Aluksi

Nimeni on Tom Kärnä. Mea nomo es Tom Kärnä.

Ido on eräs kansainväliseksi apukieleksi kehitetty keinokieli. Ajatus sellaisen takana on, että erikieliset ihmiset voisivat kommunikoida keskenään sellaisella kielellä, joka ei olisi kenenkään ainakaan ainoa äidinkieli ja joka olisi myös riittävän helppo jokaisen oppia. Kansainvälinen apukieli tekee ihmisistä ulkomaansuhteissa tasa-arvoisempia.

Ido perustuu osaltaan vuonna 1887 julkaistuun esperantoon ja vielä enemmän idon tähdenlennoksi jääneeseen välittömään edeltäjään, vuonna 1894 julkaistuun parannettuun esperantoon, jonka oli luonut esperanton alkuperäinen luoja L. L. Zamenhof. Esperantoliike ja lopulta Zamenhof itsekin hylkäsivät miehen ehdottamat parannukset. Joista ihan kaikkia ei kuitenkaan sitten otettu idoon.

1900-luvun melko alussa istui kansainvälisen apukielen valitsemiseksi muodostettu valtuusto (Délégation pour l’adoption d’une langue auxiliaire internationale). Tärkeä kielen kehittäjä Louis de Beaufront julkaisi vuonna 1907 idon. Komitea sitten valitsi ido-ehdotuksen monien ehdokkaiden joukosta kansainväliseksi apukieleksi.

Esperantoliike ja Zamenhof kuitenkin hylkäsivät idon ja pitäytyivät vanhassa kunnon esperantossa.

Ido on perinyt esperanton äänneoppiin, kielioppiin ja sanastoon indoeurooppalaisista kielistä saamat vaikutteet, mutta se on vielä erityisesti korostanut sanastossa ja ääntämyksessään romaanisia kieliä, toisin kuin esperanto, jonka ääntämykseen ovat vaikuttaneet myös slaavilaiset kielet, ja perussanastoon indoeurooppalaisten kielten eri kieliryhmät. On sanottu, että esperanton rakenteeseen on myös vaikuttanut kiinan kieli.

Idon sanasto perustuu suuriin eurooppalaisiin kieliin kuten englanti, ranska, saksa, italia, venäjä ja espanja. Ja itse asiassa jokainen kielen sana perustuu mahdollisimman moneen näistä kielistä, jotta sanat olisivat mahdollisimman tunnistettavia mahdollisimman monelle ihmiselle.

Mielestäni ido on sanastoltaan myös latinamaisempi kieli kuin esperanto.

Allekirjoittaneen mielestä ido on helpompi oppia ja selkeämpi ja tyylikkäämpi kieli kuin esperanto.

Kielioppi

Aakkoset ja ääntäminen

Idossa on 26 kirjainta. Ne ovat samat kuin englannin kielessä. Kaikkia näistä käytetään kuitenkin tavalla tai toisella myös suomen kielessä. Jos ei muuten, niin nimissä:

A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z

Toisin kuin on isoäitikielensä esperanton laita, niin idon kirjaimissa ei käytetä kirjainten yläpuolella olevia tarkkeita.

Mykkiä kirjaimia ei idossa ole, vaan jokaisella kirjaimella on äännearvo, joka erottaa sen toisista äänteistä.

Kahdella kirjaimella merkittyjä pitkiä äänteitä ei ole. Kaksi samaa peräkkäistä kirjainta äännetään kahtena eri äänteenä. Ne siis katsotaan kuuluviksi eri tavuihin.

Konsonantit

Idon äänteitä vastaavat konsonantit ja konsonanttiyhdistelmät ovat B, C, CH, D, F, G, H, J, K, L, M, N, P, Q, R, S, SH, T, V, W, X, Y, Z.

H-kirjainta käytetään toisaalta itsenäisenä ja toisaalta osoittamaan suhuäännettä (CH, SH).

C lausutaan kuten "TS" lausuttaisiin suomen kielessä.

CH lausutaan kuten "TSH" lausuttaisiin: T plus suhuäänne.

SH lausutaan suhuäänteenä.

Y lausutaan kuten suomen J.

J lausutaan soinnillisena suhuäänteenä eli samaan tapaan kuin ranskan kielessä tai S-kirjain englannin sanassa "pleasure".

Z lausutaan soinnillisena S-äänteenä.

Vokaalit

Idossa on viisi vokaalia A, E, I, O ja U, jotka äännetään kuten suomen vastaavat lyhyet vokaalit. Pitkiä vokaaleja ei ole, mutta painollisessa tavussa vokaali voi hieman pitentyä. Toisen vokaalin edellä U äännetään W-mäisenä eli äänteenä, joka on jotain suomen V:n ja U:n väliltä, esim. linguo [lin-gwo], ja I äännetään J-mäisenä, esim. pekunio [pekunjo].

Diftongit

Idossa on kaksi diftongia "au" ja "eu", jotka äännetään kuten suomessa. Kaikki muut mahdolliset kahden eri vokaalin yhtymät äännetään kahtena eri äänteenä, jotka kuuluvat eri tavuihin samoin kuin kaksi peräkkäistä samaa vokaalia.

Qu

Kirjainyhdistelmä "qu" lausutaan kuten "kw", jossa W tarkoittaa äännettä, joka on jotain suomen U:n ja V:n väliltä. Esimerkkisanoja:

aquo (vesi)

questiono (kysymys)

querar (hakea, noutaa)

freque (tavallisesti, usein, toistuvasti)

quieta (hiljainen)

qua (kuka)

koquar (keittää)

Sanapaino

Suomessa sanan pääpaino on aina ensimmäisellä tavulla. Idossa paino on toiseksi viimeisellä tavulla, esim. húndo, káto, línguo. Kaksitavuissa idon sanoissa painotus on siis kuten suomessa. Jos toiseksi viimeinen tavu on lyhyt (yleensä tällöin vokaalina on I), paino siirtyy aikaisemmaksi, esim. famílio, akadémio.

Poikkeuksellisesti verbin perus- eli infinitiivimuodoissa paino on infinitiivin tunnuksella (vokaali + R) eli viimeisellä tavulla: pozár, drinkár, drinkór, drinkír, donár, donór, donír. Tämä tuo iskevyyttä puhuntaan.

Seuraavassa ääntämisen esimerkkejä, joissa piste osoittaa tavurajan ja painomerkki sanapainon. Idon oikeinkirjoituksessa ei toki koskaan käytetä painomerkkiä:

amár, kredír, finór, amáta, kredíta, finóta, esperéble, facínda, jóyo, boáo, muzéo, heróo, dío, dúo, fólio [fo.ljo], lílio [li.ljo], méntio [men.tjo], Itália [ita.lja], áquo [a.kwo], línguo [lin.gwo], pórtuo [por.two], révuo [re.vwo].

Substantiivit ja sanaluokat

Substantiivien sukuja ei idossa ole.

Myöskään sijamuotoja ei idossa juurikaan ole. Ainoa poikkeus tähän on se, että käytettäessä käänteistä sanajärjestystä objekti saa objektin päätteen -n.

Sen, mihin sanaluokkaan sana idossa kuuluu, näkee yleensä sanan päätteestä. Tämä helpottaa kielen käyttämistä. Sanojen juuri ei koskaan vaihtele. Joillain sanoilla, kuten prepositioilla ja konjunktioilla ei ole omaa päätettä.

-o on substantiivien yksikön pääte, -a on adjektiivien pääte, -e on sanajuuresta muodostettujen adverbien pääte ja -ar on normaali verbien perusmuodon eli infinitiivin pääte.

Idossa ei ole epämääräistä artikkelia, kuten englannin kielessä on a ja an, ruotsissa en ja ett, saksassa ein ja eine tai espanjassa un ja una. Riittää kun vain sanotaan substantiivi: ovo (muna), ja tablo (pöytä).

