Jäätyäni yksin nousin koko valtavaan pituuteeni, avasin suuni ja sanoin:

– Prin tim pram. 

Yllä oleva siteeraus on peräisin eräästä lempikirjailijani Daniil Harmsin kertomuksesta. Venäläiseksi hän ei ollut hassumpi.

Ja nimeni on Tom Kärnä.

...Olen vaikka kuinka pitkään kannattanut ajatusta, että tulisi olla kansallisesti puolueeton kansainvälisen yhteistyön ja yhteydenpidon kieleksi suunniteltu apukieli, joka ei olisi kenenkään ainakaan ainoa äidinkieli.

Uuden vuoden juhlissa isomman pikkuveljeni ja hänen silloisen vaimonsa kotona vuodenvaihteessa 2006-2007 valitin seuralleni, että ei ole yhtä ainutta sellaista kansainväliseksi apukieleksi suunniteltua kieltä, jota voisin itse kannattaa. He sanoivat minulle siihen, että kehitä itse sellainen kieli.

Aloitin siis kieliprojektini vuoden 2007 alussa. Sattumoisin silloin kuoli myös äitini, millä seikalla ei kuitenkaan ole asian kanssa mitään tekemistä (eikä sillä, että tasan kolme kuukautta myöhemmin kuoli isäni).

Ensin olin ajatellut perustaa kieleni klassiseen latinaan. Ostin asian takia jopa latinan kielioppi- ja sanakirjoja. Kieleni työnimi oli "uusi latina". Huomasin kuitenkin lopulta, ettei minulla ole rahkeita latinan muokkaamiseen uudeksi kieleksi. Perustin kieleni sitten minulle hyvin tuttuun esperantoon, josta kehitin ikään kuin parannetun version. Vaikka itse sanonkin, niin hyvä siitä tuli, mutta lopulta minua alkoi riivata kielen slaavilainen äännemaailma.

Kerran eräs yhdysvaltalainen entinen diplomaatti, jolla oli omakin kieliprojekti, oli löytänyt aihetta varten perustamani sivuston, ja hänellä olisi ollut parannusehdotuksia. Tosin olin jo siinä vaiheessa siirtymässä projektissa eteenpäin eli poispäin.

...Projektini on ollut näiden vuosien aikana, sanotaanko, monipolvinen, kuten tästä järjettömän pitkästä kertomuksestani voi päätellä. Wanha ystäväni Auli on seurannut sitä melkein alusta alkaen läheltä. Hän on ollut aiemmin elämässään englannin ja ruotsin opettaja ja osannut hieman myös latinaa. Tällä hetkellä hän saattaapi olla jo hieman kyllästynyt projektini monipolvisuuteen. Jonain päivänä hän ehkä huomaa, että sen lajin jatkuva syöttö on päättynyt.

Romaaniset kielet eivät ole ihan "minun juttuni", vaikka viime vuosina usein kannattamani Lingua Franca Nova on kuitenkin tavallaan ihana sellaisenaankin.

Lingua Franca Novassa on mielestäni ollut eniten huonoa se, että siinä ei ole yhdyssanoja – paitsi eräässä hyvin romaanisessa mielessä –, ja toiseksi se, että siinä pääsanan määritteet sijoitetaan yleensä pääsanan jälkeen. Enkä pidä siinä myöskään siitä, että kolmannessa persoonassa ei eroteta sitä, onko kyseessä tavallinen possessiivipronomini vaiko sen refleksiivinen versio. En pidä myöskään siitä, millä lailla kirjain J äännetään. Enkä kovin paljoa siitäkään, että lähdekielen kirjain G on siinä usein korvattu J:llä ja usein kirjain H on poistettu.

Sittemmin inhoni kielen näitä romaanisia piirteitä kohtaan on lientynyt. Nykyään inhoan kielessä lähinnä sitä, miten siinä J-kirjain lausutaan.

Mitä tulee Lingua Franca Novan yksinkertaisuuteen kielenä, niin siinä on myös sellainen jännä piirre, että siihen ei kuulu adjektiivin adverbiksi tekevää päätettä. Myöskin kielessä on aikamuotojen määrä varsin rajattu. Nykyisin myöskään nämä kaksi piirrettä eivät ole minulle enää vähäisimmässäkään määrin kynnys olla pitämättä kielestä.

LFN:ään sopii hyvin joidenkin tuntema periaate KISS, joka tulee englanninkielisestä käskevästä ilmaisusta Keep It Simple, Stupid. Tarkoittaa, että asiat kannattaa pitää yksinkertaisina.

