Sitten Ranskaan ja Moselin (joka täällä on "la Moselle") alkulähteille. Ihan alkulähteelle emme halua ajella, koska se on Vogeesien vuoristossa, mutta Epinal on hyvä alkupään etappi.
Joki on jo kohtalaisen leveä, mutta purjehduskelvoton. Matala ja vuolasvirtainen. Viereen onkin vedetty kanava, ja sen ja joen välisellä kapealla kannaksella on hyväpintainen pyörätie. Kanavan sulut ovat aika pienen näköisiä, eivätkä ne ilmeiseti sovellu rahtiliikenteelle. Huviveneitä emme myöskään näe yhtään. Koskimelontakilpailu sen sijaan on hyvässä vauhdissa Epinalin laitakaupungilla.
Matka vie joutuisasti linnunlaulua kuunnellen kohti pohjoista, eikä sulkuja lukuun ottamatta maisemavaihtelua juurikaan ole. Aurinko alkaa lämmittää ihan mukavasti, kun saavutaan Charmesiin ja aletaan etsiä avoinna olevaa ravintolaa (sunnuntai...). Muutama kahvila näkyy olevan toiminnassa, mutta ne tarjoavat vain croissant-tasoista murkinaa, kunnes vastaan tulee aina luotettava mamu-pizzeria.
Kupu ravittuna alamme pikku hiljaa palailla kohti Epinalia, jonne saavutaan iltapäivän kuumimpina hetkinä. Taitaa olla tämän retken lämpimin päivä. Googlelta reittiohjeet campingiin (Ranskalaiset eivät tuhlaile pyörätieviittoja), ja viimeinen kahden kilometrin ponnistus ylämäkeen.
62 kilometriä
kartta (sininen)