Kirsikkapuut jaetaan kahteen pääryhmään:
Näiden välimuoto on suuri hapankirsikka, jolla on yhtäläisyyksia molempien edellisten kanssa sekä puuhun että hedelmiin nähden.
Prunus avium -ryhmään kuuluu linnunkirsikka, joka kasvaa verrattain isoksi, ja sen suuria, kapeakärkisiä ja epämukaisesti sahalaitaisia lehtiä kannattavissa lehtiruodeissa on kaksi punaista nystyrää. Se ei kernaasti kasva juurivesoja.
Suuri hapankirsikka, johon kuuluu useita laatuja, muunmuassa niinsanottu Toikokuun kirsikka ja myös meillä viljellyt laadut Kuulaskirsikka, Hortense y.m.; ne kasvavat jotenkin korkeiksi. Niiden oksat suuntuvat ylöspäin. Lehdet, jotka ovat keskikokoa, tummanvihreät, ovat verrattain tiheässä.
Pieni hapankirsikka, johon myöskin morellilaadut kuuluvat, on pienempikasvuinen, ja sen lehdet ovat pienemmät, lyhytsuppoiset, hienosahaiset ja kaljut eikä niiden lehtiruodeissa ole mitään nystyröitä. Se kasvaa runsaasti juurivesoja, varsinkin, jos puu on itse semmoisesta kasvatettu ja kun se tulee vanhaksi.
Imelä kirsikkapuu, linnunkirsikka. Puu kasvaa villinä hyvin laajalla alueella, Suomessa se ei esiinny villinä.
Hapankirsikkapuu. Tämä ei ole linnuille niin himoruokaa kuin imeläkirsikat. (Lindgren-Stening, 1918, 342)
Hapankirsikkapuu Koulutiellä, Lapinjärven kirkonkylä (Kapellby), Lapinjärvi.
Hapankirsikkapuu Koulutiellä, Lapinjärven kirkonkylä (Kapellby), Lapinjärvi.
Lähde
Lindgren, Erik ja Stening, Klaus: Kasvitarhakirja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo, 1918.