Aluksi LFN antoi vaikutelman kuin olisin liian pienessä huoneessa. Mutta kun on sen parissa tehnyt olonsa kotoisaksi, niin ei huoneen pienuus enää minua vaivaa.

Lingua Franca Novassa on mielestäni seuraavat kolme hienoa asiaa: Ensinnäkin se on rakenteeltaan lähes äärettömän yksinkertainen, joten se on helppo oppia. Selkeästi helpompi voisi olla ainoastaan sellainen kieli, jonka sanoja ei taivuteta ollenkaan. Toiseksi se muistuttaa luonnollista kieltä. Kolmanneksi se sisältää henkilöihin viittaavan yksikön kolmannen persoonan pronominin, joka on sukupuolineutraali.

Olen tarkkaillut myös sellaista projektia kuin folksprak. Projektin tarkoitus on kehittää germaaninen kieli, joka voisi toimia germaanisia kieliä puhuvien ihmisten yleiskielenä. Projektin tarkoitus on myös yhdistää kaikki vastaavat projektit yhden yhteisen kielen kehittämiseksi.

Kielen on siis lopulta tarkoitus olla melko pitkälle germaanisten kielten puhujien ymmärrettävissä, vaikka ei olisi opiskellut kieltä. Oma äidinkieleni suomi ei ole germaaninen, mutta projekti vaikuttaa mielenkiintoiselta. Ja voittaa se joka tapauksessa aina ruotsin kielen. Ja englannin kielen.

Olen joka tapauksessa päättänyt, että en enää koskaan ota stressiä tai paineita kieliasioista.

Vuoden 2022 huhtikuussa olin kuitenkin väliaikaisesti kokeillut esperantoa ja seuraavan vuoden 2023 maaliskuussa taas idoa, joka on esperanton hieman virtaviivaisempi tytärkieli. Jäivät kokeiluiksi.

Vuoden 2022 joulukuussa olin lopullisesti tullut siihen tulokseen, että hyväksyn sen, että LFN:ssä pääsanan määritteet sijoitetaan lähes poikkeuksetta pääsanan jälkeen. Olin ajatellut, että "kannatan" tässä nyt Lingua Franca Novaa aina siihen asti, kun ja jos folksprak joskus ilmestyy täydessä loistossaan.

Eniten ja pisimpään LFN:ssä on minua kismittänyt se, miten J-kirjain siinä äännetään.

Folksprak ilmestyy valmiina tai suurin piirtein valmiina kielenä sitten, jos ja kun se niin tekee. Jos siinä ei silloin ole sukupuolisesti neutraalia henkilöistä käytettävää yksikön kolmannen persoonan pronominia, niin minä keksin siihen sellaisen. Todennäköisesti siinä kuitenkin tulee sellainen olemaan.

Elämän järjettömyyttä ei voi estää!

Vuoden 2025 helmikuussa kuitenkin tekaisin sitten kaikkien saamieni vaikutteiden ansiosta voin sanoa saaneeni lopulta aikaiseksi eräänlaisen jossain määrin latinaan perustuvan kielen. 18 vuotta siinä vain oli mennyt.

Kieleni on nimeltään pseudolatina. Ja olen siihen lopulta ihastunut itse varsin runsaasti. Siinä taitaa olla silti vielä hiukan tekemistä. Minun pitää tehdä kieltä varten myös jonkinlainen esimerkkisanasto.

Olin päättänyt lopulta, että kieleni sanaston voi pitkälle kuitenkin perustaa LFN:n sanastoon, kunhan osaa soveltaa ja tarvittaessa muuntaa sanat latinamaisemmiksi.

Luulen folksprakin olevan nykyaikana kuitenkin käytännöllisempi kieli ottaa ja omaksua kansainväliseksi apukieleksi kuin oma kieleni. Sille löytyisi mielestäni helposti "luonnollinen" yleisö ja käyttäjäkunta.

Linkkejä:

Germaaninen yleiskieli?

Folksprak, tuleva kieli

Linkin takana on blogikirjoitukseni Hullun kielimiehen seikkailut, jonka alun perin olin julkaissut vuonna 2013 (ja myöhemmin julkaissut siinä pikku päivityksiä).

Jo hieman ikää kerännyt linguafrancanovankielinen blogini Progresiste con grasia, jonka nimi tulee siitä, että kuvittelen olevani jollakin lailla edistyksellinen, ja siitä, että edistyksellisyydessä on mielestäni tärkeää myös armollisuus.

Itsestäni jotain lyhyesti elefenin kielellä: Corta sur me.

Ja lopuksi vielä latinaan perustuva "oma" kieleni pitkältä nimeltään pseudolatina.