Pentuja!
---02.10.2009--- ~~~~ ULTRATULOS 5-6 PENTUA~~~~5-6 PUPPIES~~~~
Tinkalle varattu aika Järvenpään Jär-Vet eläinlääkäriasemalla oli vasta illansuussa; 17.30. Pari päivää ennen laskin tunteja, nyt tiedetään tilanne: 5-6 pentua!
Lähdin ajelemaan kohti Järvenpäätä ajoissa, voipi olla ruuhkia. Ajoin "maalaisreittiä" eli ylös Kehä-kolmoselta lentokentän ohi Myllykylän ja Lahelan läpi Tuusulantielle. Saavuimme ajoissa joten teimme pienen lenkin, Tonjakin oli mukana. Kävimme ilmoittautumassa Sadun ja Joukon tuloa odotellessa.
Tinka on muuttunut rauhallisemmaksi ja varmemmaksi; aiemmin se ei ole mielellään tullut uusiin paikkoihin oudosta ovesta ritilikön yli - nyt hän reippaasti odotteli että avaan oven ja käveli varmoin askelin sisään. Odotushuoneen murraava sussari ei pelottanut Tinkaa lainkaan; hän seisoi rauhallisena eikä ollut huomaavinaan moista ärhentelijää.
Kun Satu ja Jouko tulivat kiirehti Tinka heti Joukon luo; tuo vei minut ihanan Unon luokse! Ja tervehti onnessaan hyppien onnelliset muistot mielessään!
Ultratutkimushuoneessa oli hämärää, odotellessa otin laitteesta pari kuvaa.
Nostimme porukalla Tinkan ylläolevaan kaukaloon eikä se ihme kyllä pyristellyt paljoakaan. Tinka makasi rauhallisesti selällään, pidin sen etutassuista kiinni ja se katseli meitä tyyliin "on siellä pentuja" - mitä sitä tutkimaan! Eläinlääkäri näki heti viisi pentua ja olikohan yksi vielä tuolla kuplan takana. Ihanaa! Kaikkien meidän suut oli messingillä. Kun oli kuitenkin aikamoinen vaiva nähty nopealla aikataululla niin kyllä sitä tulostakin kaipasi!
Tinka on sentään jo 6-vuotias; isompi pentue ei olisi niin hyvä nartun kuntoa, jaksamista ja maidontuotantoa ajatellen. Varauksia Sadulla on 3+4, nyt sitten jännäämään mitä sieltä tulee. Ja värillä ei ole väliä! Meidän porukkaan kolmas blondi olisi aika kiva, mikkihiirinaamioinen grizzlekin kiinnostaa ja punainen saluki on aina ollut mielessäni. Bläkkärien todennäköisyys on pieni, grizzlet ja punaiset on todennäköisempiä tässä yhdistelmässä.
Nyt menee vielä viikko-pari ennenkuin Tinka alkaa todella pyöristymään. Toinen matokuuri annetaan 40 päivän paikkeilla ja ruokalistaa rukataan pois NEUsta uunipuuroon ja lihaan, kanaan. Kotimatkalla heti poikkesin kauppaan ja ostin karjalanpaistilihat, tyttöjen herkkua. Häränhäntiä sekaan ja runsaasti vettä ja uuniin hautumaan. Jauhelihaa nappuloiden höysteeksi. Nyt saan kuukauden päivät hemmotella Tinkaa, on hän sen ansainnut. Ja kyllä Tonjakin saa osansa!
Ehkäpä nämä kisailut Anssin ja Elmerin kanssa saa jäädä vähemmälle!
Vaikka Anssi se siinä kovasti halaileekin Tinkaa...huoh. Mitenköhän Anssi kestää parin kuukauden eron Tinkasta? Jälleennäkemisen riemu onkin sitten valtava!
On tuntunut todella mukavalta tuttujen onnentoivotukset ja tsempitykset Tinkan pennuista. Kiitos kaikille!
Ei sitä itse tajuakaan ennenkuin omalle kohdalle osuu miten suuri asia pentujen tulo onkaan. Ja salukiporukat on senverran pienet ja pentueita harvakseltaan että kaikki mielellään seuraavat kunkin pentueen syntymää, kasvamista, näyttäytymistä myöhemmin kisoissa ja näyttelyissä. Onhan saluki kaikille rakas rotu, yhteinen intressimme!