Post date: Feb 17, 2015 12:35:40 AM
eikkailupäiväkirjamme 11. päivä alkoi kun huuhtelin mitä mainioimman possupadan alas toisella oluttuopillisellani ja lappasin lautaseni täyteen pannukakkuja. Maatilaelämä tuntui kyllä todella mainiolta. Jopa niin mainiolta, että olen alkanut miettiä miksi edes seikkailen kun vereni vetää minua myös asettumaan aloilleni. Tällainen elämä maistuu hyvältä, kun on suussa hyvää ruokaa ja kolpakko täynnä Qelline Lepänlehden olutta, jossa maistuu naisen käden kosketus.
Kehun olutta naiselle ja läimäytän häntä kupeelle leikkisästi. Qelline kääntää katseensa sivuun ja naurahtaa: "Aina sä oot tommonen, Thrym." Nainen pitää mielistelystäni ja karskista seurastani. Myös itse olen tyytyväinen. Vatsa on täysi ja majataloon ei kulu enää kolikkoakaan, kun olen siirtynyt majailemaan Lepänlehden maatilan vieraaksi. Nyt vielä pienet ruuanpäällysunet ja pian muu seikkailijaryhmä tulee kokoontumaan Lepänlehden maatilalle iltapäiväteelle, jonka piiraiden tuoksu tuleekin jo houkuttavana keittiöstä.
Heräilen torkuilta muun seikkailijaryhmän saapuessa. Quelline ilmoittaa Myestaerille, että hiidet eivät saa tulla sisälle. Lerppa ja Rääpäle jäävät ilman mutinoita pihalle. Qelline ei pidä siitäkään, että hiidet ovat hänen kuistillaan, mutta antaa asian olla. Pian oveen kolkutetaan taas. Herrainliiton Sildar Talvisali ja sisar Garaele ovat myös tulossa iltapäivän teelle Lepänlehden maatilalle ja kyselevät mitä ryhmämme on tekemässä seuraavaksi. Eikä aikaakaan kun myös kylän vanhin Harbin Wester kolkuttaa hobittitalon oviaukkoa.
Kaikki tahot haluavat vahtia etujaan, että ryhmämme tekisi heille tarpeellisia seikkailuretkiä. Hitto, tässä pikku kyläpahasessa todellakin on ollut pulaa seikkailijoiden palveluksista.
Sisar Garaele muistuttaa meitä, että banshee nimeltä Agatha odottelee yhä Kaninmarjan raunioiden luona. Harbin Wester taas on huolissaan vangitusta Halia Raspikurkusta. Nyt kun on selvinnyt tämän olleen Zhentarimien vakooja, joka on pidätettynä juonittelusta Karmiinimerkittyjen miesten kanssa, hän ei haluaisi pitää tuollaista vankia kylän hallin vankilassa. Mitä nopeammin naisesta päästään eroon poistuu vaara, että Zhentarimit hyökkäävät vapauttamaan häntä. Mainarin pörssin Halia Raspikurkku oli lähettämässä meitä viemään varusteita karavaanilla Ikikesään 100 kultarahan korvausta vastaan. Nyt kun hän on kuitenkin jäänyt kiinni ja osoittanut petollisuutensa, päätämme tutkia nuo vankkurit. Vankkureista löytyykin pienehkö omaisuus aarteita ja taikakäsikirves (+1), jossa lukee kääpiöriimuin Phandelver. Lisäksi kirje, jossa Halia selittää.
Parahin Vigor
Mukana oleva aarre on Harmaahapsen kartanosta, jossa pidän nyt majaa Karmiinimerkittyjen miesten kanssa. Gudrenin apulaiset tuhosivat siellä kellaria vahtineen olemattoman, mutta eivät löytäneet sen aarretta. Aarteen lisäksi mukana on myös yksi käsikirves, joka on kuulunut aikanaan Tyrskynkaiun kellarin vartiomiehille. Jos alinkin vartiomies on varustettu tuollaisella, niin voi vain kuvitella miten paljon loitsuesineitä kaivoksen mineraareilla on voinut tehdä. Käsitykseni mukaan myös pimentohaltia joka kulkee nimimerkillä Musta hämähäkki havittelee kaivoksia. Meidän on siis oltava nopeita liikkeissämme ja vakuutettava paikalliset konnat Karmiinimerkityt miehet puolellemme.
