Tehtäviä ja vinkkejä suomen kielen esittelytekstien hyödyntämiseen

Vertaile eri kieliä

• Missä asioissa suomi on samanlainen/erilainen kuin oma kotikielesi? Mikä on yksinkertaisempaa/monimutkaisempaa?

• Millainen suomen kieli on verrattuna johonkin lingua franca -kieleen eli laajoilla alueilla käytettyyn apukieleen kuten englantiin, arabiaan tai ranskaan? Vertailua voi tehdä holistisesti tai tiettyyn näkökulmaan keskittyen – esimerkiksi opiskelijaryhmän voimavarat yhdistäen tai verkkolähteisiin tukeutuen. Tunne kieli -materiaalin lisäksi voit käyttää esimerkiksi verkossa julkaistua englanninkielistä materiaalia. Tällaista koottua tietoa tarjoavat muun muassa maailman kielten kartastot WALS eli World Atlas of Language Structures sekä Ethnologue – Languages of the World.

Kokosimme alle muutamia vinkkejä avuksi kielten vertailuun. Lisää vinkkejä kielten vertailuun on runsaasti myös Tunne kieli -kirjassa.

• Sanasto: Mistä kielistä sanoja on lainattu aikaisemmin? Entä nyt? Millaisia tyypilliset sanat ovat rakenteeltaan? Miten uusia sanoja muodostetaan?

• Kieliopilliset merkitykset: Miten kieliopillisia merkityksiä tyypillisesti ilmaistaan: suositaanko esimerkiksi päätteitä ja liitteitä niin kuin suomessa tai erillisiä sanoja niin kuin monissa Kaakkois-Aasian kielissä?

• Sanajärjestys: Millainen on kielen tyypillinen sanajärjestys eli tapa järjestää lauseessa esimerkiksi tekijä, tekeminen ja tekemisen kohde? Entä missä järjestyksessä lausekkeen edussana ja sitä määrittävät sanat ovat? Suomenkielisessä neutraalissa puheessa voidaan esimerkiksi sanoa iloinen koira heiluttaa häntäänsä mutta tuskin sanottaisiin iloinen koira häntäänsä heiluttaa tai heiluttaa koira iloinen häntäänsä.

• Syvennä: Vertailua voi syventää esimerkiksi kokoamalla tietolaatikoita suomen kielestä eri kielillä – samaan tapaan kuin Tunne kieli -kirjan kieliartikkelien kirjoittajat ovat tehneet omilla kielillään. Tietolaatikot löytyvät verkkomateriaalista suomen kielen esittelytekstien alusta ja kirjassa kunkin kieliartikkelin lopusta. Nämä osiot ovat vapaasti tulostettavissa ja sovellettavissa esimerkiksi opetuskäyttöön.

• Sovella: Tietolaatikoita voi koota myös suomeksi. Silloin esiteltävänä kielenä on jokin muu kieli, esimerkiksi kirjoittajan oma kotikieli.

Kukin esittelyteksti alkaa tietolaatikolla. Tietolaatikoiden tarkoitus on herättää kiinnostus suomen kieleen ja esitellä muutamia keskeisiä piirteitä yhdellä silmäyksellä – vaikkapa yhteisen jatkotyöskentelyn pohjaksi tai eteenpäin jaettavaksi. Kirjoittajat ovat hyödyntäneet tietolaatikoiden koostamisessa yhteisiä ohjeita, joita voi vapaasti soveltaa uusienkin kielten esittelyssä esimerkiksi omassa koulu- tai opiskeluryhmässä.

Ohjeita tietolaatikon kirjoittajille:

Kirjoita asiat tietolaatikkoon yksinkertaisesti. Voit ottaa mallia esimerkeistä. Suomen kielen ja oman kielesi suhde vaikuttaa siihen, mitä sisältöjä laatikoihin kannattaa kirjoittaa. Et ehkä tarvitse kaikkia mallin asioita – tai ehkä haluat lisätä joitakin asioita. Sinä olet oman kielesi asiantuntija ja voit hyödyntää sisältöjen valinnassa omia kokemuksiasi suomen kielen ja muidenkin kielten oppimisesta.