Määräistä artikkelia käytetään idossa, kuten monessa muussakin kielessä, substantiivin yhteydessä silloin, kun asia on yleisesti tunnettu tai juuri mainittu.

Määräinen artikkeli idossa on la, kuten englannissa the, ruotsissa den ja det, saksassa der, die ja das tai espanjassa el ja la. Esim. matro ((yleensä joku) äiti), ja la matro ((puheena oleva) äiti). Esim.:

Me vidas viro. La viro nun venas adhike.

(Näen miehen. (Se) mies tulee nyt tänne.)

Artikkelin la a-kirjaimen voi halutessaan jättää pois, jos seuraava sana alkaa vokaalilla:

l'aeroplano  (lentokone)

Kuten jo mainittu, niin idossa substantiivit päättyvät yksikössä o-kirjaimeen: kato (kissa), hundo (koira), tablo (pöytä).

Substantiivien monikko puolestaan muodostetaan korvaamalla sanaluokan pääte i-kirjaimella: domi (talot); libri (kirjat); flori (kukat); repasti (ateriat).

Adjektiivit

Adjektiivit päättyvät a-kirjaimeen (myös possessiivipronominit päättyvät a-kirjaimeen): bona (hyvä); granda (iso, suuri); vera (tosi); simpla (yksinkertainen); saja (viisas); forta (vahva, voimakas).

Substantiivin määritteenä oleva adjektiivi on muuttumaton eli se ei saa normaalisti monikon päätettä:

blanka hundi (valkoiset koirat)

nigra kavali (mustat hevoset)

Itsenäisenä (ilman substantiivia) adjektiivista tulee kuitenkin substantiivin kaltainen, jolloin myös adjektiivilla on monikkomuoto:

La blanki e la nigri

(valkoiset ja mustat)

Adjektiivit voidaan idossa sijoittaa joko ennen pääsanaansa, kuten on laita esim. suomen kielessä, ruotsissa, englannissa, saksassa ja puolassa, tai pääsanansa jälkeen, kuten on usein laita romaanisissa kielissä.

Esimerkiksi reda floro tai floro reda (punainen ruusu), granda tablo tai tablo granda (suuri pöytä), nova libri tai libri nova (uudet kirjat), granda domi tai domi granda (suuret talot) ovat kaikki järkeviä ilmaisuja idon kielessä.

Jos haluaa sijoittaa adjektiivit pääsanansa yhteyteen samalla lailla kuin romaanisissa kielissä tehdään, voi lyhyet ja yleiset adjektiivit sijoittaa ennen pääsanaansa ja pitkät ja harvemmin käytetyt adjektiivit sijoittaa pääsanansa jälkeen. Tähän tapaan:

nova prezidanto deskredebla

(uusi epäuskottava presidentti)

Tässä esityksessä on kuitenkin jatkossa selkeyden vuoksi adjektiivit sijoitettu olemaan ennen pääsanaansa.

Adjektiivista voidaan muodostaa substantiivi vaihtamalla a-pääte o-päätteeksi:

bona (hyvä)

-> bono (hyvä (ihminen, esine, asia))

yuna (nuori)

-> yuno (nuori (ihminen))

acesora (lisä-, sivu-)

-> acesoro (sivuseikka)

Myös päinvastoin voidaan tehdä substantiivista adjektiivi:

oro (kulta)

->  –›  ora (kultainen, kulta-)

Voit valinnaisesti jättää pois adjektiivin loppu-a:n ääntämisen sujuvuuden vuoksi: bona -> bon. Näin voi tehdä varsinkin silloin, kun seuraava sana alkaa vokaalilla. Esim.:

bon afero (hyvä asia)

Adverbit muodostetaan adjektiiveista e-päätteen avulla. Esim.:

bona (hyvä)

bone (hyvin)

Joskus adverbin päätteen avulla saa esiin erityismerkityksen:

nokto  (yö)

-> nokte  (yöllä, öisin)

Jälkiliite -al- on melko yleiskäyttöinen jälkiliite, jonka merkitys on "sanajuuren ilmaisemaan asiaan liittyvä tai kuuluva".

Esimerkiksi substantiivista naturo (luonto) saadaan jälkiliitteen avulla sana naturala (luonnollinen). Sanasta papero (paperi) saadaan sana paperala, jonka avulla voidaan sitten muodostaa vaikka ilmaisu paperala industrio (paperiteollisuus / paperitoimiala).

Samaten sanasta lego (laki) saadaan johdettua legala (lakiin liittyvä tai kuuluva) ja sanasta manuo (käsi) saadaan johdettua sana manuala (manuaalinen tai käsin tehty tai suoritettu).

Adjektiivien vertailu

Komparatiivi muodostetaan käyttämällä sanoja plu ja min. Esim.:

granda, min granda, plu granda

(suuri, pienempi, suurempi)

Superlatiivi muodostetaan käyttämällä sanoja maxim ja minim. Esim.:

bela, minim bela, maxim bela

(kaunis, vähiten kaunis, kaunein)

Lisää esimerkkejä:

chipa, plu chipa, maxim chipa

(halpa, halvempi, halvin)

furioza, min furioza, minim furioza

(hurja, vähemmän hurja, vähiten hurja)

Vertailtaessa käytetään seuraavia rakenteita:

plu … kam

(enemmän … kuin)

min … kam

(vähemmän … kuin)

tam … kam

(yhtä/niin … kuin)

ne tam … kam

(ei yhtä / ei niin … kuin)

maxim … de

(eniten (jk)  …  (jstak))

minim … de

(vähiten (jk) … (jstak))

tre

(kovin, hyvin, varsin, oikein)

Ja sama sitten vielä esimerkkien kanssa:

plu ecelanta kam co

(loistavampi kuin tämä)

Hitler esas min etika kam Gandhi.

(Mussolini on vähemmän eettinen kuin Gandhi.)

Laura esas tam bela kam Anne.

(Laura on yhtä/niin kaunis kuin Anne.)

Petteri Janatuinen: ne tam bela kam Paavo Väyrynen.

(Petteri Janatuinen: ei yhtä / ei niin kaunis kuin Paavo Väyrynen.)

maxim granda de omna animali

(suurin kaikista eläimistä)

minim ecelanta de la viri

(vähiten loistava (niistä) miehistä)

Petteri Punakuono esas tre bona!

(Petteri punakuono on oikein hyvä!)

Adverbien vertailuasteet muodostetaan seuraavalla varsin yksinkertaisella tavalla.:

bona (hyvä)

-> bone (hyvin)

-> plu bone (paremmin)

-> maxim bone (parhaiten)

Lu lektas plu bone.

(Hän lukee paremmin.)

Verbien infinitiivi eli perusmuoto preesensissä päättyy päätteeseen -ar: kantar (laulaa); skribar (kirjoittaa); vidar (nähdä); flugar (lentää).

Preesens ilmaisee nykyhetkessä tapahtuvaa tekemistä. Se muodostetaan korvaamalla infinitiivin pääte -ar päätteellä -as:

me vidas (näen)

tu lernas (opit)

lu trovas (hän löytää)

Menneen ajan aikamuoto muodostetaan päätteen -is avulla:

ni vidis (näimme)

vi kantis (te näitte)

li movis (he/ne liikkuivat)

Tulevan ajan aikamuoto eli futuuri muodostetaan päätteen -os avulla:

il vidos

(hän (mies tai urospuolinen) tulee näkemään)

el trovos

(hän (nais- tai naaraspuolinen) tulee löytämään)

ol ocilos

(se tulee heilahtelemaan)

Konditionaali eli ehtomuoto muodostetaan puolestaan päätteellä -us:

lu venus, se lu povus

(hän tulisi, jos voisi)

Me venus, ma me ne havas biciklo.

