Nälkloukkan kyläkoti 100 vuotta

Nälkloukkan kylien asukkaat ja kesämökkiläiset. Kaukan koulun entiset opettajat ja oppilaat. Muu juhlaväki.

Kyläkodin juhlassa halutaan vaalia perinteitä. Koulun laajennuksen vihkiäisissä juhlapuheen piti Paavo Karru, niinpä juhlapuhujaksi nyt lähes kuusikymmentä vuotta myöhemminkin valikoitui P. Karru. Kuka puhuu viidenkymmenen vuoden päästä? Jatkuuko traditio, sen aika näyttää.

Tämän talon päädyssä on teksti KANSAKOULU. Sataviisikymmentäviisi vuotta sitten vuonna 1858 keisari Aleksanteri II antoi ”Armollisen julistuksen kansakouluopetuksen järjestämiseksi”. Näihin aikoihin aloitti toimintansa Kaukan ensimmäinen koulu ”Miinankoulu” Siellä Punnan talon tytär Adonika Wilhelmiina opetti sukulaisten lapsia lukemaan parinkymmenen vuoden ajan. Keisarin julistus tavoitti hitaasti Pyhärannan. Rohdaisten kansakoulu perustettiin 1889. Tätä koulua hyödynsivät myös nälkloukkalaiset. Vuoden 1909 Rohdaisten koulun koulukuvassa 34:stä oppilaasta yli kolmannes oli nälkloukkalaisia.

Kaukan piirin kansakoulun perustaminen oli ensimmäisen kerran kuntakokouksessa vuonna 1902. Vasta keväällä vuonna 1908 kuntakokous teki myönteisen päätöksen koulun perustamisesta. Koululle valittiin johtokunta, johon kuuluivat Otto Heikkilä, Hans Jakobsen, J. O. Laurikkala, Selim Leino, Teofil Maisila ja Frans Vihtori Sonska. Kaikki kylät oli siis edustettuna. Johtokunta teki kuntakokoukselle ehdotuksen koulun paikasta. Johtokunta esitti ensisijaiseksi paikaksi Nikuvainiota Ylikylän Heikkilästä, joka nykyisin on Impilää ja toiselle tilalle Annaristen vainiota Kaukan Niemen tilalta. Paikasta alkoi riitely. Sen aikana Laurikkala tarjosi koulua varten tontin Riihevainion mäestä, nykyisen tontin vierestä. Tämä tarjous hyväksyttiin kuntakokouksessa 14.12.1908. Tämän päätöksen valituksesta, kuvernööri palautti uudelleen käsittelyyn. Seuraavan kerran asiaa käsiteltiin kuntakokouksessa 25.9.1911, tällöin Nikuvainio hävisi niukasti Annaristenmäelle. Viiden ja puolen vuoden päästä perustamispäätöksestä saatiin koulu rakennettua tälle paikalle. Rakentaminen kesti vain vuoden.

Kaukan kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1910 vuokratiloissa Kaukan Kaitilassa. Siellä koulu toimi kolme vuotta. Päivälleen tänä päivänä sata vuotta sitten aloitti varsinainen neljäosastoinen kansakoulu toimintansa tässä talossa. Sitä me nyt olemme juhlimassa. Ainakin kolmena ensimmäisenä vuonna elo-syyskuussa on pidetty pienten lasten koulua ”Tällä ajalla on heitä koetettu valmistaa kykeneviksi vastaan ottamaan ja seuraamaan opetusta neliosastoisessa koulussa.” Tämän pienten lasten koulun rinnalla on toiminut seurakunnan pitämänä kiertokoulu. Viimeiset kiertokoulut on pidetty keväällä 1925. Samana vuonna Kaukan kansakoulu muuttui kaksiopettajaiseksi. Tosin alakoulun opettaja oli Reilassa joka toisen vuoden vuoteen 1939. Koulun muututtua kaksiopettajaiseksi tuli laajennus tarpeelliseksi. Johtokunta esitti keväällä 1929 kunnanvaltuustolle tontin ostamista alakoulua varten. Toinen tontin hankinta esitys 1930 hyväksyttiin. Vuonna 1937 Frans Koskinen teki kunnanvaltuustossa seuraavan esityksen: Pappila tulisi siirtää Rohdaisiin, Kaukan koulu siirrettäisiin Ylikylään ja koulurakennuksesta tehtäisiin kunnalliskoti. Kunnalliskoti esitys haudattiin nopeasti mutta koulun siirtäminen pappilaan oli esillä yli kuusitoista vuotta. Koulun laajennuksen toteutukseen tarvittiin 25 vuotta. Laajennettu koulu toimi kouluna kevääseen 1970 asti. Koulun loputtua koulun vanha osa oli vuokrattuna tielaitokselle vuosina 1974-77. Alakerran asunto oli ryhmäperhepäiväkodin käytössä vuosina2002-2008. Asunnoissa on koko ajan ollut vuokralaisia.

Opettajat: Ensimmäiseksi opettajaksi 23 hakijan joukosta valittiin vuoden Reilassa opettanut Ida Korpela. Hän avioitui Teodor Vainion kanssa. Ida Vainio opetti Kaukassa lähes kolmekymmentä vuotta kevääseen 1939 asti. Alakansakoulun opettajaksi valittiin entinen kiertokoulun opettaja Alma Leino os. Koskinen. Hän hoiti virkaa kaikkien viiden yläkouluopettajan kanssa ja jäi eläkkeelle keväällä 1953. Ida Vainion jälkeen yhden vuoden yläkoulun opettajan virassa oli Airi Hyyppä. Seuraavaksi virkaan kouluhallitus määräsi 1940 Almi Toivosen. Hän otti virkavapaata keväällä 1949 vuodeksi. Virkavapausvuoden virkaa hoiti Olga Vallivirta. Syksystä 1950 kevääseen 1969 yläkoulun opettajan virassa oli K. V. Lehtonen. Alma Leinon siirryttyä eläkkeelle 1953 opettajaksi valittiin Maija Saurio. Hän oli viimeisen vuoden ainut opettaja Kaukan koulussa.

