Näytelmä

Esitys Nälkloukkan Kyläkodissa 29.9.2013

Esiintyjät: Sirkka Laaksonen, Aila Lehto, Leena Pietilä, Matti Aalto, Pertti Laaksonen, Elo Laurikkala ja Seppo Ruohola

Näytelmän kirjoittaja: Pertti Laaksonen

Muistelot Kaukan Koulupiirin ajoilta

Pertti: Muistellas vähä kummost se koulunkäynti oikke joskus oli

Sirkka: Sen kun vaa, jos, sattu jotta muistama

Seppo: Viitata ainakin täydys, jos ties omast mielestäs oikkia vastaukse opettaja kysymyksehe.

Aila: Jotku viittasivat ain innokkaasti ja pitivä viel jotta ääntäki samall. Toise ei viitannu juur koska, kosk oliva arapuolesi ja epävarmoi.

Matti: Flikoi ainaki puolustetti monen mielest

Pertti: Juu ja ne saiva paremppi numeroi

Sirkka: Tais olla poikkate käsitys, ko ei itte viititty lainka lukki

Sirkka: Nii ja kaikk pahat tehti. Kiusatti flikoi, varastetti omenoi ja naurei, käytti linnupesil ja veissamal tuli kaik kirosanakki.

Leena: Ei kai semmosi voi opettajaka ainaka puolusta.

Aila: Kirjojakin jätetti pulpetti, eikä vietty lukemist varte kotti ollenka. Mitälai ahkeruutta semmone oikke oli?

Pertti: Se ahkeruus liittyy liikuntaurheiluun. Oli se talvellakin kevyt hiihtää tyhjäl repul. Pääs pahukse paljo lujemppa ettipäi.

Seppo: Eikä ne kirjat välttämät kouluhu tarvin jäädä. Ykski repp oli kerran koko päivän hyppyrmäen alastulo rintte vieres, koska hyvän kelin takia mentti joskus enne koulu alkamist hyppämä.

Matti: Ehtoste vast muisti reppus, kun piti läksyi ruveta lukema, eikä kirjoi ollu missä.

Aila: Ruokailu monel oli koulus päivän kohokohta.

Leena: Ei kyll kaikil. Joku kerittel puurohos ja vellihis jokia ja kanavia ja syömisest ei tullu mittä.

Seppo: Juu ja vaikk mannavelli sanotti sahanpuruvelliks, nii joku tykkäs siit nii, että söi sitä viel välitunnillakin korokkeen reunalla istuen.

Pertti: Jotkut sanoi, että huomenna on kiva päivä, kun on lihasoppa ja voimistelu.

Matti: Yhden maitopullon kyljes luki ”Karhuviinaa ja ohi kulkeva opettaja sanoi, ettei tuollaista pottua oikein saisi pitää.

Sirkka: Flikkate maitopullo oliva usse jotta lääkepulloi, ainaki timjamimehu- ja kamferipullot olivat kuvioissa.

Leena: Keittjä huitas kerra yht oppilast föreegaril, kun oppilas meni hakema lihasoppa lissä ja sanos: ”kukulles, mut ei lainkka lient”.

Aila: Alakoulun puolel oleva oppilas ei jaksnu syödä ruokkatas ja meni kulhos kans yläkoulupuolel sisarensa viereen seisoma ja sanos:

Elo: ”Syö sä tämä, ko mä en jaks”.

Pertti: Semmost huhu ja epäily oli myös olemas, että jos jompikumpi oppila vanhemmist kuuluu johtokunttaha, niin niitte lapsi suosita.

Matti: Erikoisest semmost epäily oli sillo, kun kunnan puolest jaetti vähävaraisil oppilaile kumisaappai.

Seppo: Yksiki oppilas toi seuraavana päivänä saappat takasi ja sanos:

Elo: ”Meil ei tarvit kööhäappu”.

Aila: Koulust pinnamist ja myöhästymissiki siihenki aikka kyllä jossain muodos oli, mutta harvemmin ne oli niin selviä tapauksia, että siitä olis rangaistu.

Leena: Pojat kyllä olivat enemmä nurkas ja laiskal ko flika.

Sirkka: Joku poik siirreti kesken tunnin rangaistuksena yläkoulu puolelt alakoulu puolel.

Seppo: Kaks laiskal jääny poikka karkas ikkunast kesken kaike, mutt ei kestäny kauan ko olivat taas istumas kovennettu rankaistust.

Pertti: Kolmest veljeksest ei tullu kerra ko yks kouluhu. Kouluhu tullelt kysytti: ”ett misäs velje ova?”

Elo: ”Toine on kotona lampparäntyi vääntmäs, mut en mää tier misä toine on.”, oli vastaus.

Matti: Välitunti loppui ja pari kaveri oli kiivenny harakan pesäpuuhun. Nuhtelu jälkke nurkkaha pieneks aikka, koska ilmeni, että olivat ollet kaukana, ettei kellon soittokaan kuulunut.

