Viinimarjapensat jaetaan Punaisiin viinimarjoihin (Ribes rubrum) ja Mustiin viinimarjoihin (Ribes nigrum). Kumpaisistakin on syntynyt joukko viljelysmuotoja, joita on monisteltava kasvulista tietä. Viinimarjapensas tavataan villinä kautta koko Euroopan. Jäämeren saakka pohjoisessa. Meillä tavataan villi viinimarjapensas aina Inarissa saakka. Vaikka kasvi on nuori viljelykasvi, ei sen historiasta olla täysin selvillä. Muutamat väittävät sen viljelyksen alkaneen Skandinaaviassa ja sieltä levinneen Keski-Eurooppaan. Nykyään on olemassa selviä todistuksia siitä, että se on vanha Skandinaaviassa. On nimittäin löydetty sen siemeniä Keski-Ruotsissa paalurakennuksesta, joka on peruisin kivikaudelta, mutta ei voida tietää ovatko nämä siemenet viljellyistä marjoista. Vasta keskiajan lopulla näyttää se olleen yleisesti tunnettu Euroopan mannermaissa. Punainen viinimarja kypsyy pari viikkoa aikaisempaan kuin musta, se nimittäin tulee toimeen niin paljon lyhyemmällä kasvuajalla, joten sen viljelyskin voidaan ulotuttaa pohjoisemmaksi kuin mustan.
Valkoinen viinimarjapensas on punaisen muunnos, lukuunottamatta n.s. Hollantilaista valkoista viinimarjapensasta, joka on yhtä isokasvuinen kuin punainekin, jää valkoinen viinimarjapensas yleensä vähän pienemmäksi eikä anna niin runsasta satoakaan. Paitsi punaisia ja valkoisia on myös olemassa kirjavia tahi jouvikkaita marjoja tässä ryhmässä, samoin päärynämuotoisia, joilla on arvonsa snimmäkseen ainoastaan omituisuksina. Mustaa viinimarjaa on vielä vihreäkeltamarjainen muunnos. Kuten kirjavia punaisia viinimarjoja on tätäkin muotoa pidettävä omituisuutena. Marjat ovat imelät ja muutenkin hyvänmakuiset, mutta siitä huolimatta monen mielestä epämiellyttäviä syödä ja talousmarjana saadaan niistä hyvää, mutta väriltään vastenmielistä tuotetta. (Lindgren-Stening, 1918, 382)
Punaiset
Valkoiset
Mustat
Lähde
Lindgren, Erik ja Stening Klas: Kasvitarhakirja. Werner Söderstömin osakeyhtiö OY, Porvoo, 1918.