Syksyllä 2018 astui voimaan uusi Varhaiskasvatuslaki 540/2018. Suomessa varhaiskasvatusta oli näin laajasti säädelty edellisen kerran vuonna 1973 (Laki lasten päivähoidosta 36/1973). Uutta varhaiskasvatuslakia edelsi mittava hallinnon uudistus, jossa päivähoito ja varhaiskasvatus siirtyivät sosiaalipalvelusta osaksi suomalaista koulutusjärjestelmää valtionhallinnon ohjauksen siirryttyä vuoden 2013 alusta sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön.

Päivähoitopalvelun syntymisen ideologia oli omana aikanaan vahvasti työvoima- ja sosiaalipoliittinen, myös lastensuojelullinen. Vastatessaan etenkin työvoimapolitiikan tarpeisiin, päivähoitojärjestelmän syntyminen vaikutti yhteiskunnan talouskasvuun, erityisesti naisten työhön osallistumiseen ja opiskelumahdollisuuksien luomiseen.

Uutta varhaiskasvatuslakia valmisteltaessa opetus- ja kulttuuriministeriö asetti työryhmän pohtimaan erityisesti varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostamista sekä päiväkotien henkilöstön osaamisen, henkilöstörakenteen ja koulutuksen kehittämistä. (http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80221/okm30.pdf)

Työryhmä valmisteli raportin, joka määritti suuresti uuden varhaiskasvatuslain tulevia linjauksia. Raportissa päiväkotien henkilöstörakenteeseen ehdotetaan muutoksia, joita perustellaan laki- ja varhaiskasvatussuunnitelmakehyksestä sekä uusimmasta tutkimustiedosta nousevilla ammatillisten osaamisvaatimusten muutoksilla. Koulutuksen kehittämisen osalta siinä esitetään varhaiskasvatuksen koulutuksen kehittämis- ja toimenpideohjelma. Siinä esitetään peruskoulutuksen osalta ehdotukset varhaiskasvatuksen koulutuksen kokonaisrakenteesta, eri tutkintojen määrällisistä tarpeista sekä koulutuksen sisältöjen kehittämisestä.

Tämä varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta vuosille 2017-2030 nosti esiin myös varhaiskasvatukselle asetettujen laatukriteerien tärkeyden sekä laadun valvonnan niiden pohjalta.

Vuonna 2007 toimineen varhaiskasvatuksen osaamisen ja koulutuksen ryhmän raportissa varhaiskasvatuksen osaaminen kuvataan Karilan & Nummenmaan (2000) mukaan seuraavasti: Kaikille ammattiryhmille yhteinen osaaminen kattaa varhaiskasvatustyön eettiset periaatteet, toimintaympäristön ja perustehtävien tulkintaan liittyvän osaamisen, yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen liittyvän osaamisen sekä valmiudet jatkuvaan osaamisen ylläpitämiseen ja kehittämiseen.

Kaikilta ammattiryhmiltä edellytetään myös varhaiskasvatuksen substanssin hallintaa. Tämä osaamisen alue on kuitenkin eri ammattiryhmillä eritasoista ja eri tavoin painottunutta. Ammattiryhmillä on myös omat erityiset osaamisalueensa.

Uuden lain valmistelussa piti myös uudelleen arvioida steinerpedagogisten päiväkotien laatuun vaikuttavia tekijöitä ja henkilöstön koulutuksen rakennetta ja sisältöjä.

Hetkellisesti opetusministeriön virkamiehillä oli ajatus steinerpedagogisen varhaiskasvatuskoulutuksen lakkauttamisesta nykyisessä mittakaavassaan. Ajatuksena oli sen sijaan tuottaa varhaiskasvatuksen kandidaattitutkinnon jälkeen suoritettavaa steinerpedagogista perehtyneisyyskoulutusta.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen kuitenkin näki steinerpedagogisen kokonaiskoulutuksen merkityksen ja vaihtoehtopedagogiikkojen tuoman rikkauden kasvatuksen kentässä ja asetti poliittisen tahtotilan saattaa steinerpedagogisten varhaiskasvattajien asia kuntoon lainvalmistelun yhteydessä.

