Rothenburgin camping on täynnä, mutta saamme yhdeksi yöksi paikan. Ehkä näitä täytyy taas alkaa varailla. Väki on lähtenyt koronan jälkeen liikkeelle. Viime kesänä campingit vielä ammottivat tyhjyyttään...
Lähdemme ajelemaan kohti Schillingsfûrstia. Alkumatkasta reitti on melko hukassa. Viitoitusta ei ole ja kartastakaan ei ole paljon apua. Googlella päästään eteenpäin, ja lopulta löytyy myös oikea polku puolivahingossa.
Pyörätien laatu on vaihteleva. Välillä upouutta sileää asvalttia, välillä pölisevää, kuoppaista peltotietä. Loppumatkasta myös parikilometrinen ylämäki, joka osin täytyy kävellä, ennen kuin saavumme perille Schillingsfürstin linnan mäelle. Ravintolan keittiö on kiinni, joten ruokaa ei tule. Tarjoilijan suosittelema omenastruudeli jäätelöpallon kera on onneksi tuhti ja makea. Sen ja olutlasillisen turvin jaksetaan lähteä takaisin.
Paluumatkalla on alamäkiä ihan mukavasti. Menomatkalla ylämäet olivat yhtä lukuunottamatta niin loivia, että ne eivät haitanneet. Mutta palatessa alamäet auttavat etenemisessä.
Päätteeksi nousemme vielä Rothenburgin vanhaan kaupunkiin pitkää ylämäkeä, mutta vaivan palkaksi pääsemme tutustumaan ehkä hienoimpaan vanhaan kaupunkiin tähänastisista kymmenistä ja taas kymmenistä. Pitkä "pääkatu", hienoja vanhoja ja entistettyjä taloja ja paljon nähtävää.
46 kilometriä