Väkivaltaisen lapsuuden vaikutukset aikuisuuteen

Luin Anu Huovisen ammatillista lisensiaatintutkimusta, joka käsittelee väkivaltaa kokeneiden lasten identiteetti-kertomuksia. Lukiessani lisensiaattitutkimusta mietin asiakkaitani, joilta olen kuullut heidän kokemastaan kaltoinkohtelusta. Kaltoinkohtelu terminä kattaa sekä fyysisen, psyykkisen että seksuaalisen väkivallan ja lapsen hoidon laiminlyönnin.

Asiakkaani ovat kertoneet ruumiillisesta kurittamisesta ja henkisestä väkivallasta; eristämisestä, alistamisesta, nöyryyttämisestä ja uhkailusta. Lasta on estetty lukemasta kirjoituksiin ja näin valmistumasta lukiosta, vaikka hän on ollut hyvä oppilas. Lasta on haukuttu häiriintyneeksi ja mieleltään sairaaksi. He ovat kokeneet fyysisestä laiminlyöntiä: lapsi on heitetty ulos kotoa vähissä vaatteissa ulos kylmään ja pidetty nälässä. He kertovat seksuaalisesta hyväksikäytöstä, josta ei ole saanut puhua kenellekään.

Kaltoin kohdeltu ja mahdollisesti traumatisoitu lapsi on jäänyt yksin sietämättömän voimakkaiden negatiivisten tunnetilojen kanssa, eikä häntä ole autettu niiden kestämisessä. Vaikeimmin vaurioituvat ne lapset, joiden hoivaaja itse on ajoittain vaaran lähde. Sellaisen tilanteen käsitteleminen on pienen lapsen psyykelle ja kehittymättömälle keskushermostolle ylivoimaisen vaikeaa. (Sinkkonen 2004, 82.)

Kaltoinkohtelun suorina vaikutuksia voidaan nähdä vaikutuksia lapsen fyysiseen terveyteen, psyykkiseen kehitykseen, psyykkiseen sairastavuuteen, traumaoireisiin, vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksen häiriintymiseen. Väkivaltakokemus vaikuttaa lapsen minäkäsitykseen ja itsetuntoon. Lapsilla on häpeän ja syyllisyyden tunteita ja he kokevat avuttomuutta, levottomuutta tai aggressiivisuutta.

Aikuiset, joita on kaltoin kohdeltu lapsina ja nuorina, oireilevat eri tavoin, mutta meille näyttäytyvät somaattiset ja psyykkiset sairaudet. Asiakas saattaa olla eristäytynyt kaikista ihmisistä ilman mitään kontakteja perheeseen tai sukulaisiin. He voivat olla vailla ystäviä, tai ystävyyssuhteet ovat pikkuhiljaa kadonneet. Useat asiakkaat ovat jääneet kotinsa vangeiksi.

Aikuisilla on vaikeuksia ihmissuhteissaan ja he ovat ajautuneet parisuhteisiin, joissa on ollut väkivaltaa ja muuta hyväksikäyttöä. Heillä on masennusta ja useita muita mielenterveysdiagnooseja. Monet somaattiset sairaudet ovat vaivanneet lapsesta lähtien. Opiskelu on voinut tuntua ylivoimaisen hankalalta ja opinnot ovat jääneet peruskoulun jälkeen. Työelämä on ollut liian vaativaa ja terveysongelmat ovat johtaneet sairaslomakierteeseen ja työpaikan menettämiseen.

Jos apua ei ole löytynyt muualta, he ovat turvautuneet päihteisiin.

Nämä ihmiset ovat tunteneet avuttomuutta ja kykenemättömyyttä hallita omaa elämäänsä lapsesta saakka ja nyt aikuisina he tuntevat toivottomuutta. He ovat kiertäneet sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa jo lapsesta saakka, mutta eivät ole saaneet sellaista apua, joka olisi auttanut.

He kaipaavat luotettavaa kuuntelijaa, jolle voi kertoa kipeistä lapsuuden kokemuksista. Asiakas voi tuntea syyllisyyttä siitä, että kertoo perheenjäsenistään asioita, joita häntä on kielletty kertomasta kenellekään. Vaikka emme ole terapeutteja, voimme kannustaa ja tukea hakemaan apua, puhumaan kokemuksistaan terveydenhuollossa ja vaikka mennä tukihenkilöksi lääkärin tai psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolle. Tärkeintä on, ettei jätä asiakasta yksin.

Voimme tarjota sosiaalisessa kuntoutuksessa onnistumisen kokemuksia, uusia sosiaalisia suhteita, mahdollisuuksia harjoitella vuorovaikutustaitoja turvallisessa ympäristössä ja ennen muuta tarjota korjaavia kokemuksia aikuisista, jotka ovat luottamuksen arvoisia. Rohkaisemme asiakkaita kertomaan ajatuksensa ja antaa tunteiden tulla ulos. Miettimään itse ratkaisuja ongelmiin, jotka ovat ratkaistavissa ja tehdä maailmasta hallittavampaa. Vahvistetaan konkreettisella tekemisellä itsetuntoa, joka on rikottu lapsena.

Päivi Pääskyvuori

sosiaaliohjaaja

#Noste -sosiaalinen kuntoutus