Viides viikko

Nyt kun pentujen tulo varmistui voin itsekin rentoutua ja antaa Tinkan rauhassa pyöristyä.

Viidentenä viikkona Tinkan vatsalinja selvästi on madaltunut, varsinaista lihomista ei vielä ole - ehkä aavistuksen verran kun ylhäältä katsoo on kyljenkaaret pyöristyneet.

Säät ovat suosineet joten olemme ulkoilleet paljon. Kun aurinko paistaa kirkkaansiniseltä taivaalta ei kameraa malta jättää kotiin.

Tinka jaksaa entiseen malliin jahdata kurreja - näin syksyllä niitä vilistelee ympäristössämme koko ajan.

Ne kun piilottavat ruokaa niin juoksentelevat maanpinnalla joten salukien tarkka silmä kyllä huomaa ne!

Ja minua viedään! Vasta parin metrin päässä puusta otan pari juoksuaskelta, muuten kyllä olisin ihan tyttöjen armoilla kun ne rynnii kurrea kohti!

Tinka on voinut hyvin, ei oksenteluja, syö entiseen verrattuna kunnon annoksia kolmesti päivässä.

Kun se makoilee sohvalla lempiasennossaan selällään niin en malta olla silittelemättä pehmoista masua.

Silloin Tinka katsoo minua silmiin kertoen että siellä on arvokasta sisällä, varovasti sitten!