(Minä tulisin, mutta minulla ei ole polkupyörää.)

Huomaa, että idon konditionaalia käytetään, kun ilmauksessa on mukana jonkinlainen ehto, ei muutoin.

Imperatiivi- eli käskymuoto hoidetaan päätteellä -ez: venez! (tule!); irez! (mene!); ni irez (menkäämme).

Päätteellä -anta muodostetaan aktiivin preesensin partisiipin adjektiivimuoto. Se merkitsee nk. kestopreesensiä, eli kyse on siinä siitä, että toiminta on jatkuvaa. Esim.: kantanta puerino (laulava tyttö); fluganta uceli (lentävät linnut).

Partisiipit

Kirjainten a, i ja o käyttö merkitsemään preesensiä, mennyttä aikaa ja futuuria pätee myös aktiivin ja passiivin partisiippeihin (partisiippi on verbin muoto, jolla on sekä verbin että adjektiivin ominaisuuksia).

Päätteellä -inta muodostetaan aktiivin menneen ajan partisiippi:

fluginta uceli

(lentäneet linnut)

dorminta hundo

(nukkunut koira)

Samaan tapaan päätteellä -onta saadaan aikaan aktiivin futuurin partisiippi:

falonta stono

(putoamaisillaan oleva kivi)

la kantonta puerino

(tyttö, joka kohta alkaa laulaa)

Päätteellä -ata muodostetaan preesensin passiivin partisiippi:

skribata letro

(kirje, jota paraikaa kirjoitetaan)

kantata vorto

(laulu, jota paraikaa lauletaan)

Päätteellä -ita taas muodostetaan menneen ajan passiivin partisiippi:

skribita letro

(kirjoitettu kirje)

lavita vesti

(pestyt vaatteet)

celita klefo

(piilotettu avain)

perdita libro

(hukattu kirja)

Futuurin passiivin partisiippi taas muodostetaan päätteen -ota avulla:

skribota letro (piakkoin kirjoitettava kirje)

la jetota bulo (piakkoin heitettävä pallo)

Aikamuotoja voidaan muodostaa lisää käyttämällä esar-verbiä (esar=olla) apuverbinä:

Ni esas vidata

(Meidät nähdään (paraikaa))

Ni esas vidita

(Meidät on nähty)

Ni esas trovota

(Meidät tullaan piakkoin löytämään)

Ni esis salvata da nia hundo

(Meidät pelastettiin koiramme toimesta / Koiramme pelasti meidät)

Ni esis (ja) salvita

(Meidät oli (jo) pelastettu)

Aktiivisesta verbistä voi tehdä passiivisen käyttämällä jälkiliitettä -es- sanajuuren ja käytettävän verbipäätteen välissä.

Esimerkiksi me vidas merkitsee "näen", mutta me videsas (vid-es-as) merkitsee "minut nähdään". Toisin sanoen vaihtoehtoinen, lyhyempi tapa sanoa ni esas trovota on ni trovesos (meidät tullaan (piakkoin) löytämään). Samalla lailla voidaan sanoa ol trovesis (se löydettiin).

Jälkiliitettä -ab- käytetään verbien yhteydessä vaihtoehtoisena korvaajana vastaaville pitemmille muodoille, jotka päättyvät -inta. Tälläin verbi esar (olla) edeltää sitä. Kuinka jälkiliitettä käytetään näet seuraavaista esimerkeistä:

lu skribabis (sbrib-ab-is)

= lu esis skribinta

(hän oli kirjoittanut)

ol vendabos (vend-ab-os)

= ol esos vendinta

(se tulee (tulevaisuudessa) myymään)

lu vidabas (vid-ab-as)

= esas vidinta

(hän on nähnyt)

Partisiipeistä saa myös tehtyä substantiivisia sanoja:

parolanta  (puhuva)

-> parolanto  (puhuja)

sequanta  (seuraava)

-> sequanto  (seuraaja)

employita  (palkattu, työhön otettu)

->  employito  (työntekijä, työläinen)

Esar – es

Idon sana es on lyhyt muoto verbin esar (olla) sanamuodosta esas, ja kumpaakin muotoa käytetään yleisesti.

Suomen kielen finaalista lauseenvastiketta (mennäkseen, tullakseen, jne.) vastaava ilmaus on kätevä muodostaa por-prepositiolla:

Me laboras por vivar.

(Minä työskentelen elääkseni.)

Preesensin infinitiivi muodostetaan siis päätteellä -ar:

kredar  (uskoa)

donar  (antaa)

Suomenkielisten ihmisten kannalta erikoista on se, että idosta löytyvät myös menneen ajan ja futuurin infinitiivit:

Preteritin (menneen ajan) infinitiivi muodostetaan päätteellä -ir:

kredir

donir

Futuurin (tulevan ajan) infinitiivi muodostetaan päätteellä -or:

kredor

donor

Persoonapronominit

Persoonapronominit ovat tässä (käännöksinä myös akkusatiivimuodot muistutuksena pronominin objektisesta käytöstä):

• me – minä; minua, minut

• tu – sinä; sinua, sinut

• vu – (teitittely yksikössä:) Te; Teitä, Teidät

• il, ilu – (mies- tai urospuolisista:) hän; häntä, hänet

• el, elu – (nais- tai naaraspuolisista:) hän; häntä, hänet

• ol, olu – se; sitä, sen

• lu – ((yhdistettynä ilu, elu ja olu) kummastakin sukupuolesta:) hän; se

• ni – me; meitä, meidät

• vi – te; teitä, teidät

• ili – (mies- tai urospuolisista) he; heitä, heidät

• eli – (nais- tai naaraspuolisista) he; heitä, heidät

• oli – ne; niitä, ne

• li – (lu-pronominin monikko = ili, eli, oli) he, heitä, heidät; ne; niitä, ne

• on, onu – yleinen persoona tai passiivisen ilmauksen subjekti

on-sanan käyttö voi olla suomenkieliselle hankalaa:

On manjas, on drinkas, on diskutas.

(Syödään, juodaan, keskustellaan.)

On dicez to, quon on volas.

(Sanottakoon (se), mitä halutaan.)

Refleksiivinen yksikön 3. persoonan pronomini on su. Sitä käytetään, kun tekeminen kohdistuu itseen:

Il lavas su.

(Hän peseytyy.)

Li lavas su.

(He peseytyvät.)

Muissa persoonissa käytetään subjektin mukaista pronominia:

Me lavas me.

(Minä peseydyn.)

Vu lavas vu.

(Te peseydytte.)

Varsinaiset possessiivipronominit

Possessiivi- eli omistuspronominit muodostetaan liittämällä persoonapronomineihin pääte -a. Yksikön 3. persoonan muodot ilua, elua, olua saadaan, kun kantana ovat täydet muodot ilu, elu, olu (ei lyhennetyt il, el, ol):

mea  –  minun

tua  –  sinun

vua  –  Teidän

lua  –  hänen; sen

olua  –  sen

Jos on tarpeen, voidaan käyttää yksikön kolmannessa persoonassa myös sukupuolisidonnaisia possessiivipronomineja:

ilua  –  (mies- tai urospuolisesta:) hänen

elua  –  (nais- tai naaraspuolisesta:) hänen

nia  –  meidän

via  –  teidän (monikollisesti); Teidän (monikollisesti)

lia  –  heidän; niiden

olia  –  niiden

Jos on tarpeen, voidaan käyttää monikon kolmannessakin persoonassa sukupuolisidonnaisia possessiivipronomineja:

ilia  –  (mies- tai urospuolisesta:) heidän

elia  –  (nais- tai naaraspuolisesta:) heidän

su-sana toimii myös possessiivisena määritteenä – tällöin käytetään normaalia a-päätettä –, ja itsenäisenä, jolloin siihen liittyy mm. monikon -i:

Il manjis sua pomi, el manjis sui.

