Pedagogisia näkökulmia

Juuret ja siivet

Teksti: Timo Jantunen

Meillä suomalaisilla on hyvä sanonta: kasvatuksen on annettava ihmiselle juuret ja siivet. Tämä idea on kuvattuna Otavan opiston logossa, jossa maan alle on kuvattu juuret ja näista maan pinnalle kasvavat siivet. Oikeastaan lauseesa ja tuossa kuvassa kiteytyy kauniisti sivistyksen sisältö.

Vanhassa koululaitoksessamme ymmärrettiin erityisen hyvin juurien antamisen merkitys ihmiselle: oppilaan oli hyvä oppia omaa historiallista taustaansa, mistä ollaan tulossa. On hyvä tunnistaa esimerkiksi historian, uskonnon, biologian ja psykologian kautta, millainen ihminen on ja historian, maantiedon, kemian ja fysiikan kautta, millainen on maailma. Oppiaineiden tehtävä oli antaa opiskelijalle lähinnä yleissivistykseen luetut tiedot ja asia oli kunnossa.

Tänä päivänä elämme tietoyhteiskunnassa, jossa taitojen ja osaamisen kirjo on valtavasti kasvanut. Voisi sanoa: tänään koulun tulisi yhä enemmän olla myös siipien kasvattaja. Koulun voisi hahmottaa paikkana, jossa ensisijassa tultaisiin tietoisiksi itsestä ja kumppaneista; opittaisiin olemaan ihmisiksi. Tämä painottaisi persoonaksi ja kansalaiseksi kasvamista.

Vastikään keskuudestamme poistunut syvällinen filosofi Reijo Wilenius on todennut että ihmisen kasvun vaihe, jossa pureudutaan kulttuuriperintöön, tapahtuisi tänä päivänä luontevasti jo lukiovaiheessa. Jo silloin voidaan paneutua laajempiin tiedollisiin perusteisiin, löytää syvempää, objektiivista näkökulmaa olemiseen tässä maailmassa. Tähän liittyy myös oman vakaumuksen etsiminen, sen löytäminen ja sen pohjalta toimiminen. Opiskelun pitäisi olla itsetietoista työskentelyä osin myös itse asetettujen tavoitteiden pohjalta.

Kasvettuaan tiettyyn itsetietoisuuden vaiheeseen opintoja tulisi ohjata siten, että ihmisen sisäinen prosessi voisi toteutua myös itse tavoitteitaan asettaen. Oppilaalla on tarve muodostaa omia mielipiteitä, jopa vakaumuksia – tälle prosessille olisi luotava edellytyksiä.

Missä vaiheessa opiskelija on kypsä tekemään valintoja, jotka saattavat kaventaa hänen hänen sivistyksellistä näköalaansa? Professori Lea Pulkkinen on aiheellisesti ollut huolissaan siitä, että opiskelijat joutuvat tekemään kauaskantoisia valintoja ennen kuin heidän identiteettinsä on ehtinyt kehittyä.

Ihmisyyteen liittyy olennaisena osana taiteellisuus, joka ilmenee musiikin, teatterin, kuvataiteen, sanataiteen ja liikunnan keinoin. Nämä elementit liittyvät itsetietoisuuteen kasvamisen projektiin siinä missä tiedollisetkin aineet. Taideaineet antavat nuorille paitsi iloa ja virkistystä, ne myös kasvattavat heidän arvo- ja valintakapasiteettiaan. Tämän on aivotutkija Matti Bergström havainnut tutkimuksissaan. Arvotajunnan ja moraalisen mielikuvituksen kasvattaminen on juuri siipien kasvattamista elämää varten.

Vastikään julkaistun lukiolaisbarometrin mukaan 40 prosenttia lukiolaisista ilmoitti kokevansa opinnot henkisesti raskaina. Noin 20 prosenttia tarvitsisi tukea opintoihinsa. Opiskelu koettiin merkityksellisenä, mutta joka toinen koki, ettei aamulla tuntunut hyvältä lähteä opiskelemaan. Vaikeimmassa tilanteessa oleville oli kasautunut ylivoimaisia haasteita useilla eri mittareilla. Taideaineet voisivat tuoda tarvittavaa hengittävyyttä lukiolaisten opintoihin.