Näin uuteen varhaiskasvatuslakiin saatiin ns. Steiner-pykälä.

Siinä uuden varhaiskasvatuslain hengen mukaisesti Snellman-korkeakoulusta jo aiemmin valmistuneet varhaiskasvattajat velvoitettiin suorittamaan 30 opintopisteen lisäopinnot ja Snellman-korkeakoulun varhaiskasvatusopintojen opetussuunnitelmaa uudistettiin niin, että se pitää sisällään nuo lisäopinnot syksystä 2019 alkaen. Näillä toimenpiteillä kehitettiin sekä entisten että tulevien steinerpedagogisten varhaiskasvattajien osaamista.

Itäsuomen yliopisto otti järjestääkseen opetusministeriön kustantamat lisäopinnot jo aiemmin Snellman-korkeakoulusta valmistuneille steinerpedagogisille varhaiskasvattajille.

30 opintopisteen laajuiset lisäopinnot ovat alkaneet tänä syksynä 2019. Steinerpedagogiikan kenttä suorittaa ne kahdessa vaiheessa, työn ohella, laissa olevan siirtymäajan puitteissa.

Tämä on hieno mahdollisuus kahden maailman dialogiseen kohtaamiseen ja uuden oppimiseen.

Kirjoittaja on Snellman-korkeakoulun varhaiskasvatusopintojen vastaava opettaja.

Elisa Helin on valtionhallinnon tehtävissä pitkän uran tehnyt opettaja, joka on nyt virkavapaalla Opetushallituksesta koordinoimassa ja opettamassa Ita-Suomen yliopiston lisäopintokokonaisuudessa kahden vuoden ajan steinerpedagogisia lisäopintoja.

Elisa, kuka olet, mitä harrastat?

Olen helsinkiläinen opettaja, joka eksyi vuonna 2011 valtionhallinnon tehtäviin kehittämään opetustoimen ja varhaiskasvatuksen henkilöstökoulutusta. Ennen Opetushallitukseen siirtymistäni työskentelin lastentarhanopettajana, luokanopettajana, erityisopettajana, täydennyskouluttajana ja 20 vuotta Helsingin yliopiston harjoittelukoulun lehtorina.

Vapaa-ajallani valmennan ja ohjaan pieniä koripalloilijan alkuja maailman kiehtovimman palloilulajin parissa. Joka maanantai- ja perjantai-ilta 19 energistä Torpan Poikien supermikrotyttöä opettavat minulle liikkumisen ja elämän ilo sekä yhteisöllisyydessä piilevää voimaa. ”Hyvä minä. Hyvä me. Hyvä meidän joukkue!” kajahtaa salissa voitetun pelin jälkeen ja hävityn jälkeen alavireisemmin ”Kaurapuuro väliin jäi. Siksi tässä kävi näin.”

Muina arki-iltoina yritän myös raahautua kuntosalille tai polkea ikioman ”Tour de Laajalahti”-lenkin. Todella tärkeä osa vapaa-aikaani on myös lukeminen, kuvataide ja mökkeily Päijänteen rannalla.

Lisäksi olen yli 20 vuoden ajan tehnyt oppimateriaalia esiopetukseen ja peruskouluun erilaisten oppikirjatyöryhmien jäsenenä. Vaikka työ painottuu viikonloppuihin, iltoihin ja loma-aikaan, koen tämän luovan prosessin antavan enemmän kuin vievän. Kun tekijäryhmän pedagogiset ideat ja käsikirjoitus ovat muotoutuneet toimittajan, kuvittajan ja taittajan käsissä kirjaksi, tunne on sanoin kuvaamaton. Ja ihan parasta on, jos ideat myös innostavat sekä auttavat opettajia ja oppilaita oppimaan.

Mitä teet tällä hetkellä steinerkasvatuksen kentällä?