(Hän (mies- tai urospuolinen) söi omia omeniaan, hän (nais- tai naaraspuolinen) söi omiaan.)

Kun käytetään possessiivipronominia, niin puheena oleva kohde katsotaan määräiseksi.

Idossa voidaan siis tehdä seuraava ero:

mea amiko

((tämä) minun ystäväni)

amiko di me

((eräs) minun ystäväni)

Lisää esimerkkejä:

lu ne havas sua libro ma lua libro

(hänellä ei ole omaa kirjaansa vaan hänen (eli jonkun toisen) kirjansa)

ol esas certe lua

(se on todellakin hänen)

nia kati e vua hundi esas en mea hemo

(meidän kissamme ja Teidän koiranne ovat kotonani)

Huomaa:

tu (sinä) on varattu tuttavalliseen käyttöön, esim. kun

• puhutaan perheenjäsenelle

• puhutaan läheiselle ystävälle

• puhutaan pienelle lapselle

• puhutaan (mahdollisesti) eläimelle tai lemmikille

vu (Te) on varattu hieman virallisempaa käyttöön kuin tu. (Suomen kielen "Te" saattaa olla monesti liiankin virallinen ja etäännyttävä, mikä ei liity idon sanan käyttöön.)

vi on monikko sanasta tu (eli sen merkitys on "te") ja sanasta vu (eli sen merkitys on monikollinen "Te"). Yksi sana siis kattaa molemmat käytöt, jolloin periaatteessa puhuteltavan joukon yhtä osaa voidaan teititellä ja samalla toista osaa sinutella.

Idossa käytetään tavanomaisimmin sanajärjestystä subjekti-predikaatti-objekti.

la hundo chasas la kato

(koira ajaa takaa kissaa)

la viro, qua vidas lu

(mies, joka näkee hänet)

Subjekti yleensä tulee ennen suoraa objektia. Käänteinen sanajärjestys, jossa objekti saa objektin päätteen -n, on erikoistapaus:

la viro, quan lu vidas

(mies, jonka hän näkee)

Eikö ole runollista?:

la hundon chasas la kato

(koiraa ajaa takaa kissa)

Epäsuora objekti (vastaa kysymykseen "kenelle" tai mille") näkyy aina prepositiosta:

lu donis la buxo a la geologo

(hän antoi laatikon geologille)

Toisin sanoen suunta ilmaistaan idossa aina prepositiolla, toisin kuin on laita esim. englannin kielessä ja monessa indoeurooppalaisessa kielessä.

Jos kysymyslauseessa ei ole kysymyspronominia, eli jos vastauksena kysymykseen on joko "kyllä" tai "ei", niin silloin käytetään kysymyspartikkelia ka/kad. Se on itsenäinen sana, joka sijoitetaan väitelauseen alkuun. Väitelauseen sanajärjestys säilyy myös kysymyslauseessa:

Vu havas kato.

(Teillä on kissa.)

->

Ka vu havas kato?

(Onko Teillä kissaa?)

Me manjas ovo.

(Minä syön munaa.)

->

Ka me manjas ovo?

(Syönkö minä munaa?)

Kysymys kohdistuu verbiin, ei siis seuraavaan sanaan.

Lisäksi käytetään muita kysymyssanoja, esim.:

Ube vu habitas?

(Missä te asutte?)

Muita kysymyssanoja ovat esim. kande (milloin, koska), quale (kuinka, millä tavoin), ube (missä) ja quo (mitä, mitä).

Esim.:

Ube nun esas la treno?

tai:

Ube la treno esas nun?

(Missä juna on nyt?)

Vertaa:

Ka vu komprenis?

(Ymmärsittekö?)

de, di, da

Idossa käytetään määrän ilmauksessa de-prepositiota: taso de kafeo (kuppi/kupillinen kahvia), plena de aero (täynnä ilmaa) stoko de libri (pino kirjoja).

Samaa prepositiota käytetään myös ilmaisemaan suuntaa: jostakin:

letro de mea patrulo

(kirje isältäni)

Prepositiota di taas käytetään merkitsemään omistamista:

la osto di la hundo

(koiran luu)

la korto di nia domo

(talomme piha)

Prepositio da taas on tekijäagentti. Esim.:

la patri esas amata da sua filii

(vanhemmat ovat lastensa rakastamia)

sendita da Deo

(Jumalan lähettämä)

al, dal, del, dil

Eräistä prepositioista voidaan muodostaa hieman lyhyempiä yhdistelmäsanoja artikkelin kanssa:

al = a la, ad la

dal = da la

del = de la

dil = di la

Yhdyssanoja voi idossa muodostaa vapaasti. Kuten on laita suomen kielessä, niin idossakin yhdyssanan jälkimmäinen osa määrää ensisijaisesti sanan merkityksen, kun taas sitä edeltävällä sanalla on ainoastaan määrittävä merkitys.

Tässä esimerkkejä joistakin yhdyssanoista:

skrib-tablo  (kirjoitustaulu)

vid-punto  (näkökulma, katsantokanta)

kristal-klara  (kristallinkirkas, päivänselvä)

amo-letro  (rakkauskirje)

te-taso  (teekuppi)

mar-salo  (merisuola)

Väliviivan käyttö yhdyssanoissa erottamassa sen osia ei ole pakollista, mutta sen avulla näkee helpommin, mistä yhdyssana muodostuu.

Kahden substantiivin välissä substantiivin pääte -o ei ole pakollinen, mutta sitä kannattaa käyttää silloin, kun sen käyttö tekee ääntämisestä helpomman:

letro-buxo (kirjelaatikko) on varmasti helpompi lausua kuin letr-buxo.

Perusluvut

1  –  un

2  –  du

3  –  tri

4  –  quar

5  –  kin

6  –  sis

7  –  sep

8  –  ok

9  –  non

10  –  dek

11  –  dek e un

12  –  dek e du

13  –  dek e tri

14  –  dek e quar

15  –  dek e kin

16  –  dek e sis

17  –  dek e sep

18  –  dek ed ok

19  –  dek e non

20  –  duadek (= du-a-dek)

21  –  duadek ed un

22  –  duadek e du

23  –  duadek e tri

30  –  triadek

40  –  quaradek

50  –  kinadek

60  –  sisadek

70  –  sepadek

80  –  okadek

90  –  nonadek

99  –  nonadek e non

100  –  cent

101  –  cent ed un

124  –  cent e duadek e quar

200  –  duacent

400  –  quaracent

1000  –  mil

2000  –  duamil

3700  –  triamil e sepacent

1.000.000  –  miliono

1.000.000.000  –  miliardo

1.000.000.000.000  –  biliono

Järjestysluvut

Suomen kielessä on monia poikkeuksellisia muotoja järjestysluvuissa: ensimmäinen, toinen, kolmas, jne.

Idossa kaikki järjestysluvut muodostetaan säännönmukaisesti esma-johtimella.

ensimmäinen:: un-esma -> unesma (=1ma)

toinen: duesma (=2ma)

kolmas: triesma (=3ma)

kahdeskymmenes: duadekesma (=20ma)

sadasneljäskymmenesneljäs: cent e quaradek e quaresma (=144ma)

Sananjohtaminen

Idossa on mahdollista yhdestä sananjuuresta johtaa useita sanoja etu- ja jälkiliitteiden avulla. Tämä on tärkeä osa kielen taloudellisuutta ja joustavuutta.