Mahdollisuus mennä syvemmälle opinnoissa ei saisi kokonaan poistaa omassa luokassa työskentelyyn liittyvää sosiaalista tukea ja turvaa. Luokkayhteisö muodostaa vuorovaikutuksellisesti tärkeän viitekehyksen oppilaille. Luokallisia lukioita on vielä esimerkiksi maamme steinerkouluissa.

Sivistys on joskus ajateltu myös kykynä, tahtona ja taitona asettaa, arvottaa ja ratkaista aikakautemme perusongelmia. Kun näinä päivinä on paljon puhuttu kompetensseista, osaamisesta ja kyvykkyyksistä, voisi sen nähdä juuri sivistyksen määrittämisen laajentamisena koskemaan näitä asioita. Näkemyksellisyydestä ja luovuudesta saattaisi olla hyötyä, kun etsitään vastauksia kysymykseen, millaisella osaamisella Suomi tulevaisuudessa menestyy.

Sivistys on muutakin kuin tiedon runsautta; se on myös humaania asennetta muita kohtaan. Se on osaamisen käyttämistä yhteiseksi parhaaksi. Se on toisen hyväksymistä ja arvostamista. Kaikkea tätä voisi nimittää sydämen sivistykseksi, jota täysin oikeutetusti on lupa odottaa yleissivistävän lukion opettavan ja kasvattavan.

Kirjoittaja Timo Jantunen on tietokirjailija ja pitkän uran tehnyt luokanopettaja.

Kuva: Elias-koulun lukion maatalousleiriltä

Kuva: Avoimella lisenssillä Googlesta

Tahdon teon kautta aktiiviseksi toimijaksi

Teksti: Anita Ollonberg

Kivenveiston avulla tarjoutuu steinerkoululaiselle mahdollisuus kokea, miltä tuntuu voittaa maaelementin vastus. Samalla hän saa kokemuksen siitä, miltä tuntuu muuttaa maailmaa, tässä tapauksessa hyvin konkreettisesti, vaikka edes yksi kivi kerrallaan. Aistien monipuolinen aktivoituminen työn kuluessa tarjoaa myös mahdollisuuden eheyttävän ja tervehdyttävän kehoresonanssin toteutumiseen.

Kolmijaollisesti ajateltuna kivenveisto aktivoi ensisijaisesti tahdon alueella. Aktiivisen, oman tahdon teon kautta avautuu mahdollisuus ylittää se kynnys, jonka ylittämisen seurauksena jotain voi muuttua. Kiveä veistävälle voi luvata, että hänen työskentelynsä seurauksena tapahtuva muutos tulee olemaan myös pysyvä, sillä kukaan ei varmasti tule liimaamaan kiveen takaisin sitä hiekkaa, jonka hän on kivestään pois hionut.

Joko etukäteen suunniteltuun tai työn tekemisen kuluessa syntyvään muotoon tietoisesti pyrkiminen vaatii myös ajattelullista aktiivisuutta. Se, miltä kiven veistäminen tuntuu, kiven väri, sileys, ulkomuoto ja muut ominaisuudet tarjovat aloitteita tunne-elämän alueella tapahtuvalle aktivoitumiselle, joten kysymyksessä on kolmijaollisuuden kannalta todella kokonaisvaltainen paketti.

Minuus on ankkuri ja arkkitehti

Antroposofinen kuvataideterapia pohjautuu nelijäsenteiseen ihmiskuvaan, joka muodostuu fyysisestä tasosta eli kehollisuudesta, eetterikehosta eli elämänvoimista, astraaliteetista eli sieluntasosta ja minuuden tasosta, johon liittyy tietoisuus. Terveys on seurausta siitä, että kaikki neljä olemuspuolta ovat yhteydessä toisiinsa tasapainoisella tavalla. Minuuden tason tulisi läpäistä kaikki muut olemuspuolet fyysisen kehon tasolle saakka, sillä tämän prosessin seurauksena myös muut olemuspuolet voivat toteutua tavalla, joka on terve, harmoninen ja yksilöllisesti tarkoituksenmukainen.

