Pääkirjoitus

Mihin lukiouudistus oikeasti tähtää?

haastattelu

Lukio uudistuu - uudistuuko steinerlukio?

Pääkirjoitus

Mihin lukiouudistus oikeasti tähtää?

Jarno Paalasmaa

Maailma on muuttunut aina, mutta ei koskaan niin nopeasti kuin nyt. Teollistumisen aikana muotonsa saanut koulu ei enää toimi. 1800-luvulla teollinen yhteiskunta tarvitsi ihmisiä, jotka muistivat ulkoa asioita, osasivat noudattaa tarkasti ohjeita ja aikatauluja. Nyt informaatiota varten ovat koneet ja rutiiniluontoiset työt automatisoituvat. Muutosta siis tarvitaan, vaikka lähtökohtaisesti yhteiskunnan ja talouselämän tuleekin olla ihmisiä varten, eikä ihmisten yhteiskuntaa ja taloutta varten. Toisin sanoen muutos on toteutettava pedagogisista lähtökohdista.

Mihin lukiouudistus nyt tähtää? Lukion idea ei ole se, että sinne tullaan suorittamaan kursseja ja valmistautumaan ylioppilaskirjoituksiin. Kymmenisen vuotta sitten toimittamassani Lapsesta käsin -kirjassa (PS-Kustannus 2011) professori Kirsti Lonka kritisoi kurssimuotoista lukiota, joka rakenteellisesti tuki bulimiaoppimista. Opiskelijat hotkivat tietoa valmiista oppimateriaaleista, oksensivat ulos koeviikoilla, unohtivat ja aloittivat uuden kierroksen. Minkä nopeasti oppii, sen nopeasti unohtaa. Nyt viimeistään aletaan keskittymään suorittamisen sijaan kokonaisvaltaiseen ymmärryksen lisäämiseen. Tavoitteena on siis hyvä, tasapainoinen ja sivistynyt ihminen.

Väitän, että lukion tärkein tehtävänä on auttaa opiskelijaa löytämään elämän tarkoitus, mielekkyys ja motivaatio tehdä asioita. Opetushallituksen lukion opetussuunnitelman perusteet (LOPS 2021) tukevat tätä tavoitetta. Isompia kokonaisuuksia ja asioiden välisiä yhteyksiä hakemalla tavoitellaan laaja-alaisesti maailmaa ymmärtäviä, luovia, empaattisia, yhteistyötaitoisia ja innostuneita tekijöitä.

Steinerlukioissa on erinomaisia lähtökohtia taidetta, tiedettä ja toimintaa yhdistävien kokonaisuuksien toteuttamiselle. Taide on tärkeätä, koska taide kehittää ihmisen tunne-elämää, edistää luovuutta ja mielikuvitusta ja myös luovat alat kuten luonnontiede ja matematiikka hyötyvät siitä.

Lukiouudistuksessa innostavaa on myös opetuksenjärjestäjän autonomian lisääminen. Lukioilla on itsenäisyyttä, ylhäältäpäin ei sanella ja kaavamaisuus ei kavenna vapautta. Uudistus mahdollistaa paljon luovia ratkaisuja, toki se mahdollistaa myös sen, että juuri mikään ei muutu. Kurssit muutetaan vain teknisesti opintopisteiksi ja pari kurssia yhdistellään vähän laajemmiksi opintojaksoiksi. Osa lukioista innostuu kehittämään toimintaansa, mutta osa todennäköisesti on uudistuvinaan ja jatkaa suunnilleen kuten ennenkin. Myös steinerlukioilla on molemmat mahdollisuudet.

Lukio uudistuu - uudistuuko steinerlukio?

Kysyimme kahdelta steinerlukion opettajalta lukiouudistuksesta.

Helsingin Rudolf Steiner -koulun biologian ja maantieteen lehtori sekä opinto-ohjaaja Pasi Salmela ja Oulun steinerkoulun historian, yhteiskuntaopin, filosofian ja elämänkatsomustiedon opettaja Kati Ylinampa vastasivat toimituksen esittämiin kysymyksiin.

Mikä on mielestäsi parasta nyt käynnissä olevassa lukiouudistuksessa?

