Maggien ja Teron yhdistelmä on ollut haaveeni jo useamman vuoden. Tero tuli Suomeen kuusivuotiaana, joten harrastuskentillä Teroa ei ole koskaan nähty. Terossa on kuitenkin kaikki ne ominaisuudet, joita tuon suvun koirissa rakastan: kyltymätön tahto tehdä hommia yhdessä, hoksottimet, jotka vetävät vertoja ohjaajalleen ja ketteryys, rohkeus ja tahto käyttää vartaloaan. Teron katseessa näen myös vahvasti meidän Nocen ja kun vihdoin sain nartun, jolle Teroa saattaisi sopia, oli tilaisuus käytettävä.

Maggie on meidän prinsessa, pentueensa se koira, josta minun oli vaikea luopua. Maggie sulahtaa meidän laumaan aina hoitoon tulleessaan, niin kuin olisi aina siinä ollutkin ja vain tuntuu minulle niin sopivalta tytöltä. Eli vaikka kummallakaan koiralla ei ole virallisia tuloksia harrastuskentiltä, uskallan toivoa näistä pennuista huippu harrastuskoiria.

Yritimme yhdistelmää jo edellisnä vuonna, mutta silloin Teron töpöjaloilla astutus ei onnistunut. Tällä kertaa hankimme Terolle tuuppausapua todella hyvällä tuloksella. Maggien tiineys sujui ongelmitta, mutta synnytyksessä ensimmäinen pentu tuli kanavaan mutkalla ja häntä edelle. Emme saaneet kotikonstein pentua pois kanavasta, joten turvauduimme leikkaukseen. Pentu oli ollut tosi jumissa kanavassa ja eläinlääkärin mukaan ilman leikkausta ei olisi tullut pois. Loppu hyvin, kaikki hyvin, maailmalle lähti seitsemän todella reipasta harrastuskoiran alkua.