Maatiaiskasvit

Maatiaiskasvilla tarkoitetaan sellaista hyötykasvin kantaa tai lajiketta, jota ei ole tieteellisesti jalostettu ja se on ollut viljelyssä useiden vuosikymmenten ajan. Ne ovat kehittyneet niitä viljelleiden isäntien ja emäntien tietoisen ja tiedostamattoman valinnan sekä valinneiden viljelyolojen vaikutuksesta. Maatiaiskasvit ovat osa elävää kulttuuriperintöämme. Niiden ominaisuuksissa heijastuu kasvien aikaisempi viljelyhistoria ja menneiden aikojen kulinaariset arvot. Niiden ulkonäkö kertoo esteettisistä arvoista, joita maatiaiskasveja kasvattaneet ihmiset ovat arvostaneet. Suomen maatiaiskasvit ovat sopeutuneet Pohjois-Euroopan ilmaston ääriolosuhteisiin. Tästä syystä Suomessa on paljon enemmän jäljellä nurmikasvien, ohrien ja rukiitten maatiaislajikkeita verrattuna moni muu Eurooppalaiseen maahan. Suomen pohjoisiin olosuhteisiin sopeutuneet maatiaislajikkeet ovat ainutlaatuisia ja kuuluvat meidän kansalliseen kulttuuriperintöömme. Maatiaislajikkeet ovat uhanalaisia koska uudet viljelymenetelmät ovat syrjäytyneet niitä. Uusien satoisien lajikkeiden käyttöönotto sekä siemenmarkkinoita koskeva lainsäädäntö rajoittavat myös niiden käyttöä.

Perinnekasvit ovat osa kulttuuriperintöämme, jota tulisi suojella ja säästää tuleville sukupolville. Uhkana on kaupungistuminen, rakentamisen lisääntyminen ja vanhojen asuinalueiden hävittäminen uusien tieltä. Uudisrakentamisen ja maaseudun autioitumisen myötä vanhat puutarhat ja niiden rikas lajikkeisto häviää. Nykyihminen suosii sileätä rikatonta helppohoitoista nurmikkoa, yksivuotisia tuontikasveja, kasvituntemus ja hoitotaito on usein puutteellista. Tuontikasvien suosiminen nykyään valtaa alaa perinnekasveilta, puolet puuvartisista ja perennakasveista on ulkomaisia lajeja. Perinnekasvilajit ovat sopeutuneet ilmastoomme, ne ovat talvenkestäviä ja niiden tautien kestokyky on parempi kuin tuontikasveilla. Perinnekasvien säilymisen kannalta olisi hyvä, jos omista kasveista kerättäisiin siemen ja jaetaan naapureille, sukulaisille ja tutuille. Tulisi myös kertoa kasvien geenistön säilymisen tärkeydestä.

Monesti voi lukea, ettei maataislajikkeita enää ole olemassa, mutta nykyään voi vielä löytää vanjoha viljajyviä ja kenties elvyttää vanhan maatiaiskannan. Tätä on vaan hyvin vähän tehty. Norjalainen Per Martin Tvengsberg löysi 10 juhannusruisjyvää vanhassa vilja-aitassa Norjassa, Grue Finnskorgarnenissä, Solörissä 1970-luvulla. Jyvät olivat ainakin 110 vuotta vanhoja. Ensimmäinen kokeilu näiden jyvien kanssa tehtiin vuosina 1988-1990 Hedmarkin museossa Hamarissa Norjassa. 10 jyvästä 7 itäsi. Museon puutarhassa pensasruis kasvoi 2-3 metrin korkeaksi, yhdessä pensaassa oli 162 kortta ja joka korsi antoi 75 jyvää. Myös sinä voit tutkia vanhan aitan tai riihin. 

Geenivaraoppi: Peltojen ja puutarhojen monimuotoiset kasvit PedaNet (lue kaikki alisivut).

Hyötykasvit

Lisätieto

Koristekasvit

Lisätieto

Lisätieto