Esimerkki 1: Helppoa suomen kielessä

Ensimmäiseen laatikkoon kirjoitetaan asioita, jotka ovat lukijalle tuttuja hänen omasta kielestään tai yksinkertaisempia suomen kielessä kuin omassa kielessä.

Helppoa suomen kielessä

Suomen kielessä

• on paljon vähemmän erilaisia konsonantteja kuin X:n kielessä, esimerkiksi vain yksi s-äänne

• ei ole kieliopillista sukua

• ei ole artikkeleita

• perussanajärjestys on samanlainen kuin X:n kielessä (SVO; määrite ennen pääsanaa)

• sävelkulku ei vaikuta sanan merkitykseen

• sanan merkityksen voi usein päätellä sen osien merkityksistä

• sanat kirjoitetaan lähes samalla tavalla kuin ne lausutaan.
  

Esimerkki 2: Erilaista suomen kielessä

Toiseen laatikkoon kirjoitetaan asioita, jotka ovat suomen kielessä erilaisia kuin lukijan omassa kielessä. Kyseistä kieltä puhuvalle suomen oppijalle nämä asiat voivat olla myös haastavia oppia.

Erilaista suomen kielessä

Suomen kielessä

• on 8 erilaista vokaaliäännettä eli 3 enemmän kuin X:n kielessä

• äännekesto erottaa merkityksiä: esim. tuli, tuuli ja tulli ovat eri sanoja.

• sanat taipuvat: melkein kaikkien sanojen loppuun voidaan lisätä erilaisia päätteitä, jotka muuttavat sanan merkitystä

• on paljon pitkiä sanoja

• puhekielessä sanat usein lyhenevät ja yhdistyvät toisiinsa.

Pohdi kokemuksiasi kielenoppijana

• Mitkä suomen (tai muun) kielen ominaispiirteet ovat yllättäneet/ihmetyttäneet/naurattaneet/harmittaneet sinua oppimisen eri vaiheissa? Millaisessa tilanteessa? Miksi?

• Mitkä kielen piirteet ovat olleet sinulle helppoja/haastavia oppia? Ovatko kokemukset muuttuneet oppimisen edetessä?

• Miten olet selvinnyt tilanteissa, joissa oma kielitaito ei ole tuntunut riittävältä?

• Mikä on auttanut tietyn kielenpiirteen kuten tietyn äänteen tai äännekeston oppimisessa? Entä pitkien sanojen oppimisessa, uuden kirjoitusjärjestelmän oppimisessa tai puhutun ja kirjoitetun yleiskielen erojen hahmottamisessa? Entä mistä olet saanut rohkeutta käyttää kehittyvää kielitaitoasi?

Vinkki: Ominaispiirteitä voidaan tarkastella myös rajatummin. Silloin voidaan esimerkkien avulla havainnollistaen ja itse kokeillen keskustella esimerkiksi

• vokaaleista (a–ä, ö, y)

• pitkän ja lyhyen äännekeston tehtävästä (tule – tulee – tuulee)

• sanapainosta (esim. keskustelua puheen rytmistä, jota suomessa määrittää muun muassa pääpainon tyypillinen sijainti)

• intonaatiosta (esim. väite- tai kysymyslauseen tyypillinen sävelkulku)

• sanojen taipumisesta

• pitkistä sanoista (ja pitkäsanaisuuden syistä)

• lauseenmuodostuksesta (esim. sanajärjestyksestä)

• kielen ja kulttuurin sidoksista, kuten tavoista osoittaa kohteliaisuutta, epävarmuutta, iloa tai ärtymystä.

Laajenna kuvausta

• Etsi kirjoitettuja/puhuttuja/multimodaalisia esimerkkejä suomen kielestä. Aineistona voi olla vaikkapa tuoteseloste tai arkinen keskustelu.

• Mitä suomen kielen kuvaukseen voisi lisätä? Etsikää yhdessä tietoa muista lähteistä.