Alueluovutukset eivät merkinneet viipurilaisille vakuutusyhtiöille sellaista takaiskua kuin ensi tuntumalta saattaisi luulla. Vakuutuskannasta oli jo vuonna 1939 yli puolet nyky-Suomen alueella. Monet evakkoon joutuneet karjalaiset pysyivät myös uskollisina “omille” vakuutusyhtiöilleen käynnistäessään elinkeinotoimintaa uusissa oloissa. Tappiot luovutetulle alueelle jääneestä omaisuudesta - lähinnä kiinteistö - olivat tietysti tuntuvat, mutta eivät ylivoimaiset. Vuoden 1945 notkahduksen jälkeen maksutulo lähti kasvuun.

Fuusio

Vuonna 1947 enemmistöosakas Pohjola ryhtyi kuitenkin yhtiöjärjestelyihin. Viipurilaisyhtiöt Karjala ja Ilmarinen päätettiin sulauttaa niinikään Pohjolan omistamaan keskisuureen palovakuutusyhtiö Imatraan. Perusteluina esitettiin - paitsi maksutulon kasvua kolmanneksella ja kenttäorganisaation vahvistumista - erityisesti tapaturmavakuutusliikkeen kaksikertaistumista Ilmarisen ansiosta. Vakuutusylitarkastaja (vuosina 1945-62 fil. tri Teivo Pentikäinen [1917-2006]) oli nimittäin uhannut ottaa pienimpien tapaturmavakuuttajien toimiluvat tarkasteltaviksi. Myös haluttiin päästä osingoille siirtoväen vilkkaasta liiketoiminnasta, minkä vuoksi yhtiölle tahdottiin antaa nimeksi Imatra-Karjala. (Seitsemän vuotta myöhemmin tämä argumentti ei ilmeisesti enää ollut tärkeä, kun Imatra-Karjala sulautettiin Pohjolaan vuoden 1955 alusta).

Vakuutusosakeyhtiö Imatra-Karjala otti siis vastatakseen viipurilaisyhtiöiden varoista, veloista ja vakuutuskannasta. Sulautuminen toteutettiin osakevaihtona, joka Ilmarisen osalta tarkoitti kahta uuden yhtiön osaketta viittä Ilmarisen osaketta vastaan. Hallintoneuvostosta varattiin neljä paikkaa Ilmarisen ja seitsemän Karjalan nimeämille henkilöille. Toimitusjohtaja siirtyi Imatra-Karjalan johtajaksi ja työntekijät otettiin uuden yhtiön palvelukseen saavutetut edut säilyttäen.

Uusi Ilmarinen

Yhtiön nimenä Ilmarinen siis katosi tässä järjestelyssä Suomen vakuutuskartalta - mutta vain tehdäkseen komean paluun vuonna 1961, jolloin Pohjola, Sampo, Suomi ja Salama perustivat yhteisen työeläkeyhtiön hoitamaan juuri säädetyn työntekijäin eläkelain mukaista lakisääteistä työeläketurvaa.