Entiset steinerkoulun opiskelijat keskustelivat Educa-messuilla Tony Dunderfeltin johdolla steinerkoulun ajankohtaisuudesta. Dunderfeltin kysyessä mitä peruspuolen kannattaisi omaksua steinerkoulusta, muusikko Antti Lehtinen korosti, että hyvä opettaja on hyvä opettaja koulusta riippumatta. Poliitikko Oras Tynkkynen piti steinerlukion parhaana ominaisuutena sitä, että se on aidosti yleissivistävä. Hän piti erityisen kestävänä steinerlukion lähestymistapaa, jossa kaikille tarjotaan kattava paletti erilaisia aineita. Oraksen mukaan se, että on tasapainoisesti käytäntöä, tiedollista ja taiteellista työtä, vähentää syrjäytymistä. Näyttelijä Alina Tomnikovin mukaan steinerissa parasta oli niin ikään monipuolisuus ja erityisesti se, että jokainen sai olla sellainen kuin oli. Kirjailija ja rehtori Jarno Paalasmaa toi esiin arvoperustan ja sen heijastumisen kohtaamiseen perustuvana kulttuurina. Suorittamista tärkeämpää on kohtaaminen ja luovuuden mahdollistava kiireettömyys.
Panelistit kertoivat myös missä tilanteissa he kokivat kouluaikoina tulleensa yksilöinä kohdatuiksi. Lisäksi paneelissa otettiin kantaa Rudolf Steinerin alkuperäisiin teoksiin ja niiden soveltamiseen tänä päivänä.
Tulevaisuusprofessori Markku Wileniuksen mukaan yhteisöllisyydellä tulee olemaan tulevaisuudessa yhä suurempi merkitys ja juuri steinerkoulussa yhteisöllisyys on vahva osa koulun identiteettiä. Se on sisäänrakennettuna steinerkoulun rakenteissa. Se, että oppilas saa turvallisesti ja riittävän pitkäaikaisesti harjoitella yhteisöllisyyttä luo vähitellen oppilaalle uuden yhteisöllisyyden alustan.
Niin ikään johtaja Laura Rissanen Sivistystyönantajista totesi omakohtaisiin kokemuksiinsa pohjaten steinerkoulun ainutlaatuisuuden olevan siinä, että on se koko yhteisö. ”On niiden samojen ihmisten kanssa samalla luokalla, on sama luokanopettaja pitkään ja perheet ovat niin vahvasti läsnä koulun arjessa. Eikä ole vaan se oma luokka, vaan se on se koko koulu. Tuntui, että koulussa ei ole yksin, vaan on osa isompaa yhteisöä.”
Kasvatustieteen professori Liisa Karlssonin mukaan siinä, että on kahdeksan vuotta sama luokanopettaja piilee myös vaara, koska tällöin pitää hallita niin paljon asioita. ”Steinerkoulussa on hyviä toimintatapoja kuten se, että kaikki ovat yhdessä lavalla ja yhdessä valmistellaan esityksiä. En kuitenkaan nähnyt sitä niin yhteisöllisenä. Yhteisöllisyyden rakentamisessa on yhä paljon tekemistä niin steinerkouluissa kuin muuallakin.”
Steinerkoulu on keskeneräinen, kuten koulut ylipäänsä, totesi tietokirjailija ja rehtori Jarno Paalasmaa. Hän arvioi että monille steinerkoulun yhteisöllisyys on todellisuutta, ei vain klisee jota toistellaan koulun esitteissä. Yhteisöllisyys voi olla oikea vahvuus, joka on sekä hyvinvoinnin että oppimisen kannalta keskeistä. Tavoitteena on sosiaalisen pääoman kasvattaminen, mutta se ei ole vaan tavoite, vaan myös osa menetelmää, osa koulun arkea.
PS. Osa jutuista on maksumuurin takana.
Teoksen materiaali tulee steinerkoulujen käyttöön lähiaikoina! Kevätjuhlissa lauletaan kautta Suomen: Oma maailma!
Lisätiedot: Pia Pale, p.0443588826
Teksti: Ilona Lehtinen
Vuosia sitten tavatessamme Lauri Porran kanssa kävimme lyhyen keskustelun steinerkoulusta. Keskustelun päätteeksi Lauri kertoi haluavansa Helsingin Rudolf Steiner -koulun vanhana oppilaana säveltää pienen teoksen, jossa olisi ehkä eurytmiaa ja kuvataidettakin. Näin sai alkunsa Laurin taiteellinen projekti, joka kulki silloin työnimellä Sininen, punainen, keltainen.
Vuosien saatossa kävimme monia keskusteluja ja oikeastaan enemmän kuin musiikista, Lauri puhui kasvamisesta ja pedagogiikasta. Se teki minuun suuren vaikutuksen, sillä Laurin koulumuistot olivat muovautuneet hämmästyttävän jäsentyneiksi ja kirkkaiksi pedagogisiksi kuviksi. Kuullessani sitten Oman maailman musiikkia ensimmäisen kerran kuulin siinä kaiken sen, mistä Lauri oli puhunut.
Sininen, punainen, keltainen alkoi kasvaa ja mukaan saatiin toinen steinerkoulun kasvatti Laura Ruohonen.
