Vattupensas kasvaa villinä koko Euroopassa. Meillä se kasvaa villinä vielä Inarinjärven pohjoispuolella. Ruotsista löydetyistä paalurakennuksista on saatu todistuksia siitä, että vattu on kasvanut Pohjoisessa jo esihistoriallisella ajalla, nimittäin vatun luita, josta voidaan otaksua myös seudun kivikauden ihmisten käyttäneen vattua ravinnoksensa. Vaikka kasvi on vanhimmista ajoista asti tunnettu, on sen viljeleminen tullut yleiseksi suhteellisen myöhään, nimittäin 1500-luvulla Keski-Euroopassa. Vanhojen Ruotsin linnojen ja muiden puutarhainluetteloissa ei vattu mainittane viljelyskasvina edes tälläkään vuosisadalla, emmekä myöskään tiedä varmuudella, koska kasvia on ensiksi Suomessa alettu viljellä. Yhtenä syynä siihen, miksi vattua ei meillä ennen ole viljelty, lienee se, että se on niin yleinen villinä kasvavana, mutta myös siinä, että villivatulla on yleensä paljon hienompi aromi ja maku kuin vijellyllä. (Lindgren-Stening, 1918, 384)
Vattupensaan monistaminen tapahtuu etupäässä juuriversoista. Kuitenkin on olemassa laatuja, joita ainoastaan vaikeasti saadaan kasvamaan juuriversoja. Näin näyttää olevan hienompien laatujen laita, kuten Hornet, Chaffers Colossal ja Harz Juvel. (Lindgren-Stening, 1918, 384-385)
Lajikkeita
Sopii ainoastaan Etelä-Suomeen:
(Lindgren-Stening, 1918, 387-389)
Lähde
Lindgren, Erik; Stening, Klaus: Kasvitarhakirja. Wernter Söderström Osakeyhtiö Oy, Porvoo, 1918.