Pihajasmike

Pihajasmikkeen (Philadelphus coronarius) viljelyhistoria alkaa tiettävästi 1500-luvun Etelä-Euroopasta, josta se kulkeutui n. 200 vuotta myöhemmin Suomeen. Muiden jasmikkeiden tavoin se oli suosittu koristepensas Euroopassa 1800-luvulla. Pentti Alangon ja Pirkko Kahilan teoksessa Palavarakkaus ja särkynytsydän mainitaan, että Suomessa on aikanaan todettu yli 50 erilaista jasmikelajia ja lajiketta, joskaan niitä kaikkia on mahdotonta varmuudella tunnistaa.

Hortensiakasvien heimoon kuuluvat jasmikkeet (Philadelphus) sekoitetaan usein kansan keskuudessa nimensä vuoksi jasmiineiksi (Jasminum), jotka puolestaan kuuluvat öljypuukasvien heimoon. Pihajasmiketta kutsutaankin yleensä jasmiinipensaaksi tai pihajasmiiniksi. Jasmiinit ovat lähtöisin lämpimiltä ja trooppisilta alueilta, jonka vuoksi ne ovat arkoja ja soveltuvatkin ilmastossamme vain huonekasveiksi. Aitoja vanhoja pihajasmikkeita löytyy vielä vanhoista puutarhoista.

Pihajasmiketta lisätään tavallisesti pistokkaista, sillä se kasvattaa juurivesoja vähänlaisesti. Lisäysmateriaalina käytetään puutumattomia kesäpistokkaita tai puutuneita talvipistokkaita. Korkea ilmankosteus on avaintekijä juurtumisen kannalta ja juurrutusvaiheessa käytetäänkin yleensä sumutusta. Talvipistokkaat säilytetään kevään istutusta varten varastossa, jossa on kostea ja viileä ilma. Näissä olosuhteissa pistokkaat muodostavat versojen alapäihin kallusta, joka edistää juurtumista. Kevään istutus tehdään heti, kun maa on sulanut. Kesäpistokkaat ovat pituudeltaan n. 5-10 cm ja talvipistokkaat 20–30 cm.

Pihajasmike kasvaa n. 2-3 metriseksi ja on yleensä hyvinkin nopeakasvuinen, pitkäikäinen ja kestävä. Pihajasmike kukkii kesä-heinäkuussa kermanvalkoisin, voimakkaasti tuoksuvin yksinkertaisin kukin. Muut jasmikelajikkeet ovat tuoksultaan pihajasmikkeeseen verrattuna miedompia ja joskus jopa kokonaan hajuttomia. Pihajasmikkeen lehdet ovat vihreät, puikeat ja harvaan hammaslaitaiset. Pensas viihtyy sekä auringossa että puolivarjossa. Liian kosteaa kasvupaikkaa tulee välttää, mutta tuore, ravinteikas ja runsasmultainen maaperä takaavat pensaalle optimaaliset kasvuolosuhteet. Pensasta harvennetaan leikkaamalla vanhimpia oksia pois aikaisin keväällä. Vaikka alasleikkuuta ei pihajasmikkeelle suositella, voidaan pahasti ränsistyneet pensaat elvyttää leikkaamalla kaikki versot n. 10 cm pituisiksi. Laji menestyy kasvuvyöhykkeillä I-III (IV).

Suomalainen taimi.fi: Lue lisää lehtipensaiden leikkauksesta