Opetus ja digitaaliset työvälineet

Teksti: Timo Jantunen, Veli-Matti Halonen, Maria Jantunen

Opetuksen digitalisaatioon liittyy haasteita. Haluamme avattava keskustelua siitä, kenen ehdoilla ja kenen etua ajatellen uusia tvt-laitteita otetaan käyttöön opetuksessa sekä miten ja mihin niitä käytetään. Moni kokee teknologian tulleen opetukseen niin, ettei sen vaatimia mielekkäitä opetuskäytänteitä ole juurikaan mietitty.

Opettajien käytännön kokemuksen tulisi olla yksi tärkeä perustelu sille, missä digitaalinen opetus on paikallaan, missä ei. Päätösten tulisi pohjautua kasvatustieteen, kehityspsykologian ja aivotutkimuksen asiantuntemukseen ja tutkimustuloksiin. Kasvatuksen ja koulutuksen lähtökohtana tulisi olla lasten ja nuorten terve kehitys, ei informaatioteknologian teollisuuden talouden intressi.

Terveyteen liittyvät mahdolliset haasteet on otettava huomioon. Langaton teknologia ja sähkömagneettinen säteily voivat aiheuttaa neurologisen kehityksen ongelmia ja jopa syöpää sekä vahingoittaa hedelmällisyyttä. Maailman terveysjärjestö WHO on luokitellut Wi-Fin ja kaiken radiotaajuuksien säteilyn mahdolliseksi karsinogeeniksi. Raja-arvoja tulisi madaltaa. Nykyiset mikroaaltosäteilyn enimmäisarvot Suomessa eivät vastaa lainkaan kansainvälisiä, asiantuntijoiden antamia suosituksia. Lisäksi on huomattava, että lapset kestävät säteilyä vähemmän kuin aikuiset.

Melko tuoreen kotimaisen tutkimuksen mukaan opetuksen digitalisaatio näytti huonontavan oppimistuloksia selkeästi. Kaikki tutkimukset on syytä käydä huolella läpi ja arvioida, missä ja miten tietotekniikan käyttö opetuksessa voi aidosti edistää lasten ja nuorten oppimista ja kehitystä. Opetushallituksen tulisi nähdä asian kiireellisyys ja puolueettomasti tutkia opetuksen digitalisointiin liittyviä näkökulmia.

Pedagogisen vapauden nimissä opetuksesta suoraan vastuussa olevien tulisi edelleenkin itse saada päättää niistä välineistä, joilla tavoitteisiin pyritään, myös sen haluavatko, missä kohden ja missä määrin hyödyntää digitaalista mediaa opetuksessaan.

Kasvatusta ja opetusta koskevassa päätöksenteossa olisi hylättävä pakkomielle kaiken kattavan digitalisoinnin hyödystä. Samalla olisi sallittava ja kannustettava luovien menetelmien käyttöön opettajille, joiden ensisijainen kiinnostuksen kohde on tarjota lapsille ja nuorille todellisessa maailmassa tapahtuvia kasvattavia kokemuksia.

Kirjoittajat ovat vastuullinen teknologia-työryhmän jäseniä:

Timo Jantunen, opettaja, tietokirjailija; Veli-Matti Halonen, opettajaksi opiskelija; Maria Jantunen, kasvatustieteen kandidaatti