Aamupäivän sateen tauottua lähdemme ajelemaan kohti Tonavaa. Vanhoista päiväkirjoista käy ilmi, että olemme olleet täällä kymmenen vuotta sitten. Mikään ei näytä tutulta...
Itse Tonavan varsi on kovin yksitoikkoista maisemaa. Pyörätie kulkee korkean tulvavallin päällä, ja aution maiseman rikkoo vain muutama kylä siellä täällä matkan varrella. Pyöräilijöitä on liikkeellä ja lammaskatras laiduntaa kovin kalutulta näyttävällä laitumella tulvavallin penkalla.
Vajaan parinkymmenen kilometrin jälkeen toteamme, että maisema ei sen kummemmaksi muutu, ja käännymme takaisin.
Parin ennakoimattoman ketunlenkin jälkeen 36 kilometriä. Sade alkaa taas, kun tulemme autolle.