Vuonna 2018 työpöydälleni Hakaniemessä tupsahti mielenkiintoinen työtehtävä. Uuden varhaiskasvatuslain astuttua voimaan Opetushallituksen tehtäväksi annettiin hyväksyä steinerpedagogisten varhaiskasvattajien opintojen suunnitelma ja sen olennaiset muutokset ennen käyttöönottoa (Varhaiskasvatuslaki 540/2018, 32 §). Kun laki vielä velvoittaa, että Snellman-korkeakoulun steinerpedagogisten varhaiskasvattajien opintojen tulee vastata laajuudeltaan vähintään opintoja, jotka tuottavat varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuuden yliopistossa, tuli Snellman-korkeakoulun opetussuunnitelma arvioida perusteellisesti. Tehtävä vaikutti melkoisen haastavalta, ja sitä se kieltämättä olikin.

Arvioinnin valmistuttua aloitimme kolmikantayhteistyön opetus- ja kulttuuriministeriön, Opetushallituksen ja Snellman-korkeakoulun välillä. Snellman-korkeakoulu vastasi opetussuunnitelmauudistuksesta sekä kentällä olevan henkilöstön kartoittamisesta. Opetushallitus ja ministeriö aloittivat 30 opintopisteen lisäopintojen valmistelutyön, johon liittyi koulutusta järjestävän yliopiston rekrytointi, rahoitusmallien kartoittaminen sekä koko koulutuskokonaisuuden rungon hahmottaminen.

Valmistelutyön aikana alkoi hahmottua tehtävän laajuus ja syvyys. Opetus- ja kulttuuriministeriö työskenteli pitkäjännitteisesti ja väsymättä sopimus- ja rahoitusrintamalla. Pitkällisten neuvottelujen jälkeen Itä-Suomen yliopisto otti koulutushaasteen vastaan professori Nina Sajaniemen johdolla. Tässä vaiheessa oli myös selvinnyt, että opiskelijoita tulisi olemaan enemmän kuin rahoituksen pohjana oleva 70 opiskelijaa. Yli 100 opiskelijan ”heittäminen” Itä-Suomen yliopiston perusopiskelijoiden joukkoon ilman koordinaattoria tuntui kohtuuttomalta niin Itä-Suomen yliopiston kuin opiskelijoidenkin näkökulmasta. Tässä vaiheessa sitten heräsi ajatus, että voisin olla sopivin henkilö viemään tämän tehtävän loppuun asti, kun kerran olin ollut opintojen laajuutta ja sisältöjä myös määrittelemässä. Tehtävä oli alkanut myös minua kiehtoa. Keitä ovat nämä ihmiset, jotka osallistuvat koulutukseen? Onko määritellyt opintokokonaisuudet juuri sitä, mitä he tarvitsevat? Voisiko tämä koulutus olla kansallinen malli varhaiskasvattajien täydennyskoulutukseksi? Mitä on steinerpedagoginen varhaiskasvatus?

Tässä sitä nyt sitten ollaan. Koordinoin ja opetan Itä-Suomen yliopiston lisäopintokokonaisuudessa kahden vuoden ajan. Sen ajan olen virkavapaalla Opetushallituksesta. Tästä mahdollisuudesta voin kiittää ministeriötä ja Opetushallituksen pääjohtajaa Olli-Pekka Heinosta. Ilman ministeriön mahdollistamaa henkilöresurssia hankkeelle ja Opetushallituksen pääjohtajan myöntämää virkavapaata, ei koulutushankkeella olisi koordinaattoria, opintojen ohjaajaa ja opintokokonaisuuden organisoijaa tässä laajuudessa kuin nyt.

Miten ja missä lisäopinnot suoritetaan? Mikä on lisäopintojen sisältö?

Lisäopinnot suoritetaan Itä-Suomen yliopistossa. Ne ovat siis laajuudeltaan 30 opintopistettä. Opintojen sisältö on seuraava:

1. Kieli- ja viestintäopinnot sekä orientoivat ja ammatilliseen kasvuun liittyvät opinnot (7 op)

• Ruotsia kasvatustieteiden opiskelijoille, 3 op.

• Academic English for Educational Sciences, 3 op.

• Ammatillinen kasvu, 1 op.

2. Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen perusteet (10 op)

• Kasvatustiede: Kasvatuspsykologia ja oppimisen psykologia, kasvatussosiologia (5 op)

• Varhaispedagogiikka: varhaispedagogiikan keskeiset sisällöt, käsitteet ja merkitys (5 op)

3. Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen aineopinnot (10 op)

• Oppimisen ja hyvinvoinnin tuki (5 op)

• Varhaiskasvatuksen hallinto ja johtaminen (5 op)

4. Varhaiskasvatuksen sisältöopinnot (3 op)

• Kielen kehitys ja äidinkieli (1 op)

• Matematiikka: varhaisvuosien matemaattisen ajattelun kehittyminen, matemaattiset käsitteet, matemaattiset oppimisvaikeudet (1 op)

• Eettinen kasvatuksen ja katsomuskasvatuksen pedagogiikka (1 op)

Lisäopintoihin sisältyy viisi lähiopetusviikonloppua, paljon itsenäistä opiskelua ja ryhmätyöskentelyä, työssäoppimista ja kehittämistehtäviä sekä koordinaattorin ohjaus- ja sparrauskäyntejä työpaikoilla.

Montako opiskelijaa steinerpedagogisiin lisäopintoihin ilmoittautui/valittiin?

Opiskelijoiden löytäminen oli yksi haastavimmista osuuksista koulutushankkeen suunnitteluvaiheessa. Koska lisäopinnot antavat kelpoisuuden toimia varhaiskasvatuslain 32 §:n mukaisessa tehtävässä, oli tärkeää saada kaikki Snellman korkeakoulusta valmistuneet ja siellä nyt opiskelevat tietoisiksi tästä ”once in the life time”-mahdollisuudesta saada kelpoisuus kuntoon. Määräaikaan mennessä ilmoittautuneita tuli noin sata, mutta lopullinen opiskelijamäärä syyskuussa 2019 oli 107 opiskelijaa. Tämän jälkeen on tullut vielä ilmoittautumisia. Tällä hetkellä opiskelijoiden määrä on 110. Opiskelijat on jaettu kahteen vuosikurssiin: 2019-2020 ja 2020-2021. Vuosikurssijaossa pyrittiin ottamaan mahdollisimman hyvin huomioon opiskelijan toive, elämäntilanne, opiskeluhistoria ja kielitaito. Vuosikurssilla 2019-2020 aloitti lisäopintonsa Itä-Suomen yliopiston opiskelijoina 51 opiskelijaa.

Miten opinnot ovat lähteneet liikkeelle?

Opinnot ovat alkaneet varsin reippaasti. Takana on jo kolme lähiopetusviikonloppua ja kaksi on vielä edessä keväällä 2020. Opiskelijat ovat saaneet jo melkoisen määrän erilaisia etätehtäviä yksin ja ryhmässä tehtäviksi. Olen saanut itse opettaa ammatillisen kasvun ja varhaiskasvatuksen hallinnon koulutusosuuksia. Olen myös innostuneesti seurannut sekä Itä-Suomen yliopiston että Helsingin yliopiston taitavien kollegoiden opetusta. Yhteiset keskustelut opetushenkilöstön ja opiskelijoiden välillä luovat koulutukselle lisäarvon.

Jokaisen viikonlopun jälkeen opiskelijat ovat ahkerasti pusertaneet palautteen. Ensimmäisen lähiopetusviikonlopun palautteista nousi voimakkaasti esille työn ja opiskelun yhteensovittamisen haasteet, motivaatio-ongelmat, hämmennys ja jännitys. Sunnuntaina kotiin lähtiessä kirjattiin ”Vien mennessäni” -fläppitauluun jo seuraavaa: paljon uusia asioita, Joensuu on hieno paikka, uusi alku, oppimisen nälkä, yhteistyö ja ihmisten voima, jälleennäkemisen riemu ja pilkahduksia risukasassa. Minä pohdin mielessäni, että taidamme olla ammatillinen kasvun ja oman osaamisen kehittämisen ytimessä eli mitä ilmeisemmin myös itsekasvatuksen lähteellä. Marraskuun kaamosviikonlopun jälkeen palautteissa nousi esille motivaation lisääntyminen kieliopintoihin, opetushenkilöstön arvostus, ”tieto luo tuskaa” -efekti, ahdistus tehtävämääristä, onnistuneet kielinäytöt, monipuoliset työskentelymenetelmät, varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden merkityksen ymmärtäminen ja yhteisöllisyydestä voimaantuminen.