Aila: Niin sitä poikia rangaistiin luonnonntiedon opiskelusta.

Leena: Opettaja meinas kerran rankaista oppilasta näpäyttämällä karttakepill pulpetin päälle laitettujen käsien sormille. Oppilas veti kuitenin kätensä pois. Pulpettiin osunut karttakeppi katkes.

Sirkka: Kiukust punane ope poistui luokast pieneks aikka rauhoittuma.

Pertti: Puiset viivottimet ja joskus lyijykynätkin olivat myös paperia, kun opettajalla keitti.

Seppo: Voimistelutunneil tapahtus monenlaist, mut yks tapaus on varma jääny niitte miele ko sillo koulu voimistelutunni ulkon oliva.

Matti: Jo Late näki, et ope mene kelkallas sulaha jokkehe viettäväl jääreunuksel ja sanos toisil: ”Katotas kui Toivose Almi ui”.

Sirkka: Juu ja uis kans, sin liukus sulaha keskijokkehe kelkkones.

Aila: Onneks pääs vastarannalt maihi ja painus peltto pitki hiivatuks päi koulu, kylmä kangista nopeasti. Siihe lopus voimistelutunti keske kaike.

Leena: Jälkkepäi samase Late kirja uisiva joes vähä ylempän.

Pertti: Juu ku mylly tammei pitki oikasti usse, ko mentti kouluhu ja Late pahvine salkku aukes juur tammen kohdal. Ja kirja kaikk jokkehe.

Seppo: Oli siin ääntä ko niit onkitti alajuoksult poiklauma voimal ja muistaakseni kaikki saatiin ylös.

Sirkka: Nykyään puhuta paljon koulukiusaamisest. Kyllä sitä oli varmaan ain jossa muodos ollu.

Leena: Nimittely oli yleistä oli hullumaissi nimi: oli vares, sontkorro, pepena, pajunen ja mont muut.

Aila: Ja ryti, keltapillike ja täipapan oli kans

Seppo: Lumisota oli kovaa ja ei naaman pesuka lumell mittä mukava ollu

Pertti: Mahdok koululaise sillo ol erilaissi jollan tavall.

Matti: Ei suostuttu kiusattavaks, vaan lyötti hantti.

Sirkka: Nii tai toise rupes puolustama kiusattu

Leena: Alistettu hiljane saatta nykyä jäädä pitenpiaikaisen kiusamisen kohteeks

Aila: Se on terrorisointti moni on sama kimpus ja puolustajat ovat

pelo hallus ja ei uskalla tehdä mittä.

Matti: Esiintymine koulus luoka edes oli kauhukokemus usemmille

Sirkka: Kerranki piti jokase vuorollas kertoa omin sanoin esimerkiksi matkasta, jonka on tehny

Pertti: Aku men luoka ette vuorollas ja aloitti kertomuksensa kädet lanteilla:

Elo: Joo mä meni täs kerra Uuttekaupunki ja seisoskeli Sorvakon sillal …”.

Naurun remakkaa

Pertti: Siihen loppus esitys valtavan naurun remakan takia. Tai oliskohan katkenu muutenki, sillä Akukin nauros hermostuneesti ja oli helpottunut, kun selkis lyhyellä kerronnalla.

Seppo: Kyllä yksinäs laulamine luokas edes oli kyll monell se oikke kauhujen kauhu kouluaikoin.

Aila: Vaikutus saattoi olla semmone, ettei jälkkemi ol laulanu ko suihkus tai pienes kriffelis.

Leena: Luoka edes se laulu ol mone kohdal mumina, runoilu, tai katkonaist sanojen käyttö, ellei sit ollu kokonas mykkä.

Sirkka: Kyll flikkate ja poikkate joukos ol ain muutama hyvä laulaja, pojis ol kyl enemä semmossi uuno eemelei.

Pertti: Kyll poikkattenki joukos oli joskus reippait yrityksi, vaikk ei taitoa paljo ollukka.

Matti: Yhden Tanun esitys on reippauden takia jääny mone mielehe:

Elo: ”Uljahat pojat ne seilaileeee,

ei kun purjehtii

keskellä järven selkääää

vaikka se myrskykin myllertä

eivät ne aaltoja pelkkä.”

Sirkka: Sen jälkke syvä kumarrus ja kantapäät paukahtivat yhteen ja tais Tanun laulunumero hyvinki nousta reippaasta esityksestä seuraavaan todistukseen.

Pertti: Kyl siin koulunkäynnis oli oma hohtos. Parast ol, ko alko kesäloma ja veisatti suvivirs. Tee flika olit mahdottomi laulama jo kouluaikoin ja pääsette nytkin laulama ja yleisö kans. Onkost soittaja valmiina.

Lauleta suvivirs

Kaukka 29.9.2013

Pertti Laaksonen