Esim. sanajuuresta skrib- (skribar = kirjoittaa) voidaan johtaa mm. seuraavat sanat:

skribo  (kirjoittaminen)

skribado  (kirjoitteleminen)

skribacho  (huono kirjoittaminen)

skribilo  (kirjoitusväline)

skribesos  (tullaan kirjoittamaan)

skribala  (kirjoitukseen liittyvä tai kuuluva)

skribita  (kirjoitettu)

skriburo  (kirjoitus eli kirjoittamisen lopputulos eli jokin kirjoitettu)

Suurin osa etu- ja jälkiliitteistä on vain etu- ja jälkiliitteitä, mutta osaa niistä voi käyttää myös itsenäisinä sanoina.

Tärkeimmät idon etu- ja jälkiliitteistä on listattu tähän:

Prefiksit eli etuliitteet

bo-  (se joka on sukua avioliiton yms. kautta):

bopatro  (appi tai anoppi)

des-  (merkitsee suoran vastakohdan: epä-):

des-facila  (vaikea)

des-avantajo  (haittapuoli, huono puoli)

dis-  (merkitsee erottamista):

dis-semar  (levittää, hajottaa, sirottaa)

dis-ruptar  (häiritä, keskeyttää)

ex-  (entinen, aikaisempi; eläköitynyt; edesmennyt):

ex-prezidanto  (entinen presidentti)

ex-oficiro  (entinen upseeri)

ge-  (molemmat sukupuolet yhdessä):

geavi  (isovanhemmat)

gefilii  (lapset, poika ja tytär)

mi-  (puolet, puoli- puolikas):

mi-horo  (puolituntinen, puoli tuntia)

mi-cirklo  (puoliympyrä)

mis-  (merkitsee väärää toimintaa):

mis-pronuncar  (ääntää väärin)

mis-uzo  (väärinkäyttö)

ne-  (ei-):

ne-posibla  (ei mahdollinen)

ne-populara  (ei kansaan menevä)

par-  (verbin yhteydessä käytetään ilmaisemaan perinpohjaista tekemistä):

par-lektar  (lukea läpi)

pre-  (esi-, ensi, ennen):

pre-dicar  (ennakoida, tehdä ennuste, ennustaa)

pre-nomo  (etunimi)

pre-historio  (esihistoria)

pseudo-  (vale-, teeskennelty, epäaito):

pseudo-religioza  (valeuskonnollinen)

retro-  (käytetään verbin yhteydessä: retro-, vanhanaikainen, taaksepäin):

retro-irar  (mennä taaksepäin)

retro-tirar  (vetää taaksepäin)

ri-  (käytetään verbin yhteydessä ja merkitsee toistoa):

ri-facar  (tehdä uudestaan)

ri-elektar  (valita uudestaan vaaleissa)

sen-  (ilman, vailla, -tta, -ttä):

sen-denta  (hampaaton)

sen-avantaja  (jolla ei ole etua)

stif-   (puoli- (liittyy sukulaisuuteen)):

stif-matro  (äitipuoli)

vice-  (vara-)

vice-prezidanto (varapresidentti)

Suffiksit eli jälkiliitteet

-ach-  (antaa epäedullisen tai väheksyvän merkityksen):

hund-acho  (rakki)

infant-acho  (kakara)

dom-acho  (hökkeli, rotisko)

-ad-  (käytetään verbin yhteysessä ja merkitsee toistuvaa tai jatkuvaa toimintaa):

frap-adar  (lyödä toistuvasti)

parolado  (puhuminen)

-ag-  (tämä on toimimista ja tekemistä merkitsevän agar-verbin juuri, jota käytetään substantiivien, erityisesti työkalua tai välinettä merkitsevien sanojen yhteydessä sellaisten verbien muodostamiseen, joissa on kyse työkalun tai välineen käyttämisestä):

martel-agar  (vasaroida)

-aj-  (lisätään adjektiiviin tai substantiiviin: valmistettu sanajuuren ilmaisemasta asiasta tai omaa sen ilmaiseman ominaispiirteen; lisättynä objektittomaan verbiin tarkoittaa jotakin, joka toimii tai tekee verbin tarkoittamalla tavalla):

bel-ajo  (kaunis esine)

metal-ajo  (jokin metallista valmistettu)

send-ajo  (jokin lähetetty)

drink-ajo  (juoma)

dic-ajo sanonta, ilmaisu

bril-ajo  (jokin säihkyvä)

exista-jo  (jokin olemassa oleva)

-al- (jokin kuuluu tai liittyy sanajuuren ilmaisemaan asiaan):

univers-ala  (universaali, koko maailmaan liittyvä, maailmallinen)

racion-ala  (rationaalinen, järkeen liittyvä, järjellinen)

nacion-ala  (kansallinen)

autun-ala  (syksyyn liittyvä tai kuuluva)

natur-ala  (luonnollinen)

manu-ala  (manuaalinen)

-an- (se joka on jonkin yhteisön, maan, kaupungin yms. jäsen, osakas yms.):

senat-ano  (senaattori)

klub-ano  (kerhon tai klubin jäsen)

vilaj-ano  (kyläläinen)

partisano  (puolueen jäsen; partisaani)

societano  (seuran tai yhdistyksen jäsen)

Parisano  (pariisilainen henkilö)

Kanadano  (kanadalainen henkilö)

Japoniana  (japanilainen)

Nederlandana  (alankomaalainen)

-ar-  (kokoelma tai ryhmä):

hom-aro  (ihmiskunta)

libraro  (kirjasto; kirjakokoelma)

har-aro  (tukka, hiukset)

muton-aro  (lammaslauma)

-ari-  (toiminnan vastaanottaja tai kohde):

pag-ario  (maksun vastaanottaja)

-atr-  (kaltainen, tapainen, tyyppinen):

metal-atra  (metallinen, metallin kaltainen)

blu-atra  (sinertävä, sinisehkö)

sponj-atra  (sienimäinen)

har-atra  (hiusmainen, hiuksen kaltainen)

verd-atra  (vihertävä, vihreähkö)

-e- (jonkin värinen):

roz-ea  (ruusunvärinen, vaaleanpunainen)

viol-ea  (violetti)

mus-ea  (hiiren värinen)

or-ea kullanvärinen

oranj-ea oranssi

-ebl-  (jota voidaan tehdä)

drink-ebla  (juotavissa oleva)

lekt-ebla  (luettavissa oleva)

kred-ebla  (uskottava)

-ed-  (jotakin täysi määrä)

pinch-edo  (hyppysellinen)

glas-edo  (lasillinen, lasintäysi)

bok-edo  (suullinen, suuntäysi)

glut-edo  (kulaus verta)

-eg- (sanajuuren ilmaiseman merkityksen suurempi koko, laajuus, teho yms.):

bon-ega  (mahtava, loistava, upea)

varm-ega  (kuuma, tulinen)

dom-ego  (kartano, suuri talo)

dorm-egar  (nukkua raskaasti kuin tukki)

pluv-egar  (sataa rankasti)

pluv-ego  (kaatosade)

rich-ega  (sikarikas, rikas kuin Kroisos)

-em-  (taipuvainen johonkin):

labor-ema  (työteliäs, ahkera)

atak-ema  (aggressiivinen)

parol-ema  (puhelias)

babil-ema  (lörpötteleväinen)

oci-ema  (laiska, joutilas, vetelä)

-end-  (jotakin, mitä täytyy tehdä):

pag-enda  (maksettava)

solv-enda problemo  (ratkaistava ongelma)

-er-  (se joka tekee jotakin tavan, harrastuksen yms. takia; käytetään myös eläimistä ja esineistä, jotka tekevät jotakin määrätavalla):

fum-ero  (tupakoitsija)

voyaj-ero  (matkustaja)

rept-ero  (matelija)

remork-ero  (hinaaja(-alus))

klim-ero  (kiipeilijä)

kant-ero  (laulaja)

fotograf-ero  (valokuvien näppäilijä, valokuvauksen harrastaja)