Pasi: Taas ne muuttuu! Hyvää tässä kuitenkin on se, ettei kurssien sisältöihin juurikaan ole kajottu. Sen sijaan mahdollistetaan monipuolinen paikallinen opetussuunnitelmatyö, jonka toteuttamiseen koulut ovat myös voineet saada rahoitusta. Tuon työn hedelminä syntyvissä oppiainerajat ylittävissä opintokokonaisuuksissa voidaan hyödyntää kunkin koulun omia vahvuuksia ja opettajien erityisosaamista. Myös korkeakouluyhteistyöhön rohkaiseminen, opiskelijoiden hyvinvoinnin edistäminen ja yksilöllisten tarpeiden tukeminen ovat tervetulleita painotuksia – kuin myös kaikkia oppiaineita koskeva, koulutusta eheyttävä laaja-alaisen osaamisen kehittäminen. Nyt myös aineenopettajat velvoitetaan osallistumaan aktiivisesti opiskelijoiden ohjaukseen oppiaineidensa sisällä, mikä auttaa heitä opiskelutaitojen ja kriittisen ajattelun treenaamisessa sekä omien vahvuuksien ja jatko-opintomahdollisuuksien pohdinnassa. Ja onpa muuten hienoa, että steinerkoulusta tuttu Sydämen sivistys on nyt otettu näkyvästi mukaan valtakunnalliseen #LOPS2021-työhön!

Pasi Salmela, Helsingin Rudolf Steiner -koulun biologian ja maantieteen lehtori sekä opinto-ohjaaja.

Kati Ylinampa, Oulun steinerkoulun historian, yhteiskuntaopin, filosofian ja elämänkatsomustiedon opettaja.

Kati: Steinerkoulujen kannalta uudistuksessa on hyvää se, että voimme aidosti rakentaa eri oppiaineiden sisällöistä eheitä kokonaisuuksia ja lähestyä tiettyjä teemoja holistisesti, kun moduuleista muodostetaan opintojaksoja. Esimerkiksi globalisaatiota voidaan käsitellä sekä yhteiskuntaopin että maantieteen näkökulmasta yhteisellä opintojaksolla tai kulttuurihistoriaa voidaan lähestyä historian ja kuvataiteen yhdistelmänä. Erittäin hyvältä kuulostaa myös opiskelijoiden hyvinvoinnin tukeminen, mikä on nostettu kärkiteemaksi LOPS-uudistuksessa. Tutkimusten ja kouluterveyskyselyiden mukaan lukiolaisten stressi ja ahdistus ovat hyvin yleisiä, joten on syytäkin kiinnittää huomiota nuorten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Minkä haluat muuttuvan steinerlukioissa?

Pasi: Toivon, että pääsisimme pikkuhiljaa eroon joistakin steinerkoulujen pölyttyneistä ja jopa auttamattomasti vanhentuneista ”dogmeista”. Ei ole yhtä oikeaa tapaa määritellä steinerkoulua – eikä määritelmiin pitäisi liikaa jumittua. Opetussuunnitelmauudistuksen yhteydessä olisi oiva pelipaikka uudistaa, ehkä jopa lakata tarjoamasta niitä steinerpedagogisia kursseja, jotka eivät jaksa vedota nuoriin. Vapautuvilla resursseilla voitaisiin kehitellä jotain paremmin tähän päivään istuvaa. Opiskelijoita vartenhan me koulussa olemme.

Kati: Suomessa osa steinerlukiosta on pyrkinyt tiukemmin säilyttämään kansainvälisen opetussuunnitelman mukaisia jaksoja ja oppiaineita (esimerkiksi kirjansidonta, matematiikasta erillinen geometria, Parsifal-jakso...), kun taas osa on pyrkinyt voimakkaammin uudistumaan ja luopunut perinteisistä steinerkursseista. Sama koskee perinteistä pääainejaksojärjestelmää, josta on erilaisia versioita eri steinerlukiossa Suomessa. Nykyisten lukiokurssien sisällöt ovat niin runsaita, että niiden omaksuminen reilussa kolmessa viikossa tuottaa monelle vaikeuksia. Itse näkisin vahvuutena steinerkoulujen monipuolisen opintotarjonnan, joka vahvistaa myös kädentaitoja ja itse tekemistä sekä antaa erilaisia näkökulmia muuttuvaan maailmaan ja yhteiskuntaan. LOPS-uudistus antaa mahdollisuuden terävöittää ja päivittää steinerlukioiden tarjontaa sekä myös kirkastaa steinerlukioiden profiilia. Hyvänä välineenä tähän olisi luovan ajattelun taitojen tuominen osaksi opetussuunnitelmaa.