Kuten varmaan huomasitte, tervehdin alussa koulun entisiä opettajia. Kaikki edellä luetelleet opettajat ovat poistuneet keskuudestamme. Juhlatoimikunnan puolesta olemme vieneet kukkatervehdykset Pyhärantaan haudatuille Ida Vainiolle ja Olga Vallivirralle. Samalla olemme muistaneet muualle haudattuja. He ovat haudatut Korpilahdelle, Turkuun, Vehmaalle ja Kokemäelle. Käsityön opettajina on toimineet Viktor Leivo, Selim Leino, Leo Karru, Aarni Lohja ja Hilja Toivonen. Ida Vainion sijaisena ovat olleet Kustaa Elo ja Lydia Vuorivirta. Maija Saurion sijaisina ovat olleet Valma Porkka, Marja Karru, Teppo Innola, Maija Laine ja Sirkka Laaksonen.

Harrastustoiminta

Harrastustoimintaa koulussa on ollut ainakin 90 vuotta. Ensin oli nuorisoseura Välke. Sen jälkeen on hoidettu kerhomaata ja askarreltu kerhossa. Partio toimintaakin oli viisikymmentä luvulla kerhohuoneessa. Lentopalloa pelattiin kesäisin kentällä. Sitten rakennettiin jääkiekkokaukalo, jossa muutama vuosi järjestettiin sääntöjen puitteissa kylätappeluja eri koulupiirien välillä. Kansalaisopisto toimintaa on ollut yli neljäkymmentä vuotta. Kankaankudonta, ompelu ja puutyöpiirit ovat jatkuneet alusta asti tähän päivään. Nypläystäkin on harrastettu kolmisenkymmentä vuotta.

Koulusta kyläkoti

Kunta myi koulun 30.9.2010 Nälkloukkan kyläyhdistykselle. Perustamiseen ja laajentamiseen nähden tämä muutos tapahtui nopeasti. On hyvä, että niin myyjillä kuin ostajillakin on ollut rohkeutta toteuttaa tämä kauppa. Hyvä, että vireästi toimineella yhdistyksellä oli rohkeutta ottaa vanha talo korjattavaksi ja huollettavaksi. Ei ollut mitenkään selvää miten yhdistyksen voimavarat ja rahat riittävät talon hoitamiseen. Hyvä, että johtokunnassa oli halu yrittää. Hienoista päätöksistä johtuen voimme tänään kolme vuotta myöhemmin esitellä Teille vieraille monesta kohdin korjatun satavuotiaan vanhuksen, joka on aivan tätä päivää.

Tulevaisuus

Entä miten tästä jatkossa selvitään? Vuokratuloilla ilmeisesti jatkossakin pystymme lämmittämään talon. Jos jaksamme talkoilla huoltaa ja korjata taloa, saamme sen pysymään nykyisen tasoisena. Paljon se vaatii jatkossakin työtä. Korjattavaa tämän ikäisessä kyllä riittää. Tulevilla vastuunkantajilla on melkoinen työ saada houkuteltua talon omistajat kotiin kylään tai töihin. Tämä kyläkoti on kuin mummola, jonne mummo ja vaari koettaa saada jälkipolvet käymään. Täytyy houkutella lihapatojen ääreen, täytyy painostaa ja velvoittaa tulla auttamaan. Kaikkiin lapsiinkaan ei mikään tehoa. Niin ei myös tämän kodin lapsiin. Toivottavasti kuitenkin moni saadaan käymään kotona ja auttamaan kodin töissä.

Nälkloukkalla on menneinä vuosikymmeninä tehty isoja ja hassuja asioita yhdessä. On tehty kaukalo, juostu yöjuoksuja ja rakennettu Yliskallionlava. Ja nyt järjestimme nämä pienimuotoiset satavuotisjuhlat, jotka edellyttivät kolmen vuoden korjausta talossamme. Mitä seuraavaksi? Rakennettaisiinko ratsastuskeskus, kun maneesia varten olisi jo kenttä. Vai perustetaanko golfkeskus ja hankitaan muutama kymmenen hehtaaria tonttia lisää. Vai pitäydymmekö vanhassa vanhainkoti-ideassa. Poliitikotkin jo tarjoilevat kyläyhdistyksille vanhuspalvelutoimintojen järjestämistä. Siis alkaako kyläyhdistys tarjota palveluja ikäihmisille? Niin kuin historia opetti, meillä on ollut erimielisyyttä kylissä.

Valtavasti on kuitenkin tehty ja tehdään edelleenkin yhdessä. Nykyinen televisio ja nettiaika luovat uusia haasteita kyläyhteisöön. Helposti jäädään pois kylän riennoista. Meillä tämän talon myötä on mahdollisuuksia vaikka mihin. Me olemme erilaisia ja kaikkia on vaikea hyväksyä. Paras hyväksyä toisten tekemiset ja sanomiset niin sinutkin hyväksytään. Meillä ei enää ole koulukiusaamista, toivottavasi meille ei tule kyläkiusaamistakaan. Ottakaamme yhteiseloomme ohjenuoraksi Eino Leinon riimitys:

”Haavat saadut, haavat lyödyt,

aika kaikki kutoo arpeen,

mitkä liekin miekan laadut,

taisteluss’ on hymy tarpeen.”

Hymyillään kun tavataan.

Kaukka 29.9.2013

Pentti Karru