-eri-  (paikka, laitos yms., jossa tehdään kantasanan osoittamaa tekemistä, ei kuitenkaan välttämättä teollisesti):

distil-erio  (tislaamo)

bak-erio  (leipomo)

drink-erio  (baari, pubi, juottola)

agent-erio  (asiamiestoimisto, agentuuri)

fabrik-erio  (tehdas, tuotantolaitos)

lakt-erio  (meijeri)

restor-erio  (ravintola)

rafin-erio  (puhdistamo, sokeritehdas)

chapel-erio  (hattutehdas)

-es-  (tila tai laatu tai ominaisuus (tulee verbistä esar)):

bel-eso  (kauneus)

infant-eso  (lapsuus; lapseus)

malad-eso  (sairaus)

-esk-  (alkaa tehdä jotain; tulla joksikin):

dorm-eskar  (nukahtaa)

rich-eskar  (rikastua)

sid-eskar  (istuutua)

-esm- (järjestysnumerot):

un-esma  (ensimmäinen)

du-esma  (toinen)

-estr-  (päällikkö, johtaja, esimies, pää-):

urb-estro  (kaupunginjohtaja, pormestari)

nav-estro  laivan kapteeni

post-estro  (postimestari)

polic-estro  (poliisipäällikkö)

skol-estro  (rehtori)

-et-  (sanajuuren ilmaiseman merkityksen vähempi koko, laajuus, teho yms.):

varm-eta  (viileä, haalea)

dom-eto  (mökki, koppi, tölli)

dorm-etar  (torkkua)

rid-etar  (hymyillä)

fork-eto  (haarukka)

river-eto  (puro)

libr-eto  (kirjanen)

pluv-etar  (tihuttaa, sataa tihkua)

humid-eta  (nihkeä)

-ey-  (paikka tai tila, joka on tarkoitettu jotakin toimintaa tai esinettä varten):

preg-eyo  (rukoushuone)

koqu-eyo  (keittiö)

tombeyo  (hautausmaa)

kaval-eyo  (hevostalli)

hund-eyo  (koiratarha)

vit-eyo  (viinitarha)

lern-eyo  (luokkahuone)

loj-eyo  ((tilapäinen) asuinpaikka)

dorm-eyo  (makuusali)

lav-eyo  (pesuhuone)

-i-  (jonkin toiminnan tai hallinnon alue):

duk-io  (herttuakunta)

komt-io  (kreivikunta)

episkop-io  (hiippakunta)

-id- (se joka on jonkun/jonkin jälkeläinen):

Izraelido  (israelilainen, Israelin jälkeläinen)

-ier-  (se jota jokin kantaa, luonnehtii yms.; käytetään myös erilaisista kantavista esineistä yms.):

pom-iero  (omenapuu)

roz-iero  (ruusupensas)

milion-iero  (miljonääri)

plum-iero  (kynäteline)

kandel-iero  (kynttilänjalka)

sigar-iero  (sikariholkki)

kaval-iero  (hevoshenkilö)

-if-  (ilmaisee jonkin tuottamista tai aikaansaamista tai synnyttämistä):

sudor-ifar  (hikoilla)

martel-if-isto  (vasarantekijä)

-ig-  (tehdä joksikin):

bel-igar  (kaunistaa)

petrigar  (kivettää)

larj-igar  (laajentaa)

korekt-igar  (korjata)

-ik- (sairas jostakin, jostakin kärsivä):

ftizi-iko  (keuhkotautinen)

artrit-iko  (niveltulehdusta sairastava)

alkohol-iko  (alkoholisti, juoppo)

-il-  (väline, instrumentti, keino):

bros-ilo  (harja)

paf-ilo  (tuliase)

bar-ilo  (este)

lud-ilo  (lelu)

-im-  (murto-osa):

du-imo  (puolikas)

quar-imo  (neljäsosa)

-in- (nais- tai naaraspuolinen):

yun-ino  (tyttö, nuori nainen):

kaval-ino  (tamma)

han-ino  (kana)

spoz-ino  (vaimo)

aktor-ino  (naispuolinen näyttelijä, näyttelijätär)

-ind-  (jonkin arvoinen tai jotain ansaitseva):

respekt-inda  (kunnioitettava)

laud-inda  (ylistyksen arvoinen)

-ism-  (järjestelmä, oppijärjestelmä, uskonto, ideologia yms.):

social-ismo  (sosialismi)

Katolik-ismo  (katolilaisuus)

real-ismo  (realismo)

-ist-  (se joka tekee jotakin ammatikseen; käytetään myös puolueen, koulukunnan, aatteen, ajatuksen yms. kannattajasta):

koqu-isto  (kokki)

instrukt-isto  (opettaja)

skrib-isto  (kirjailija, kirjoittaja)

art-isto  (taiteilija)

dent-isto  (hammaslääkäri)

fotograf-isto  (valokuvaaja)

Id-isto  (idisti, idon kielen kannattaja, idon kielen harrastaja)

komun-isto  (kommunisti)

social-isto  (sosialisti)

ideal-isto  (idealisti)

dent-isto  (hammaslääkäri)

kant-isto  (laulaja)

elit-isto  (elitisti)

-iv-  (kykenevä johonkin, jokin joka voi tehdä jotakin):

instruktiva  (opettavainen)

konvinkiva  (vakuuttava, vakuuttavainen)

-iz-  (varustaa jokin jollakin tai pistää jollekin jotain päälle)

kron-izar  (kruunata)

arm-izar  (aseistaa)

butr-izar  (laittaa päälle voita)

-op-  (niin monta kerrallaan):

quar-ope  (neljä yhdessä, neljä samalla kertaa)

-opl-  (moninkertaistaminen):

du-opla  (kaksinkertainen)

tri-opla  (kolminkertainen)

-oz-  (täynnä jotakin, sisältäen jotakin):

joy-oza  (iloinen)

por-oza  (huokoinen; kuohkea)

kuraj-osa  (rohkea, urhea)

-ul-  (mies- tai urospuolinen):

spoz-ulo  ((avio)mies)

kaval-ulo  (ori)

kat-ulo  (uroskissa)

yun-ulo  (poika, nuori mies)

han-ulo  (kukko)

-ur-  (toiminnan lopputulos tai tuote tai tuotos):

pikt-uro  (maalaus)

skult-uro  (veistos)

apert-uro  (aukko, rako)

-uy-  (säiliö, astia yms.):

ink-uyo  (mustepullo)

kafe-uyo  (kahvirasia)

te-uyo  (teepurkki)

sigar-uyo  (sikarilaatikko)

violin-uyo  (viulukotelo)

-yun-  (nuori eläinlajin edustaja):

bov-yuno  (vasikka)

kat-yuno  (kissanpentu)

Idoksi "ja" on ed, jonka lyhyempi muoto on e. Yleensä ed-muotoa käytetään, kun seuraava sana alkaa vokaalilla, ja e-muotoa, kun seuraava sana alkaa konsonantilla. Kumpikin muoto on täysin valinnainen, ja niiden käyttö riippuu puhujan tottumuksesta.

Huomaa, että sama koskee myös seuraavia kolmea muuta sanaa: ad/a (prepositio, joka tarkoittaa suuntaa johonkin), od/o (tai, vai) ja kad/ka (kysymyspartikkeli).

Kielto

Idossa kielto ilmaistaan sanalla ne (ei). Kieltosana tulee ennen kiellettävää seikkaa, joka on yleensä verbi: Me ne es; Me ne havas; Me ne mustas. Vertaa:

Me ne mustas irar adibe.

(Minun ei täydy mennä sinne)

Me mustas ne facar to.

(Minun täytyy olla tekemättä sitä.)

Määräinen artikkeli: monikollinen le

Monikollista määräistä artikkelia käytetään vain silloin, kun mistään muualta ei ilmene, että kyseessä on monikollinen ilmaus:

Le yes e le no

(kyllä ja ei (-vastaukset))

Le blanka e le nigra

(valkoiset ja mustat).

