Runkelin leirintäalue on vähän ankea, avoin niitty. Ei puita tarjoamassa auringon tai tuulen suojaa. Kanootinvuokrausbisnes taitaa olla pääelinkeino. Ainakin kanootteja on kymmeniä, ja niitä roudataan eestaas pakettiauton peräkärryllä. Asiakkaat ja kanootit viedään joen yläjuoksulle, ja sieltä saa sitten meloskella takaisin.
Lähdemme ajelemaan kohti Weilburgia sään ollessa vielä pilvinen eilisen sateen ja ukkospuuskien jäljiltä. Pyörätie on vaihtelevapintainen ja erityisesti vaihtelevan laatuinen, mutta pikku hiljaa etenemme jokea ylöspäin.
Polkupyöräliikennettä on paljon, vaikka on arkipäivä. Samoin kanoottimelojia näkyy joella vähän väliä. Joki on niin matalavetinen, että muita vesikulkuneuvoja ei voisi ollakaan.
Weilburgissa hakeudumme vanhaan keskustaan, joka on tietysti korkealla mäellä. Lounasravintola löytyy helposti, ja syönnin jälkeen teemme pienen kierroksen linnan pihalla ja puistossa.
Iltapäivällä alkaa aurinko helottaa, ja lämpö nousee taas kolmenkymmenen pintaan, kun palailemme takaisin Runkelin campingiin.
55 kilometriä
kartta (sininen)