Sarvellisuus

Alunperin kotieläinten parissa oli niin nupoja kun sarvellisia eläimiä. Luonnossa villieläimillä on yleensä sarvet (usein ainakin uroksilla), koska sarvien avulla ne pystyvät puolustamaan karjaa. Kun kotieläimet siirtyivät kesyeläimiksi, sarvista nähtiin enemmän haittaa kuin hyötyä. Suomessa on edelleen sarvellisia lampaita (lähinnä pässejä) ja löytyy myös harvinaisesti sarvellisia maatiaislehmiä. Ahvenanmaan maatiaislampaiden parissa sarvet ovat yleisiä. Sarvelliset eläimet syntyvät usein pienillä sarvilla. Ne kasvavat sitten melko nopeasti jo ensimmäisen vuoden aikana. Eläimen ikä voidaan myös määritellä sarvesta laskemalla vuosirenkaat. Onko sinulla pässi tai lehmä, jolla on pieniä sarvenalkuja? Voit suosia sarvigeeniä parittamalla eläimiä, joilla molemmilla tai toisella on sarvenalkuja. Pikku hiljaa sarvien geenit voimistuvat. Sarvellisuusgeeni voi myös olla eläimellä, vaikka sillä ei olisi sarvia nähtävänä. Näin voivat sarvellinen pässi ja nupo uuhi saada sarvellisen karitsan. Tai voi syntyä sarvellinen karitsa vaikka molemmat vanhemmat ovat sarvettomia.

Kun säilytämme maatiaisia, suosimme sarvellisia eläimiä, koska ne ovat eniten uhanalaisia. Ymmärrämme, että niiden kanssa on enemmän töitä ja myöskin vaaroja. Meidän tavoite on säilyttää geneettistä monimuotoisuutta tulevia sukupolvia varten ja yksi osa siitä on sarvellisuus. Voit myös erikoistua pitämällä sarvellisia eläimiä. Onko sinulla sarvellinen maatiaislampaanpässi tai sarvellinen maatiaislehmä? Jaa kuvasi kanssamme! Lähetä kuva: annika.michelson@gmail.com

Kun sarvigeeni on taantumassa sarville, alkaa tulla virheitä. Sarvet voivat olla liian ohuita ja katkeavat näin helposti. Yleinen virhe on, että sarvien kasvusuunta on väärä - sarvet voivat kasvavat poskeen, silmään tai selkään. Eläintä ei tarvitse teurastaa! Sarven voi sahata poikki, jotta se eo ole eläimelle piinaksi tai haitaksi. Sarvia sahataan tarpeeksi ja mahdollisimman vähän rautasahaterällä (yleensä on helpoin, jos sahaa pelkästään pitäen terästä kiinni; ei kahvaa lainkaan). Sahaa siten, että kulma (terävin pääty) tulee ulospäin, ei vasten päätä. Sahaus tapahtuu siten, että sarven alapuoli on kauempana päästä ja yläpuoli jää lähemmäs päätä.