Muutama sana sukupuolesta

Kuten olemme nähneet, niin elollista oliota tarkoittavasta sanasta voidaan muodostaa uros- ja naaraspuolista merkitsevä muoto johtimilla -ul- ja -in-. Siten sanan perusmuoto on merkitykseltään neutraali. Alun perin tästä ei ollut poikkeusta. Kuitenkin on todettu käytännölliseksi ottaa idon sanastoon jokunen sukupuolisidonnainen sana, esim. patro (isä), matro (äiti), viro (mies), muliero (nainen), luonnollisten kielten tapaan.

Interrogatiivipronominit

Kysyvä eli interrogatiivinen pronomini on qua (kuka):

Qua regardas me?

(Kuka katsoo minua?)

Qua amas il?

(Kuka rakastaa häntä (mies- tai urospuolista henkilöä)?)

Huomaa: Pronominia qua käytetään myös esineistä ja asioista, jos ne tunnetaan:

La treno qua iras.

(Juna, joka menee (on menossa). Menevä juna.)

Monikollinen interrogatiivipronomini on qui (ketkä):

Qui regardas me?

(Ketkä katsovat minua?)

Qui amas il?

(Ketkä rakastavat häntä (mies- tai urospuolista henkilöä)?)

Jos kohde on täysin tuntematon, käytetään neutraalista muotoa quo (mikä, mitä):

Quo es en la buxo?

(Mikä (mitä) on laatikossa?)

Quo eventis?

(Mitä tapahtui?)

Kuten huomaat, niin idossa kysymyslauseen sanajärjestys on sama kuin väitelauseissa suomen kielen tapaan. Kuitenkin on mahdollista sanoa sama asia näillä kahdella tapaa:

Qua il es?

  tai

Qua es il?

(Kuka hän on?)

Pari muuta yleistä kysymystä

Quakolora?  (Minkä värinen?)

Ube?  (Missä?)

Idossa käytetään -n-päätteistä akkusatiivimuotoa objektina olevassa kysyvässä pronominissa:

quan?  (kenet?, ketä?)

quin?  (ketkä?, keitä?)

quon?  (minkä?, mitä?)

Quan vu vidas?

(Kenet Te näette?)

Quin vu vidas?

(Ketkä (keitä) Te näette?)

Quon tu manjas?

(Mitä sinä syöt?)

Quon el dicis?

(Mitä (minkä) hän (nais- tai naaraspuolinen henkilö) sanoi?)

Samoja muotoja voidaan käyttää myös relatiivipronomineina sivulauseen alussa:

quan  (jonka, jota)

quin  (jotka, joita)

quon  (jonka, minkä, mitä)

La viro, quan vu vidis.

(Mies, jonka Te näitte.)

Me ne audis (to), quon il dicis.

(En kuullut, mitä (minkä) hän sanoi.)

Yksikkö:

la yunino, quan me amoras

(tyttö, jota minä rakastan)

la hundo, quan me atakis

(koira, jonka kimppuun minä hyökkäsin.)

Monikko:

la yunini, quin me amoras

(tytöt, joita minä rakastan)

la hundi, quin me atakis

(koirat, joiden kimppuun minä hyökkäsin)

Lisää esimerkkejä relatiivipronominien käytöstä:

Yksikkö:

la yunino, qua amoras me

(tyttö, joka rakastaa minua)

la hundo, qua atakis me

(koira, joka hyökkäsi kimppuuni)

Monikko:

la yunini, qui amoras me

(tytöt, jotka rakastavat minua)

la hundi, qui atakis me

(koirat, jotka hyökkäsivät kimppuuni)

Huomaa, että idon kielessä käytetään sivulauseita silloin, kun suomen kielessä käytetään (pitkiäkin) määriterakenteita:

la yunino qua amoras me

(minua rakastava tyttö)

la yunini quin me amoras

(minun rakastamani tytöt)

Qua-sanaa voidaan käyttää myös adjektiivisesti sijoittamalla se substantiivin eteen:

Qua viro parolis?

(Millainen mies puhui?)

Qua hundo?

(Millainen koira?; Mikä koira?)

Qua hundi?

(Millaiset koirat?; Mitkä koirat?)

Mutta tällaisissa tapauksissa voi myös yhtä hyvin käyttää vähän pitempää quala-kysymyspronominia, jos se tuntuu yksinkertaisemmalta. Sana tarkoittaa: "millainen".

Viikonpäivät

Kysymykseen "milloin?" vastataan e-adverbimuodolla tai käyttämällä ye-yleisprepositiota:

lundio  (maanantai)

-> lundie / ye lundio

  (maanantaina, maanantaisin)

mardio  (tiistai)

-> mardie / ye mardio

  (tiistaina, tiistaisin)

merkurdio  (keskiviikko)

-> merkurdie / ye merkurdio

  (keskiviikkona, keskiviikkoisin)

jovdio  (torstai)

-> jovdie / ye jovdio

  torstaina, torstaisin

venerdio  (perjantai)

-> venerdie / ye venerdio

  (perjantaina, perjantaisin)

saturdio  (lauantai)

-> saturdie / ye saturdio

  (lauantaina, lauantaisin)

sundio  (sunnuntai)

-> sundie / ye sundio

  (sunnuntaina, sunnuntaisin)

Aika

Qua kloko es?  (Paljonko kello on?)

Es tri kloki.  (Kello on kolme.)

Es un kloko.  (Kello on yksi.)

Es non kloki.  (Kello on yhdeksän.)

Ye un kloko.  (Yhdeltä.)

Ye sep kloki.  (Seitsemältä.)

Huomaa:

Yksikköä ja monikkoa käytetään kuten muutoinkin: un kloko, du kloki, jne.

Idossa käytetään 24-tuntista kelloa: es duadek kloki (kello on 20, tai kello on 8 illalla).

Tarkempi aika minuutteina ilmaistaan tällä tavoin:

06:05 = sis kloki kin

06:25 = sis kloki duadek e kin

06:50 = sis kloki kinadek

03:30 = tri kloki e duimo

01:15 = un kloko e quarimo

01:45 = un kloko e tri quarimi

Esimerkeistä näkyy, että minuutit lasketaan aina tasatunnista eteenpäin. Tasatunnista puuttuvia minuutteja idossa ei lasketa. Suomessa käytettävä nk. virallinen ajanilmaus on idon käyttämä:

02:05 = du kloki kin

(viisi yli kaksi eli kaksi nolla viisi)

02:20 = du kloki duadek

(kaksikymmentä yli kaksi eli kaksi kaksikymmentä)

02:55 = du kloki kinadek e kin

(viittä vaille kolme eli kaksi viisikymmentäviisi)

09:49 = non kloki quaradek e non

(yksitoista vaille kymmenen eli yhdeksän neljäkymmentäyhdeksän)

Myös "puoli" lasketaan tasatunnista eteenpäin käyttämällä ilmausta e duimo (ja puoli):

quar kloki e duimo

(puoli viisi, "neljä ja puoli")

kin kloki e duimo

(puoli kuusi, "viisi ja puoli")

Konjunktio e on tärkeä, sillä kin kloki duimo merkitsee "puoli minuuttia yli viiden".

Sama käytäntö koskee myös "neljännestä" merkitseviä ilmauksia:

sis kloki e quarimo

(neljännestunnin yli kuusi)

sis kloki e tri quarimi

(kolme neljännestä yli kuuden (eli viittätoista vaille kuusi))

Monati (kuukaudet)

januaro  (tammikuu)

februaro  (helmikuu)

marto  (maaliskuu)

aprilo  (huhtikuu)

mayo  (toukokuu)

junio  (kesäkuu)

julio  (heinäkuu)

agosto  (elokuu)

septembro  (syyskuu)

oktobro  (lokakuu)

novembro  (marraskuu)

decembro  (joulukuu)

Dati (päivämäärät)

Toisinaan di-prepositio jätetään pois, vaikkakaan sen poisjättämistä ei suositella:

la quaresma di mayo

(maaliskuun neljäs)

Normaali päivämäärän ilmoittamistapa on seuraava:

Es la dek e nonesma di junio.

