Hämeenkyrön historia-teoksen mukaan Hämeenkyrön asutus on alkanut joskus 6500 eKr. Kivikautisia (n. 6500 eKr. - 1500/1300 eKr.) löytöjä on Herttualan alueeltakin tehty muutamia, enemmän niitä on kuitenkin Mustajärven ympäristöstä. Alakeskisen pelolta on tehty löytöjä, joiden mukaan siinä on mahdollisesti ollut kivikautinen asuinpaikka. Talttalöytöjä on tehty myös Kirmon ja Ristimäen pelloista. Ristimäessä on myös kiviröykkiö, joka viittaisi pronssikauden (n. 1500/1300 eKr. - 500 eKr.) hautaan. Rautakauden (n. 500 eKr. - 1150 jKr.) löytöjä ei kylästä ole tehty, lähikylistä kylläkin. Kylän päätelläänkin olevan hiukan rautakautista nuorempi. Varsinaisia kaivauksia ei alueella kuitenkaan ole suoritettu. Kylän nimi, Herttuala, on kirjan mukaan peräisin sotajoukon johtajaa tarkoittavasta muinaissaksalaisesta Hertigo-sanasta. Hämeenkyrön Herttualan arvellaan kuitenkin saaneen nimensä Kangasalan samannimisen kylän mukaan.
Saman teoksen mukaan Hämeenkyrön kylät ovat yleensä muodostuneet ennen 1500-luvun puoliväliä. Ensimmäiset kirjalliset lähteet, veroluettelot, kertovat kylässä tuolloin olleen neljä taloa: Kirmo, Keskinen, Sormunen ja Alanen. Mikkola mainitaan vuoden 1580 luetteloissa. Alanen liitettiin vuonna 1608 Mikkolaan ja Sormuseen. Sormunen on ollut vuoden 1540 veroluettelon perusteella varakas karjatalo. Keskinen ja Sormunen olivat vanhoja verotiloja (perintötiloja), Kirmon perintökirja on vuodelta 1846 ja Mikkolan vuodelta 1797.
Vuosien saatossa ovat talot kokeneet vaikeita aikoja ja osa on ollut välillä veronmaksukyvyttömiä eli autioita. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että ne olisivat olleet ilman asukkaita. Sen sijaan omistajasuku on saattanut tällaisessa tilanteessa vaihtua, kun talon on ottanut viljelykseen joku, joka on pystynyt maksamaan verot. Hämeenkyrön historian isäntäluettelon mukaisesti suvut näyttävätkin taloissa vaihtuneen joko edellä mainitusta tai muusta syystä. Ehkä pisimpään saman suvun hallussa oli Sormunen. Nykypäivän tilanteessa lienee vanhan Keskisen mailla asumassa kahdeksas tai yhdeksäs sukupolvi.
Torppia alkoi syntyä 1700-luvun lopulla, ensimmäisenä Sormusen Mäkelä vuonna 1776. Osa torpista syntyi Mustajärven kulmalla olleille Herttualan maille, osa itse kylään. Usein talon pojista yksi tai useampia lähti torppariksi, vanhimman tavallisesti jatkaessa talonpitoa. Toki torppia annettiin viljeltäväksi myös vieraille. Torpparit tekivät suullisen tai kirjallisen kontrahdin mukaisen määrän veropäiviä taloon ja saivat niitä vastaan viljellä (raivaamiaan) peltoja ja ottaa sopimuksen mukaisesti puuta talon metsästä. Torppakin usein periytyi sukupolvelta toiselle. Torpparin asema oli jossain määrin turvaton ja varsinkin 1800-luvun lopulta lähtien isäntien ja torppareiden suhteissa oli ongelmia. Kylässä sijainneista torpista itsenäistyivät 1920-luvulla Mäkelä ja Ristimäki, Mustajärven kulmalla olleista Palomäki, Ruskeemäki, Uusimäki, Metsäkirmo, Kahila ja Sarkki.
Talojen mailla oli myös mäkitupalaisia, joilla ei ollut varsinaisia viljelysmaita lainkaan. Hekin yrittivät usein pitää lehmiä ja kasvattaa ainakin perunat itse. He kävivät taloissa töissä, osa toimi jossakin (käsityöläis)ammatissa. Heitä sanottiin myös itsellisiksi. Myös he lunastivat mökkinsä omaksi 1920-luvulla, osa sai ostetuksi lisämaatakin jostakin.
Herttualassa ei liene koskaan asunut säätyläisiä tai ylempää virkamieskuntaa. Pikkuvirkamiehiä ja sotilaita kylässä asui 1700-luvulla ja seuraavan vuosisadan alkupuolella.