Ilmarisen perustamisasiakirja allekirjoitettiin Viipurissa syyskuun 15. päivänä 1924. Yhtiöjärjestys vahvistettiin 23. lokakuuta 1924. Toiminta käynnistyi kuitenkin vasta seuravan vuoden alkupuolella, minkä vuoksi ensimmäinen tilinpäätös koski vuosia 1925 ja -26. Aluksi nimi kirjoitettiin muodossa Tapaturmavakuutus-Osakeyhtiö Ilmarinen mutta vuodesta 1934 käytettiin yhdysviivatonta kirjoitustapaa Tapaturmavakuutusosakeyhtiö.

Liikkeellelähtö tiukassa kilpailutilanteessa

Yhtiötä ryhtyi luotsaamaan Karjalan toimitusjohtaja agronomi I.K. Ifström. Hän erosi kuitenkin molemmista tehtävistä jo huhtikuussa 1926, jolloin hänen seuraajakseen kutsuttiin 32-vuotias Lauri Haaksi kilpailijan Sammon leiristä.

Uudistetun työväen tapaturmavakuutuslain voimaantulo 1926 kohotti Suomen sosiaalivakuutuksen tältä osin ILO:n normien edellyttämälle tasolle. Se merkitsi huomattavaa laajennusta vakuuttamisvelvollisten määrään ja siten uusia markkinoita alan vakuuttajille. Toisaalta kilpailu kiristyi, kun kokonaan uusia toimijoitakin perustettiin. Vakuutusmaksutaso ei ollut säädelty, joten monet yhtiöt olivat kilpailla itsensä hengiltä.

Kilpailuasemaa ei helpottanut, että “vanhat yhtiöt” mielellään levittivät ilkeämielisiä otaksumia uusien yrittäjien taloudellisesta asemasta ja menestymisen mahdollisuuksista, mihin Haaksi pariinkin otteeseen viittasi omalle väelle puhuessaan.

Kasvun aika kääntyi suurtyöttömyyden aiheuttamaksi alamäeksi “pulakauden” alkaessa 1929. Tapaturmavakuutettujen lukumäärässä päästiin vuoden 1928 tasalle vasta 1937.

Asema vakiintuu

Kaikesta huolimatta, huhtikuussa 1935 - jolloin vietettiin Ilmarisen 10-vuotisjuhlaa asiamieskokouksen merkeissä - saattoi toimitusjohtaja Haaksi ilmaista tyytyväisyytensä yhtiön kehitykseen. Vakavaraisuus oli jopa vakuutusyhtiöiden keskiarvoa parempi. Edellisvuosi 1934 oli ollut siinä määrin menestyksekäs, että osakepääomaa korotettiin omista varoista 200.000 markalla.

• “Mitään erikoista afäärilaitosta eivät perustajat alunperinkään olleet ajatelleet perustaa, vaan oli heidän tarkotuksensa saada paikkakunnalle jotain omintakeista koska tällainen on rajaseudun kohottamiseksi aivan välttämätöntä. Vastustusta on ollut paljon, mutta kuitenkin ovat perustajat suurimmaksi osaksi pysyneet uskollisena yhtiön toimintaa tukemassa ja on yhtiö täten saanut yhä suurempaa ja suurempaa kannatusta, joten se tällä hetkellä täyttää hyvin paikkansa maamme muiden vakuutusyhtiöiden rinnalla.”

1930-luvun loppu oli vahvan talouskasvun ja hyvinvoinnin aikaa koko Suomessa, mikä heijastui myös vakuutustoimintaan. Tapaturmavakuuksen kehitystä vauhditti lisäksi vuoden 1935 lainuudistus, joka edelleen laajensi vakuutettujen piiriä.

Talvisotaan tultaessa lakisääteistä tapaturmavakuutusta harjoitti Suomessa 18 yhtiötä. Tarkasteltaessa niitä maksutulon mukaisessa suuruusjärjestyksessä asettuu Ilmarinen sijalle 13.

Vapaaehtoisen tapaturmavakuutuksen osuus Ilmarisen maksutulosta oli aina vähämerkityksinen, esim. 1939 vajaat 37.000 mk.