Pennut 6 viikkoa

--16.12.2009--

Viimeistä kertaa menimme vain katsomaan pentuja - ensi kerralla Tinka ja Tuuli tulisivat kotiin!

Ellei olisi ollut kova pakkanen (-15) niin Tonja olisi voinut tulla mukaan ja odottaa autossa. Se olisi saanut tavata Tinkan pienen lenkin merkeissä.

Viikon päästä kun Tinka tulee kotiin ja Tuuli on mukana, se tietenkin vähän jännittää minua - että miten Tonja suhtautuu.

Näin olimme suunnitelleet että äiti ja lapsi tulevat yhdessä kotiin, ei niin että Tinka tulee ensin ja Tuuli viikon päästä perässä.

Useat kasvattajat antavat mielellään nartun aikaisemmin kotiin, pennut kun eivät enää tarvitse emoaan. Juttelin asiasta muidenkin ihmisten kanssa.

Mutta Satu ei pidä hyvänä tilannetta Tuulille, että se tulisi perästä ja tapaisi äitinsä ja vieraan nartun ja uuden paikan. Olen hänen kanssaan samoilla linjoilla.

Salukit ovat viisaita koiria, Tonja kyllä tajuaa tilanteen kun Tinka tulee pentunsa kanssa; Tinkaa pitää kunnioittaa kun se on tehnyt arvokkaan työn ja tullut äidiksi.

Sadun edellisen pentueen kanssa oli sama tilanne; kotona odotti tiukkaluonteinen narttu mutta kaikki meni hyvin. Se ymmärsi heti tilanteen.

Minäkin luotan Tonjaan - se on ollut kauan yksin ja kaipaa seuraa, ja Tonja rakastaa pentuja ja pieniä koiria!

Tazillah-salukit ottivat meidät jälleen riemuissaan vastaan; hyppivät ja pussasivat kaikki vuorollaan. Se niistä pidättyväisistä salukeista!

Tinka muiden mukana täysin kotiutuneena ja sopeutuneena laumaan. Pian salukit rauhoittuivat makoilemaan sohville ja sängyille.

Pennut ovat päiväsaikaan keittiössä olevassa isossa aitauksessa. Yöt nukkuvat kakkoskodissaan työhuoneen aitauksessa.

Talvipentujen ongelma on ulkonaolon puuttuminen ja siten vähäisemmät aktiviteetit ja havainnointi. Pieni kangasputki tarjoaa virikettä ja piilosillaoloa.

Tinka ei enää oleskele pentujen kanssa aitauksessa kuin satunnaisesti, mutta vahtii kovasti etteivät nuoret uteliaat salukit pääse liian lähelle pentuja kurkkimaan.

Se on erittäin suojeleva äiti. Vanhemmat nartut ja siskonsa saavat vapaammin tulla aitaukselle pentuja ihailemaan.

Harmittava muutos on se, että Tinkasta on tullut syöppö; se nukkuu työhuoneessa pentujen kanssa mutta herättää jo klo 6 ovea raapimalla ja vaatii sapuskaa.

Asettauduimme aitaukseen pentujen kanssa. Uno, Gaspar, Rana ja Irish-tyttö ryntäsivät innoissaan Tertun syliin ja pureskelivat hänen varpaitaan naskalihampaillaan.

Tuuli ja Kharmen pureskelivat paitani helmaa. Talvipennuiksi tämä G-pentue ei ole erityisen riiviömäinen vaikkeivat saakaan ulkosalla mellastaa.

Leikkivät keskenään varsin rauhallisesti eivätkä riehumalla. Pureskelevat iltariehussa kovasti toisiaan esim. reidestä ja ravistavat sitten *saalistaan*. Uhri joutuu siis vinkumaan.

Muutenkin koko pentue hullaantui kun ensimmäisen kerran laitettiin heille karvapeitto alustaksi; kaikki hyökkäsivät ja ravistivat sitä.

Tämä saaliin *tappaminen* on siis myötäsyntyistä eikä Tinkalta opittua. Saa nähdä miten viehevarmoja heistä tulee!

Pentujen luonteenpiirteitä kasvattaja Satu vähän eritteli:

RANA - feminiininen ja kiltti, pehmeähkö mutta silti reipas

TUULI - vahvaluonteinen mutta ei rämäpää, terhakka ja itsenäinen eli ei hae tukea tai turvaa tai takerru ihmisiin

IRIS - päättäväinen ja seurallinen, huomiokykyinen, ihmisrakas

KHARMEN - sosiaalinen ja seurallinen, kiipeilee ihmisen syliin ensimmäisenä

UUNO ja GASPAR - pojat kehittyvät luonteiltaankin tyttöjä hitaammin, molemmat ovat aktiivisia ja reippaita.

Uuno on hieman itsenäisempi, Gaspar ottaa enemmän kontaktia ihmisiin.

Tässä vielä kuvia albumillinen:

Happypuppies!!