Aloita valmistelu ajoissa. Valitse puheesi aihe. Mikä on sinun teesisi = väitteesi?
Ota huomioon yleisösi. Käytä esityksessäsi kuulijoillesi sopivaa tyyliä.
Suunnittele puheesi rakenne huolellisesti: Miten aloitat puheen? Miten aiot perustella väitettäsi? Mitä retorisia keinoja käytät puheessasi?
Kirjoita pienelle muistilapulle puheen aloitus, esimerkiksi alkutervehdys ja puheesi aiheen esittely, mutta ei koko puhetta. Lapulla voi olla vain tärkeimmät sanat, jotka voit helposti katsoa, jos kesken puhettasi unohdat, mitä seuraavaksi piti sanoa.
Puheen alussa useimpia meistä jännittää, siksi pieni tukisanalappunen antaa turvaa. Kun puheessa pääsee vauhtiin, sitä ei yleensä tarvitse enää vilkuilla.
Opettele puheesi aloitus ja perustelut ja lopetus niin hyvin, että voit puhua ilman paperia. Puheesta tulee paljon luontevampi, kun sitä ei lue suoraan paparista. Ajattele, että puhuisit jollekin tietylle, yhdelle henkilölle.
Mieti valmiiksi, kuinka lopetat puheen, jotta se jäisi kuulijoiden mieleen.
Lopussa ei kannata sanoa kiitos eikä kertoa, että puhe loppuu ja siinä kaikki. Keksi jotain persoonallisempaa!
Aloitus: Puhuttele henkilöitä, joille puheen osoitat. Esimerkiksi: Hyvä opettaja, hyvät kurssitoverini TAI Arvoisat kuulijani. Pidä pieni tauko ja katso yleisöä. Herätä kuulijoiden kiinnostus esimerkiksi joko kertomalla yhteinen kokemus, tilanne tai kuvaus tai esittämällä kysymys, esimerkki tai sitaatti. Käytä retorisia keinoja.
Varsinainen puhe: Esittele pääväitteesi ja perustele sitä monipuolisesti ja vakuuttavasti. Kumoa mahdolliset vastaväitteet. Pidä mielenkiintoa yllä havainnollisilla esimerkeillä ja persoonallisella sisällöllä. Puheen pitää olla tarpeeksi konkreettinen. Muista käyttää erilaisia retorisia keinoja. Huumori keventää tunnelmaa, mutta sitä ei ole pakko käyttää. Mieti, missä järjestyksessä puhut asioista. Puheen voi rakentaa esimerkiksi aikajärjestyksen, aihepiirien, vastakkainasettelun (vertaillen) tai syy-seuraus-ratkaisu -asetelman mukaan.
Lopetus: Jätä tärkein ja vaikuttavin asia loppuun. Lopussa on hyvä olla mieleenpainuva ja ytimekäs loppuhuipennus. Siinä voi kerrata pääväitteen (=teesin) ja esittää toimenpiteitä, toimintaohjeita tai jokin toivomuksen. Loppuhuipennus voi olla myös esimerkiksi retorinen kysymys, sitaatti, runo, vertaus tai jokin muu retorinen keino.