Laura tietää mistä maailmasta kirjoittaa, koulu kun on hänelle tuttu niin entisenä opiskelijana kuin koulumme vanhempanakin. Hänen luomansa maailman tekstit ovat täynnä lämpöä, viisautta ja huumoria. Kaksikon käsissä syntyi lopulta suurteos, johon mukaan saatiin tekstittäjiksi myös Mariska ja Paula Vesala.
Näin Lauri Porra itse kuvaa teosta:
Oma maailma kertoo kolmesta maailmasta: kouluyhteisön synnyttämästä maailmasta, kasvavan ihmismielen sisäisestä maailmasta sekä siitä maailmasta jonka kasvavat nuoret luovat meidän vähän vanhempien rakentaman maailman jälkeen. Kuljemme siinä myös lasten ja nuorten rinnalla koululaisen kasvutarinaa koulumaailmassa.
Me mukana olevat opettajat olemme lähinnä pyrkineet pitämään aikataulut, nuotit ja eukkatossut järjestyksessä – varsinaisen säihkeen ja hengen ovat lavalle tuoneet oppilaat. Uskomattoman hieno musiikki, lasten ja nuorten lähtökohdista kirjoitetut tekstit ja oppilaiden ilo ja heittäytyminen yltyvät lavalla kuohunnaksi, joka näyttää vahvasti elämältä.
Laurin pienestä teoksesta kasvoi valtava projekti. Sitä tehdessämme olemme hetken saaneet hämmästyneinä, vaikuttuneina ja onnellisina kulkea läpi kolmen maailman.
Te saatte tehdä sen nyt.
Ilona Lehtinen, steinerpedagogi, ohjaaja
För flere år sedan när vi träffade Lauri Porra diskuterade vi kort om steinerskolan. I slutet av diskussionen berättade Lauri att han vill som före detta elev vid Helsingin Rudolf Steiner -koulu komponera ett litet verk, som kanske innehåller eurytmi och eventuellt även bildkonst. På detta sätt började Lauris konstnärliga projekt, som då gick under arbetsnamnet “Blå, röd, gul”.
Under årens lopp gick vi flere diskussioner om egentligen mer än bara musik, Lauri talade om att växa och om pedagogik. Detta gjorde ett stort intryck i mig, eftersom Lauris skolminnen hade formats till förvånansvärt strukturerade och klara pedagogiska bilder. När jag sedan första gången fick höra musiken till Världen för mig hörde jag allt det som Lauri hade talat om.
“Blå, röd, gul” började växa och vi fick med en till fd. steinerelev, Laura Ruohonen.
Laura vet om vilken värld hon skriver, skolan är bekant för henne som fd. elev och även som skolans förälder. Texterna som hon skapat är fulla av värme, visdom och humor. I händerna av dessa två föddes till slut ett storverk, till vilket man fick med ytterligare två skribenter, Mariska och Paula Vesala.
Så här beskriver Lauri Porra själv verket:
Världen för mig berättar om tre världar: världen som skolsamfundet skapar, den inre världen hos det växande mänskliga sinnet och den värld som de växande ungdomarna skapar efter den värld som vi lite äldre byggt upp. Vi vandrar där bredvid barnen och de unga i skolelevens tilllväxtsaga i skolvärlden.
Vi lärare som varit med i detta projekt har i huvudsak hållit reda på tidtabeller, noter och eukkatossor - det verkliga glimmet och andan på scenen har eleverna skapat. Fantastiskt fin musik, texterna som skrivits utifrån barnens och ungdomarnas utgångspunkter och elevernas glädje lever ut på scenen till ett ståhej som starkt liknar livet.
Från Lauris lilla projekt växte ett enormt projekt. När vi jobbat med detta har vi fått förvånade, imponerade och lyckliga färdas genom tre olika världar. Nu får ni göra det.
Ilona Lehtinen, steinerpedagog, regissör
Säv: Lauri Porra
San: Paula Vesala, Laura Ruohonen
Meitä on nyt täällä monia.
Maailma on outo, ihana.
Ihmettelen täynnä elämää
aamun kajoa, illan hämärää.
Huomista vapaa keksimään tänään.
Myös historian hämärään mä nään.
Oma maailma meidän edessä.
Oma maailma näissä käsissä.
Jag är full av under, full av liv.
Jag vill kasta loss och vara fri.
Nya världar öppnar sig för mig.
Solar, stjärnor viskar - ‘Kom!’- till dig.
Uppfinna allt vi drömmer om idag.
Allt vackert växer inifrån vet jag.
Yhdessä, keskellä.
Kaikesta jää jälkiä.
Tässä kuohuu elämä!
Rohkeina, heikkoina,
uskalla, uskalla, muuttaa maa,
muuttaa maailmaa!
Meissä voima on
Oma maailma, ilo suunnaton.
Oon valmis siivin lentämään (ja mä olen valmis lentämään)
Kaikki köydet irti päästämään (köydet irti päästämään)
Oma maailma! Meissä voima on.
Oma maailma! Ilo suunnaton.
Till min egen värld, till ett okänt land.
Vill en egen värld hålla i min hand.
Kaunis maailma meidän edessä.
Oma maailma näissä käsissä.
“Ihminen tahdon olla, iloinen, auttava, jalo!”
Ceciderunt in profundum