Suomen kielen esittelyt eri kielillä

Tässä osiossa suomen kieltä esitellään Suomessa puhutuilla vähemmistökielillä. Alasivuilta löytyvät tekstit on tarkoitettu tiiviiksi makupaloiksi lukijalle, joka ei vielä osaa suomen kieltä hyvin. Osioon kuuluu myös tehtäviä, joiden avulla voit itse soveltaa esimerkiksi opetusryhmän itsenäisessä työskentelyssä tai keskustelu- ja tiedonhakutehtävissä. Löydät täältä myös ohjeet esittelytekstin kirjoittamiseen.

Esittelyt on kirjoitettu 13 kielellä:

Kielitiedosta ja kielitietoisuudesta tukea kielitaidon kartuttamiseen

Suomen kielen esittelytekstit käyvät omatoimiseksi alkulämmittelyksi ennen suomen kielen kurssille menoa ainakin lingvistisesti orientoituneille opiskelijoille, mutta ne sopivat myös lukemistoksi suomen kielen opintojen käynnistyessä. Lisäksi niitä voidaan käyttää keskustelun pohjana suomen opinnoissa jo pidemmällä olevien opiskelijoiden kanssa esimerkiksi osion loppuun koottujen tehtävien avulla.

Kieltä opitaan käyttämällä: tärkeintä on päästä keskustelemaan, lukemaan ja kirjoittamaan opittavalla kielellä itselle tärkeistä aiheista. Etenkin kouluikäistä ja aikuista kielenoppijaa auttaa kuitenkin myös mahdollisuus tutustua kootusti opittavan kielen ominaispiirteisiin sekä kielen vaihtelun periaatteisiin eli siihen, että eri tilanteissa käytetään erilaista kielimuotoa.

Kielen ominaispiirteillä tarkoitetaan muun muassa äänteistön rakentumista sekä sanan- ja lauseenmuodostuksen periaatteita: Millaisia vokaali- ja konsonanttiäänteitä kielessä on ja miten ne yhdistyvät sanoiksi? Kaikissa kielissä ei eroteta toisistaan esimerkiksi suomen a- ja ä-vokaalin tai u- ja y- vokaalin kaltaista vokaaliparia tai r- ja l-konsonantteja vastaavia äänteitä. Tällaisissa kielissä merkityksen kannalta on samantekevää, sanooko vaikkapa kannu vai känny tai karu vai kalu. Suomen kielen oppijan täytyykin oppia kuulemaan suomen kielen merkitysten rakentumisen kannalta olennaiset äänteiden erot.

Suomen oppijan näkökulmasta uusia piirteitä voivat olla myös esimerkiksi lukuisat tavunsisäiset vokaaliyhdistelmät eli diftongit (tie, työ, täi) ja äännekestojen merkitystä erottava tehtävä (sula, sulla, suulla). Oppijalle uutta voi olla sekin, että sanapaino ja äännekesto eivät ole sidoksissa toisiinsa (kita, kitaa, kittaa). Suomen sanapaino ei siis ole liikkuva, vaan neutraalissa puheessa pääpaino on aina sanan alkutavulla. Totuttelua vaatii myös suomen kielen sanojen pituus, joka johtuu ennen kaikkea yhdyssanojen ja johtamalla muodostettujen sanojen runsaudesta sekä siitä, että kieliopillisia merkityksiä ilmaistaan erillisten sanojen sijaan pääasiassa kasaamalla sanojen loppuun pääte- ja liiteaineksia.

Koska kielen ominaispiirteet ovat kielikohtaisia, opittavan kielen piirteet voivat poiketa suurestikin oppijan jo osaamista kielistä. Oppimista helpottaa, jos opittavan kielen piirteitä ja kielen vaihtelua sanoitetaan tutulla kielellä sekä oppimisen vaiheeseen, oppijan ikään ja aikaisempaan opiskelutaustaan nähden sopivalla tavalla.