Muodon ja aiheen parissa työskentelemisessä on automaattisesti kysymys minuuden kanssa työskentelemisestä. Kun muoto nyt kivenveistossa yhdistetään kehollista aktiivisuutta vaativaan, tahdon ja aineenvaihdunta-jäsenjärjestelmän kautta toteutettavaan kivenveistoon, edellä kuvattu inkarnoitumisprosessi pääsee tapahtumaan. Koska kysymyksessä on taiteellisen työn tekeminen, tekijä on aktiivinen myös keskialueella eli rytmisen järjestelmän alueella. Veistäminen itsessään, eli raspilla ja hiomapaperilla työskenteleminen veden kanssa tapahtuvat yleensä myös rytmisellä tavalla. Kivenveiston aiheuttama monipuolinen stimulointi aisti-hermojärjestelmässä täydentää kokonaisvaltaisen kehoresonanssin toteutumisen.

Monipuolista sisäistä jumppaa

Kivenveistossa ovat sielullisina eleinä läsnä samanaikaisesti sekä tiivistävä ja kokoon tuova ele (muodon luominen) että vapauttava ele (materiaalin poistaminen). Kysymyksessä on siis todella tehokas sielunjumppa, koska molemmat, sekä supistuvan että laajenevan polariteetin väliset laadullisuudet ovat paikalla samanaikaisesti.

Kiveen tarttumista ja materiaaliin "sisään pääsemistä" voidaan tarvittaessa helpottaa käyttämällä goetheanistista lähestymistapa suhteessa materiaaliin. Tämä houkuttelee käymään työhön käsiksi, jos niikseen tulisi, että kovan maaelementin parissa työskentelemisen kynnystä olisi tarpeen madaltaa. Työstettävän kiven koon ja laadun voi aina sovittaa temperamenttilaatuihin ja kussakin tilanteessa käytettävissä oleviin voimavaroihin.

Kivenveisto suhteessa ikävaiheisiin:

0-7

Ikävaiheen painotus on kehollisuuden muotoutumisessa. Tahdon alueella työskentelyyn löytyy kivenveistoa hellävaraisempiakin työskentelytapoja, kuten pehmeän ja lämpimän, kosketukseen mukautuvan mehiläisvahan käyttö tai riittävän kostean ja pehmeäksi työstetyn, ehkä biodynaamisella laventeliöljyllä aromatisoidun lämpimän saven käyttö sekä kehollisuuteen kytkeytyvät, joko aktivoivat tai rauhoittavat värityöskentelyn tekniikat.

7-14

Lapsella alkaa olla entistä enemmän edellytyksiä vapauttavien tekniikoiden käyttämiselle siitä lähtien, kun hampaiden irtoaminen on alkanut edellisessä ikävaiheessa sen merkiksi, että kehollisuus on entistä valmiimpi toimimaan eteriteetin kotina. Hyvä vaihe pienelle kivityölle on esimerkiksi rubikon-vaiheessa noin yhdeksän ikävuoden kieppeillä, jolloin lapsi kohtaa suhteensa fyysiseen maailmaan uudella tavalla. Voi, kuinka pienen koululaiset silmät loistavat, posket rusottavat ja ryhti saa uutta suoruutta, kun hän ripustaa kaulaansa itse kivestä veistämänsä riipuksen: "Minä tein sen, itse, ja se on hieno!"

14-21

Pelkästään se, että elämään tulee uutta, tässä vaiheessa astraliteetin tuomaa sisältöä, on omiaan aiheuttamaan ahdistusta. Kivenveisto tarjoaa helpotusta ahdistukseen ja tämä on hyvä tieto siinä vaiheessa, kun epämääräinen teiniangsti iskee. Yöllä tapahtuva kehollinen mineralisoitumisprosessi on kytköksissä tahtoon. Kivenvestoa tehneet, unettomuutta poteneet taideterapia-asiakkaat raportoivatkin nukkumisensa parantuneen kivenveiston seurauksena. Ikävaiheeseen kuuluu tulevaisuuteen suuntautuminen ja nyt onkin hyvä antaa nuorelle kokemus siitä, että sillä, mitä hän tekee, on konkreettisia ja pysyviä vaikutuksia ja seurauksia fyysisessä maailmassa. Kivenveisto aktivoi omaa tahtoa ja oman minuuden voimia ja ne ovatkin tarpeen, jotta kasvamisen kivuista selvitään ja omiin voimiin luottaen uskalletaan suuntautua maailmaan - ja oman arvokkaan tahdon tekonsa tehden vaikuttaa sekä omaan elämään että maailmaan ympärillämme.