Mitä on viisasta säilyttää ennallaan steinerlukiossa?

Pasi: Taitaa olla yhtä monta steinerkoulun ideaalia kuin on steinerpedagogeja. Tiettyjen steinerkoulun lukion erityispiirteiden säilyttämisestä lienee kuitenkin yhteisymmärrystä. Niitä ovat mielestäni lukion erityistehtävän mahdollistava laaja steinerpedagogisten kurssien valikoima (joka tosin kaipaa päivittämistä), yhteisöllisyyttä tukeva luokkamuotoisuus, taiteen läsnäolo monissa oppiaineissa sekä opettajien kollegiaalisuus, joka osallistaa meitä koko koulun toimintaan. Terveessä työyhteisössä yksilön mahdollisuus vaikuttaa työhönsä edistää työhyvinvointia, mikä heijastuu positiivisesti toimintaamme nuorten parissa. En lähtisi korostamaan yksittäisten oppiaineiden tärkeyttä, vaan jotain mitä voisi kutsua vaikkapa steinerpedagogiseksi asenteeksi. Meidän olisi hyvä ainakin jossain vaiheessa uraamme pysähtyä pohtimaan, miksi työskentelemme juuri steinerkoulussa. Syyn ei tarvitse olla mitään maailmaa mullistavaa – kunhan löytyisi sitä steinerpedagogista asennetta, jonka kautta me upeat nuoret kohtaamme.

Kati: Steinerlukioiden yksi vahvuus on oppilaantuntemus ja yksilöllinen kohtaaminen. Luokkamuotoisuus on ehdottomasti asia, josta en haluaisi luopua. Ikäkausipedagogiikka ja kokonaisvaltainen ihmiskäsitys ovat steinerkoulujen keskeisiä perusajatuksia, joiden tulisi näkyä lukioluokilla jatkossakin. Steinerlukioissa on hienot omat "siirtymäriitit" vanhojen tanssien ja penkkareiden lisäksi, eli 12.luokan näytelmä, kulttuurimatka ja päättötyö. Näiden kautta nuorten kehitys ja kasvu kristallisoituu hienosti näkyväksi, joten säilyttäisin nämä edelleen osana steinerlukioiden opintorakennetta.

Mitä on steinerpedagogiikka omassa oppiaineessani?

Pasi: Omassa opetuksessani pyrin monitieteelliseen ja joskus jopa tarinalliseen lähestymistapaan. Tämä sisältää sen, että annan myös taiteelliselle tulkinnalle tilaa esimerkiksi opiskelijoiden projektitöissä. Ohjauskeskusteluissa pyrin pitämään yllä arvostavaa ja kuuntelevaa kohtaamista nuorten kanssa.

Kati: Oppiaineesta riippumatta pyrin herättämään ja vahvistamaan nuorissa omaa ajattelua ja vapautta tarkastella maailmaa (ja itseään!) ilman rajoittavia ennakko-oletuksia. Käytännössä tämä näkyy tehtävinä, joissa vaaditaan omaa ajattelua, toisen ihmisen näkökulman omaksumisen harjoitteluna ja itse tekemisenä. Haluan välittää opiskelijoilleni kokemuksen, että arvostan kaikkea, mitä he ovat tehneet kunnolla ja paneutuen. Ajattelen, että merkityksellisyyden kokemus (esimerkiksi se, että heidän tekemäänsä työtä arvostetaan) vahvistaa nuorten uskoa omaan itseensä ja siihen, että asioihin voi vaikuttaa omalla toiminnalla.

Mikä on lukion tärkein tehtävä?

Pasi: Lukion tärkein tehtävä on omalta osaltaan auttaa nuorta kasvamaan omaksi itsekseen.

Kati: Lukiolain mukaan lukion tehtävä on kasvattaa nuorista hyviä, tasapainoisia ja sivistyneitä ihmisiä. Tämä on aika tyhjentävä tavoite, mutta lisäisin siihen vielä vapaaksi ja eettiseksi toimijaksi kasvamisen. Learn to change the world -iskulause tuli steinerväelle tutuksi viime vuonna ja siihen mielestäni kiteytyy hyvyys, tasapainoisuus, sivistys ja vapaus. Maailman muuttamiseen parempaan suuntaan tarvitaan eettisyyttä, tahtoa, tietoa ja kykyä ajatella asiat uudella tavalla.

Report abuse