen mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi.
Kirja on mainio lahjateos. Nykyisen painotekniikan aikana on hienoa nähdä kirja, joka on myös kaunis. Tämä on.
Ote kappaleesta Sanasia saatteheksi
Apokryfin kautta on tarkoitus viedä lukijani Korpikansolaan, tarkemmin määräämättömään aikaan, jona uusi uskonto oli vasta saamassa jalansijaa itämerensuomalaisten kansojen tajunnassa ja elämässä. Kaikki tapahtuu, ei jossain mahdottoman kaukana, vaan itse Korpikansolassa tai sen rajoilla.
Säkeitä 51. runosta:
Korvat päässä kuulemahan
silmäsi selittämähän!
Alkoi kilkkaa kirkon kellot,
kumu kuulua salohon
saarella selällisellä,
manterella metsäisellä;
mikält' kuului kirkon kellot,
sikälti paha pakeni.
Kumu kuului kellollinen,
äänet kirkon kantahuivat
ympäri selän sinisen,
kautta ilman inkerehen;
korpi kertasi perässä,
jälestä salo järesti,
laine vastaan liplatteli,
aallot urkuina urisi.
Pien' ukko nykeröparta
sai sanan sanoneheksi:
"Lähen kummaa katsomahan,
imettä imehtimähän,
kuta rauta riitelööpi,
mi vaski valitteloopi;
ei oo tuota ennen kuultu,
ei oo kuultu eikä nähty
rauvan rääkkyvän salossa,
vasken ääneen vaikeroivan,
kuin vain melskeessä sotien,
tasapäien tappelossa!" ( http://www.inkeri.com/uutiset.html )