(On heinäkuun yhdeksästoista.)

Idossa käytetään ye-yleisprepositiota ajan ilmaisemiseen:

ye la duadek ed okesma di februaro

(helmikuun 28:na)

Puhuttelu (lyhenteet suluissa)

Sioro (Sro): herra, rouva, neiti

Teoriassa tätä voidaan käyttää puhuteltaessa miestä tai naista, nainutta tai naimatonta, nuorta tai vanhaa.

Esimerkiksi virallisessa kirjeessä:

Estimata Sioro

(arvoisa herra / rouva / neiti, tai yleisemmin "arvoisa vastaanottaja")

Siorulo (S-ulo): herra

Käytännössä tätä tarvitaan harvoin, koska puhuttelusana Sioro ajaa saman asian.

Siorino (S-ino): rouva; neiti

Huomaa, että Siorino viittaa sekä naineeseen että naimattomaan naiseen. Tämä on nykyaikaista.

Jotkut pitävät puhuteltaessa naispuolista henkilöä edelleen Siorino-muotoa parempana kuin sukupuolineutraalia Sioro-muotoa.

Oma mielipiteeni on, että ainoa syy käyttää Siorino-muotoa on erottaa käsitteellisesti eri sukupuolta olevat toisistaan. Mutta tällöin voidaan toki käyttää sen yhteydessä myös muotoa Siorulo:

S-ulo e S-ino Virtanen

(herra ja rouva Virtanen)

Jokaisella naisella on oikeus tulla puhutelluksi sanalla Sioro, mikäli hän sitä haluaa. Sama pätee luonnollisesti miehiinkin.

Damzelo (Dzlo): neiti

Jos tilanne vaatii, niin naimatonta naista voi puhutella sanalla damzelo, vaikka luulisi, ettei sana ole nykyaikaa.

Damo: rouva, leskirouva

Tätä sanaa ei voi käyttää viitattaessa aivan jokaiseen naiseen. Parhaiten se sopii naineeseen ja ikääntyneeseen naiseen ja leskeksi jääneeseen naiseen:

La damo ibe.

(Nainen tuolla.)

Maat ja valtiot

Tavallisesti idon substantiivit päättyvät o-kirjaimeen. Maiden yms. nimet ovat kuitenkin poikkeus, jotta säilytettäisiin se kansainvälisyys, joka niillä jo on.

Idossa käytetään seuraavia maiden yms. nimien ryhmiä:

a) Maan kansainvälinen nimi päättyy -a tai -ia; nämä eivät siis ole adjektiivimuotoja:

Italia, Amerika, Yugoslavia, Kanada, Andora, Angola, Australia, Japonia (muista ääntäminen!), Chinia (Kiina), Austria (Itävalta).

Adjektiivisia muotoja näistä saadaan lisäämällä -ana-pääte:

Amerikana (amerikkalainen)

Ja tietysti tuosta saadaan tehtyä myös substantiivinen:

Amerikano (amerikkalainen henkilö)

b) Maan nimestä käytetään niiden kansallista tai siitä hieman muunneltua muotoa. Näissä sanapaino on yleensä viimeisellä tavulla (tässä oleva painon merkki ei kuulu oikeinkirjoitukseen): Perú, Portugál, Pakistán, Viet Nám, poikkeuksellisesti Chíli.

c) Jos kansainvälinen nimi päättyy -land, lisätään normaali substantiivin tunnus -o: Finlando. (Kansallinen muoto Suomi olisi tuttu vain Virossa ja Latviassa.) Huomaa, että Englanti on idoksi Anglia.

Huomaa: Suomalaiseen etnisyyteen viittaava sanajuuri finn- on voitu korvata, kuten yllä, loppua tarkoittavalla sanajuurella fin-, koska maan nimi on muodostettu -lando-jälkiliitteen avulla. Tällöin voidaan suomalaisiinkin viitata maan nimestä muodostetuilla sanoilla Finlandana ja Finlandano.

Käsityksenmuodostaminen

pensar

(ajatella, miettiä (= käyttää aivojaan)):

Me pensas pri Jaana.

(Minä ajattelen Jaanaa.)

opinionar (olla jotakin mieltä):

Me opinionas, ke el es bela.

(Mielestäni hän (nais- tai naaraspuolinen) on kaunis.)

kredar  (uskoa, luulla):

Me kredas, ke la buxo es vakua.

(Minä uskon, että laatikko on tyhjä.)

Apu- yms. verbien negaatio

Yleensä ne-kieltosana sijoitetaan verbin eteen, jolloin kielletään verbin osoittama tekeminen. Modaalisten eli apuverbien ja sen tyyppisten verbien suhteen täytyy kuitenkin olla tarkkana. Tarkkaile erityisesti kieltosanan vaikutusalaa ja lauseiden suomennoksia:

mustar (täytyä, pitää, olla pakko):

Vu mustas ne acendar alumeto, nam la chambro es plena de gaso.

(Te ette saa sytyttää tulitikkua, koska huone on täynnä kaasua.)

Vu ne mustas acendar alumeto, nam me povas vidar suficante bone.

(Teidän ei tarvitse sytyttää tulitikkua, sillä minä voin nähdä riittävän hyvin.)

devar (täytyä, pitää, olla tarpeellista tai välttämätöntä):

Me ne devas helpar vu.

(Minun ei täydy (ei ole välttämätöntä) auttaa teitä.)

Vu devas ne adulterar.

(Te ette saa tehdä aviorikosta/huorin.)

darfar (saada, olla lupa):

Me ne darfas fumar hike.

(Minä en saa polttaa täällä.)

Me darfas ne asistar skolo.

(Minä saan olla käymättä koulua (olla olematta koulussa). Minun ei tarvitse käydä koulua.)

povar (voida, osata, kyetä):

Me ne povas pagar imposti.

(Minä en voi maksaa veroja.)

Me povas ne pagar imposti.

(Minä voin olla maksamatta (tai välttää maksamasta) veroja.)

bezonar (tarvita):

Ilu ne bezonis facar ol.

(Hänen ei tarvinnut tehdä sitä.)

Ilu ne bezonas facir ol.

(Hänen ei olisi tarvinnut tehdä sitä.)

Ilu bezonas ne facir ol.

(Hänen olisi pitänyt jättää se tekemättä.)

Huomaa kahdessa viimeisessä esimerkissä oleva verbin menneen ajan perusmuoto facir.

audacar (uskaltaa, rohjeta):

Me ne audacas informar il pri la mala nuntio.

(Minä en uskalla kertoa hänelle huonosta uutisesta.)

El audacis ne askoltar mea konsilo.

(Hän rohkeni olla kuuntelematta minun neuvoani.)

Sää

Idossa sääilmiötä merkitsevät sanat eivät yllättävä kyllä kaipaa muodollista subjektia suomen ja monien muiden länsimaisten kielten tapaan, siitä huolimatta, ettei idossa ole persoonataivutusta:

Pluvas.  (Sataa (vettä).)

Nivas.  (Sataa lunta.)

Frostas.  (Pakastaa.)

Ventas.  (Tuulee.)

Pruinas.  (Huurtaa.)

Sisäisiä linkkejä

Idon kielen pieni sanasto

Muut kielisivuni

Kurte pri me

Linkkejä ulos

Tervetuloa kansainvälisen kielen idon suomenkielisille sivuille

Idon kielen kansainväliset sivut

Wikipedio – la libera enciklopedio