Uuden ylioppilaan puhe

Arvoisat ylioppilaat, koulun väki ja juhlavieraat!

Kaikki lähti siitä, että halusin hienon valkoisen hatun. Peruskoulun lopussa yhteishaussa lukio oli ainut reitti saada oikeus siihen, joten tietysti laitoin hakutoiveisiin vain lukioita. 

Jokaisella meistä on tänään päässään ainutlaatuinen lakki. Osalla se voi olla perinteisempi, ja yksi on valinnut kimalletta joka lähtöön. Toinen on voinut pitää lakin ulkoisesti perinteisenä, mutta piilottaa jotain itsestään lakin sisään, kuten nimen, Norssin logon tai jotain ihan muuta. Jokaisen yksilöllisen lakin takaa löytyy omanlainen lukiotarina. Meillä on ollut oma polkumme lukiossa. Olemme saaneet seurata mielenkiinnon kohteitamme, esimerkiksi minä tempauduin ihmisen mielen syövereihin psykologiassa. Yksi puolestaan kiinnostui  filosofiasta, mikä taas toiselle tuotti päänvaivaa, ja joku taas halusi lisätä tietämystään kemiasta ja fysiikasta tähdäten lääkikseen. Askeleet ovat saattaneet kiertää jokaisen biologian tunnin kautta tai raahautuneet kolmanteen kerrokseen opiskelemaan historiaa tai yhteiskuntaoppia yhä uudestaan ja uudestaan.

Lukioaikaa voisi romantisoida ja kutsua ihmisen parhaaksi ajaksi, mutta haluan avata teille myös sen toista puolta. Ainutlaatuisuuteen liittyy aina kääntöpuoli. Jokaisella meistä on omat haasteemme ja taistelumme. Minulle lukihäiriöstä muodostui yksi suurimmista haasteista lukiossa. Ja eikä se ollut ihme, sillä jo nimi lukio viittaa lukemiseen. Minun taisteluni on ollut se, että kirjaimet vaihtavat paikkaa, ne hyppivät ja joudun lukemaan hyvin hitaasti ja silloinkin saatan lukea väärin.

Uskon, että yhtä monta kuin tässä salissa on ihmistä, on myös henkilökohtaista taistelua. Joku on voinut kokea yksinäisyyttä, toinen on joutunut minun laillani näkemään suuresti vaivaa, että on päässyt kursseista läpi oppimisvaikeuden takia, jollakulla on voinut olla jokin kriisi tai muu suurempi haaste elämässä, joka ei millään tavalla liity kouluun. Voi myös olla, että jollekin lukio aika on todella ollut elämän parasta aikaa. 

Kaikesta huolimatta saimme hienon lakin, oli haasteita tai ei. Itse valkolakki ei välttämättä ollut kaiken sen työn arvoinen, mutta se, mitä se symboloi, on. Me selvisimme lukiosta, sen kirjapinoista ja kaatuilevista abittikokeista. Me teimme sen ja toivon, että jokainen voi olla ylpeä omasta suorituksesta, sillä nyt meillä on nämä hienot lakit ja toisen asteen todistukset.

Haluan muistuttaa teitä, vielä tänne jääviä opiskelijoita, että teidän ei tarvitse jäädä yksin haasteidenne kanssa. Monesti ongelmiin löytyy ratkaisu. Se voi olla lisäaikaa kokeeseen, jotta ehtii näyttää osaamisensa, tai se voi olla paperinen kirja, jos sähköistä on hankala lukea. Apua löytyy, joten älkää luovuttako. Tukeutukaa toisiinne ja luottakaa itseenne.

Siksi iso kiitos nyt valmistuville kanssaylioppilaille, kiitos, että olette tukeneet toinen toisianne ja olleet luomassa hyvää ilmapiiriä! Jokainen vanhempi ansaitsee myös suuret kiitoksen, koska lukio olisi hyvin paljon rankempi kokemus, jos tästä pitäisi selvitä ilman teitä. Lisäksi kiitos Norssin ihanille opettajille ja työntekijöille, jotka jotenkin ihmeen kaupalla onnistutte huomiomaan jokaisen yksilöllisetkin tarpeet. Erityisesti haluan kiittää erityisopettaja Niinaa, jota ilman en olisi saanut kahta tuntia lisää ylioppilaskirjoituksiin. Erityiskiitos Päivi Soiniselle, joka lainasi minulle omaa Särmä-kirjaansa, jotta sain luettua äidinkielen kirjoituksiin paperisesta kirjasta. Sekä tietysti haluan kiittää niitä äidinkielen opettajia, jotka antoivat neuvoja, kuinka kehittyä paremmaksi lukijaksi ja kirjoittajaksi.

Lisäksi kiitos Saralle, Marjolle ja Annalle aina positiivisesta ja kannustavasta tsemppauksesta. Uskon, että teidän ansiostanne monet meistä  jaksoivat nousta vielä Norssin portaat yhdelle oppitunnille. Eikä tietenkään sovi unohtaa rehtoria Ristoa. Rise and Shine -kahvit pelastivat monesti päivän. Ketäpä koulun rehtorin läsnäolo ei saisi hymyilyttämään. Taisi sillä  ilmaisella kahvilla ja pullalla olla jotain tekemistä asian kanssa, mutta sitä ei ehkä tarvitse kertoa Ristolle.

Nyt rakkaat ylioppilaat iloitaan! Suuri työ on tehty ja voimme nauttia siitä tovin, kunnes uudet tuulet puhaltavat. Tänään voimme nostaa maljan ylpeänä omasta työstämme ja uurastuksestamme! Huomenna voimme ehkä jo suunnata katseet yliopistojen värikkäisiin haalareihin. Jollakulla katse voi siirtyä jonnekin Suomea kauemmaksi. Ja lukion ykköset ja kakkoset, muistakaa, että valkolakki odottaa teitäkin. Onnea kaikki ylioppilaat! Tämä päivä on meidän!

Aada Pesonen