Jokaisen viikonlopun jälkeen olen niin ylpeä opiskelijoistani (olen jo heidät ominut). Olen tietoinen siitä, miten vaativaa on yhdistää haastava työ, opinnot ja ”siviilielämä”. On tärkeää kaiken paineen alla huolehtia myös omasta hyvinvoinnista, joka taas tukee oppimista ja myötäintoa. Yritän kuunnella herkällä korvalla suullista palautetta ja lukea kirjalliset palautteet tarkasti. Palautteiden avulla pyrimme koulutushenkilöstön kanssa kehittämään koulutusta ja luomaan mahdollisimman hyvät olosuhteet kaikkien opiskelijoiden onnistumiselle. On selvää, että kurssin 2020-2021 opintoreitti tulee olemaan selkeämpi kuin ”pilottikurssin”. Pahimmat karikot osataan jo väistää ja pilottikurssilaiset ovat muovanneet palautteellaan koulutusta kohderyhmälle sopivammaksi.

Uskon myös vahvasti, että kun kurssi 2019-2020 saa opintonsa päätökseen kesällä 2020, kaikki on ollut vaivan arvoista. Nina Sajaniemeä lainaten ”Viivästetystä ja ponnisteluja vaativasta palkinnosta ihminen lajityypilliseen tapaan nauttii paljon enemmän kuin helposti ja heti ilman ponnisteluja saavutetusta palkinnosta.”

Kuulimme, että teet parhaillaan väitöskirjaa. Kerro lisää! Mikä on tutkimusintressisi ja miten steinerpedagogiikka liittyy siihen?

Kun otin tämän tehtävän vastaan koulutuskoordinaattorina, useat entiset ja nykyiset kollegani totesivat, että sinullahan on sylissäsi lähes valmis väitöskirja-aineisto. Aluksi kauhistuin ajatusta (ehkä lähinnä työmäärästä), mutta hiljalleen huomasin sisälläni asuvan sen ”pienen uteliaan ja innostuneen tutkijan”. Mitäs jos? Kun vielä tein havainnon Jarno Paalasmaan Steinerkoulun ABC -kirjaa lukiessani, että Suomessa tehtyjen Steineriin tai steinerkouluihin jollain tavalla liittyvien yhdeksän väitöskirjan joukossa ei ole yhtäkään steinerpedagogiseen varhaiskasvatukseen liittyvää väitöskirjaa, vahvistui ajatus tutkimuksen tärkeydestä. Tutkimukseni on vielä todella alkuvaiheessa, mutta tutkimuksellinen teema on mukavasti hahmottumassa. ”Osatutkimusten” teemoille etsin vielä tarkempia rajauksia. Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia Snellman korkeakoulun varhaiskasvattajaopintojen historiaa, kehitystä ja nykytilaa varhaiskasvatuksen koulutuspoliittisessa kontekstissa. Tämän ison teeman alle kietoutuu monia mielenkiintoisia kysymyksiä steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen lapsi- ja oppimiskäsityksestä, steinerpedagogisen varhaiskasvattajan käyttöteoriaan liittyvästä ajattelusta ja teorioista sekä steinerpedagogisen varhaiskasvatussuunnitelman omaleimaisuus suhteessa lainsäädäntöön ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin. Jokseenkin vilkkaan syksyn jälkeen odotan jo innokkaasti rauhallista hetkeä tarttua tutkimuskirjallisuuteen, hioa tutkimussuunnitelma ”timantiksi” ja kääriä hihat myös tutkimustyötä varten.

Olen onnekas, että saan olla tässä mukana kanssa kulkijana ja oppijana. Nipistän itseäni joka päivä ja pidän kirkkaana mielessä, että vuorovaikutuksen laatu määrittää tässäkin tehtävässä syntyvän työn arvon.