2a:n Satupuu

Satupuu heräsi eloon 2a-luokassa

2a-luokka sai kevättalvella alla olevan kirjeen Tiiti Talitintiltä. Tiiti kertoi isosta ongelmastaan Satupuun kanssa. Satupuun tarina ja satupuuprojekti on jatkunut Tiitin kirjeen jälkeen toukokuun viimeisiin päiviin saakka. 

Kaikki alkoi seuraavasta Tiitin kirjeestä:

Hei 2a-luokan oppilaat, 

Olen Tiiti Talitintti. En ole pikkulinnuista nopein, tai vahvin, tai rohkein, mutta rakastan laulaa. Tai no, rakastin. Katsokaas kun en voi enää laulaa, sillä olen niin surullinen ja suru on vienyt kaikki sävelmät sisältäni. Olen surullinen, koska rakas pesäpuuni, satupuu, on tuhoutunut. Tahdon kertoa teille satupuusta ja pyytää teiltä apua. Siksi kirjoitin teille tämän kirjeen. 

Satupuu on jo vuosisatojen ajan ollut meidän pikkulintujen pesäpuuna. Se oli valtava puu, täynnä värejä ja elämää. Sen suuret oksat kietoutuivat toisiinsa kuin vanhat ystävät, se oli täynnä suojaisia pesäpaikkoja ja sen vahva runko toi meille turvaa tuulien tuivertaessa. Talvisin se suojasi meitä kylmältä ja viimalta, keväisin se puhkesi täyteen elämään, kesäisin saimme viilentyä lehtien varjossa ja syksy peitti sen upeaan väriloistoon. Siellä minä ja ystäväni asuimme. Ja voi miten paljon rakastimmekaan sitä puuta! 

Eräänä iltana, kaukana taivaanrannassa, alkoi tuuli nousta. Se ei ollut tavallinen tuuli. Se oli myrskytuuli, joka nousi nopeasti ja riehui täydellä voimalla. Se repi ja rikkoi kaiken, joka sen tielle osui. Satupuu, joka oli kestänyt vuosisatoja, tärisi myrskyn voimasta. Sen oksat taipuivat ja murtuivat tuulen voimasta. Pelkäsimme, että koko puu kaatuisi. Me kaikki pikkulinnut ymmärsimme, että puussa ei enää ole turvallista olla ja jouduimme pakenemaan pesistämme. Lentäminen oli vaikeaa myrskytuulen takia, mutta selvisimme ja löysimme kallionkolosta suojan.  

Aamun tultua myrsky oli jo laantunut. Minä ja ystäväni palasimme satupuulle katsomaan myrskyn tuhoja. Puu seisoi vielä pystyssä, mutta sen oksat olivat hajalla. Lehdet ja värit olivat kaikki kadonneet ja pesät murskautuneet. Olimme surullisia ja toivottomia. Kuitenkin huomasimme, että satupuun voisi vielä virvoittaa elämään. Se tarvitsisi vain hieman hoivaa ja auttavia käsiä. Niin käsiä. Meillä pikkulinnuillahan ei niitä ole. Voisitteko te tulla avuksemme rakentamaan kotiamme? Silloin voisimme kaikki muuttaa puuhun takaisin asumaan, surumme väistyisi ja minäkin voisin jälleen laulaa. 

Toivottavasti saitte selvää näistä kirjoittamistani harakanvarpaista. Ja toivottavasti kirjekyyhky osasi tuoda tämän kirjeen oikeaan paikkaan. 

 Sirkuttavin terveisin, Pikkulintu Tiiti Talitintti, joka asui satupuussa. 

Kun 2a-luokka oli saanut kevättalvella tämän kirjeen Tiiti Talitintilta, luokka ryhtyi heti pelastusoperaatioon; satupuuta korjattiin yhteistyössä ja tarinoita kirjoitettiin. Olimmehan saaneet tietää, että tarinat antaisivat voimaa pikkulinnuille odottaa puun korjausta. Korjaustyö vaati oppilailta paljon vaivannäköä, mutta lopulta puu oli muuttovalmis! Saimmekin pian uuden kirjeen Tiiti Talitintiltä. Se kuului näin:

Tervehdys 2a-luokan oppilaat! 

Tahtoisin välittää teille mitä suurimmat kiitokset avustanne. Korjattu satupuu on entistäkin ihanampi. Kun näin sen ensimmäistä kertaa, olin pyörtyä onnesta. Tunsin, miten saman tien sain kaikki lauluni takaisin ja kajautin ilmoille raikuvan kevätlaulun. Kutsuin tietenkin kaikki pikkulinnut katsomaan satupuuta ja voi sitä riemun määrää! Me kaikki halusimme heti muuttaa sinne asumaan. Minä valitsin pesäpaikakseni kaikkein korkeimman kohdan.  

Tahtoisin kiittää teitä myös kaikista upeista tarinoista, jotka antoivat meille voimaa ja toivoa vaikeiden aikojen keskellä. Teidän tarinanne lohduttivat ja myös naurattivat meitä - ne toivat todella paljon iloa. Uskon, että ne myös antoivat satupuulle voimaa. 

Nyt meillä on jälleen koti. Ihana, kaunis ja turvallinen koti. Tuhannet kiitokset vielä kerran! 

Laulavin terveisin, 

 Pikkulintu Tiiti Talitintti, joka asuu satupuun korkeimmassa kohdassa 

Toukokuussa talven linnut - talitintit ja punatulkut - pesivät keväisessä Satidenupuussa. Satupuu on houkutellut luokseen myös pääskysiä omien pesimispuuhiensa keskellä. 

2a-luokka sai iloita Satupuuprojektista harjoittelua luokassa tehneen Aino-open ja ohjauksessa. Tiiti Talitintti sai myös apua Aino-opelta, kun se kirjoitti kirjeitään luokalle. Toukokuussa 2a sai nähdä, miten pääskytkin halusivat lentää sen oksille levähtämään. Itse asiassa Satuupuusta tuli lintujen keskuudessa niin suosittu, että luokka viimeisteli vielä Hanna- ja Aino-opettajien kanssa aloitettuja pienempiä satupuita lintujen pesimispaikoiksi.