21-28

Mitä aikuisempi ihminen on, sitä enemmän on käyttömahdollisuuksia kivenveistolle edellyttäen, että tilanne on siihen sopiva eli tekijällä on valmiuksia ottaa käyttöönsä omat voimansa ja hänellä on kivityöskentelyn mahdollistava terveydellinen tilanne. Terapeuttina olen nähnyt kivenveiston myötä suorastaan hämmentävän voimakasta voimaantumista sellaisten asiakkaiden keskuudessa, jotka ovat ajautuneet elämään siten, että ovat ulkoistaneet oman elämänsä päätökset toisten ihmisten tai muiden olemuspuoliensa kuin tietoisen minuutensa tehtäviksi, esimerkiksi päihteidenkäytön suhteen, eikä elämänhallinnasta ole ollut muutoinkaan juuri tietoa.

Kirjoittaja Anita Ollonberg on taidepedagogi goetheanistisista kuvataideopinnoista ja AnthroMed-kuvataideterapeutti. Anitan tavoittaa osoitteesta office@soulspace.fi

Kivikurssi Espoon steinerlukiossa

Teksti ja kuva: Marjukka Stenlund

Espoon Steinerkoulun lukiossa kuvataiteen materiaalikurssi pidetään heti lukio-opintojen alussa elo-syyskuussa. Kurssilla tutustutaan opiskelijoiden kanssa erilaisiin kuvataiteessa työstettäviin materiaaleihin, ja tekniikoihin, etenkin goetheanistisiin muotoihin ja väreihin.

Suurin osa lukiomme aloittaneista tulee muista peruskouluista ja nuoret ovat toisilleen enimmäkseen vieraita. Lukion alussa luokan yhteiset perustukset rakennetaan ja opiskelijaryhmän sisäiset sosiaaliset suhteet muotoutuvat. Materiaalikurssilla työskentely on vapaata, opiskelijat voivat rauhassa tutustua toinen toisiinsa ja ryhmäyttäminen luonnistuu opintojen ohessa. Samalla opettajakin voi keskustella vapaammin ja tutustua uusiin opiskelijoihin.

Syyslukukauden alussa säät ovat vielä suotuisat ulkona työskentelyyn, joten suurin osa kurssista opiskellaan ulkona, koulun rauhallisella takapihalla. Aloitamme kurssin kuitenkin kuvataideluokassa muovailemalla savesta: metamorfooseja, polariteetteja (antipatia ja sympatia). Tutkimme peruselementtejä, tilavuutta, pintaa sekä tasojen, linjojen, särmien, ja pisteiden välisiä muuntumisia, kaksoistaivutettua pintaa, koveraa ja kuperaa.

Näiden muutaman tunnin työskentelyn jälkeen siirrymme ulos. Aloitamme valitsemalla kukin saippuakiven lohkareen sen mukaan mitä se kullekin opiskelijalle voisi antaa ideaa toteuttamiseksi. Käytämme saippuakiveä, koska se on sopivan tuntuinen vastus lukio-opiskelijalle, ei liian kova eikä liian pehmeä. Suurimmalle osalle opiskelijoista kivi materiaalina on aivan uusi. Opiskelija saa itse päättää työnsä aihealueen, se voi olla realismista abstraktismiin, mitä kivi hänelle näyttääkään.

Savityöskentelyn jälkeen on ajatusmaailma vaihdettava kun aloitetaan kiven työstäminen, et voi enää lisätä sitä mitä otat pois, jokainen käden tekemä muutos sahalla, taltalla, viilalla, hiekkapaperilla jää kiveen, jos tapahtuu huti, voi suunnitelmaa joutua muuttamaan samantien.

Kiven työstäminen vaatii opiskelijalta varsinaista tahdon kasvatusta, siitä löytyy vastusta, itsensä kanssa tunteiden läpikäyntiä, ja työskentely vaatii kärsivällisyyttä. Kiven muodon metamorfoosi edesauttaa myös opiskelijaa muutokseen, uuden alkuun, uuden läpiviemiseen, uusien kavereiden kohtaamiseen, ajattelun liikkuvuuteen. Kiven valmistuessa opiskelija voi myös nauttia oman työnsä tuloksesta, omista saavutuksisistaan. Näin kiven työstäminen ja omaan työhön keskittyminen hoitaa myös nuoren tunnealuetta.

Marjukka Stenlund, kuvataideopettaja, Espoon Steinerkoulu

Report abuse