Tapaturmavakuutusosakeyhtiö Ilmarinen syntyi vuonna 1924 aitoviipurilaisen yritteliäisyyden ilmentymänä. 23-vuotisen historiansa aikana se joutui kokemaan myös samat kohtalot kuin Karjalan kansa: Pako talvisodan jaloista, toiveikas paluumuutto jatkosodan aikana ja lopullinen evakkomatka kesäkuussa 1944.

Ilmarisen takana olivat pääasiassa samat henkilöt, jotka viisi vuotta aikaisemmin olivat perustaneet Vakuutusosakeyhtiö Karjalan Viipuriin. Molempien hankkeiden päämotiivina oli saada aikaan maakunnallinen vakuutuslaitos, koska niin sanotut valtakunnalliset yhtiöt eivät olleet kovinkaan innokkaita sijoittamaan pääomiaan Karjalan talouselämän edistämiseen. Molempia yhtiöitä johti lähes koko niiden eliniän toimitusjohtaja Lauri Haaksi.

Ilmarisen osaksi tuli olla koko toiminta-aikansa pikkuyhtiö, joka huolehti pääasiassa Vakuutusosakeyhtiö Karjalassa omaisuusvakuutuksia ottaneiden tapaturmavakuutuksista. Yhtiön pääosakkaina olivat aluksi vakuutusyhtiöt Verdandi ja Allianz, mutta jo vuonna 1930 Vakuutusosakeyhtiö Pohjola hankki haltuunsa kolmanneksen osakekannasta ja vuonna 1947 sillä oli osakkeista 2/3. Kun yhtiön osakkeet samana vuonna vaihdettiin Pohjolan tytäryhtiön Imatra-Karjalan osakkeisiin, voi Ilmarisen tarinan katsoa päättyneen. Ei kuitenkaan kokonaan, sillä vuonna 1961 perustettu Eläkevakuutus Oy Ilmarinen, nykyinen Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen sai periä valmiiksi rekisteröidyn kalevalaisen nimen.