Halia
Keskustelemme ruuan äärellä mitä teemme seuraavaksi. Eläkkeellä oleva seikkailija Daran Edermath kertoi eilen tanssiaisissa Vanhan pöllön kaivolla havaitun epäkuolleita, jotka olisi jonkun kykenevän syytä käydä hoitelemassa pois. Nämä rauniot ovat vanhan Netheril nimisen velhojen valtakunnan vartiotornin jäännökset ja paikassa lepää yhä voimakas maaginen aura. Tuolla käydään kyllä, mutta kaikki aikanaan. Ihan ensin pitäisi yrittää löytää meidät alunperin palkannut Gundren Kivenkatsoja, joka on vangittuna jossain hiisikuninkaan luona. Quelline tietää kertoa, että jos joku tietää missä hiisikuningas asustaa, niin ainakin vanha Ukkospuun raunioilla asusteleva druidi Reidoth tuntuu tietävän kaikki kolkat täällä suunnalla. Tuota apua ei liene vielä kuitenkaan tarvitse käydä etsimässä, sillä bardin uusin hiisiystävä Lerppa tuntee tien Kalliokidan linnoitukseen. Hän ei halua asettua hiisikuningasta vastaan, mutta ei ole mikään älyn jättiläinen ja uskoisin että puhumme tuon hiiden helposti meille oppaaksi. Ja tarvittaessa kovin ottein. Druidi Reidothin tapaaminen Ukkospuun raunioilla päätetään tehdä vain jos tarvitaan väkisin jotain paikan sijaintiin liittyvää infoa. Ukkospuussa on myös edesmenneen puunkaivertajan vaimon Mirnan suvulle kuuluneen yrttikaupan rauniot, jossa on hänen kertomansa mukaan perintöesine emeraldikaulanauha piilotettuna. Koska hänellä ei ollut rahallisesti mahdollista korvata meille perheensä pelastamista hän kertoi kuitenkin mielellään antavansa tuon korun tarkan sijainnin, jos meillä on asiaa Ukkospuuhun. Itse en sitä kannata, koska sinisilmäinen papitar Theraga kuitenkin lahjoittaisi tuonkin helyn takaisin leskirouvalle.
Koska ihana emäntämme Quelline tietää suunnilleen kaiken kaupungin asioista. Hän tietää myös kertoa Tyrskynkaiun kellarista ja loitsuahjosta:
"Yli viisisataa vuotta sitten kääpiöt ja menninkäiset tekivät sopimuksen jota kutsuttiin Phandelverin liitoksi. Tällä sopimuksella he jakoivat oikeudet mineraaleihin, joita saatiin louhittua hämmästyttävästä Tyrskynkaiun kellarista. Mineraalisen varallisuuden lisäksi kellarikaivos sisälsi mahtavia maagisia voimia. Ihmisvelhot liittoutuivat kääpiöiden ja menninkäisten kanssa ja kanavoivat ja sitoivat noita loitsuvoimia suuressa ahjossa, jota kutsuttiin Loitsuahjoksi. Tällä ahjollla kyettiin valmistamaan upeita taikaesineitä. Ajat olivat hyviä ja läheinen ihmisten kaupunki Phandalin vaurastui siinä sivussa.
Vaan sitten tulivat örkit pohjoisesta ja ja toivat kurjuuden mukanaan. Voimallisen örkkijoukon mukana tuli ilkeä palkkasoturivelho, joka hyökkäsi Tyrskynkaiun kellariin ja hamusi sen rikkauksia sekä taikaesineitä itselleen. Ihmisvelhot, kääpiöt ja menninkäiset puolustivat kuitenkin kiivaasti Loitsuahjoa ja tässä taistelussa suuri osa kaivoksista tuhoutui. Vain harva selvisi hengissä Tyrskynkaiun kellarin sortumista ja maanjäristyksistä. Kyseisen luolaholvin sijaintia ei enää tiedetä.
Vuosisatoja ovat kiertäneet huhut kätketyistä rikkauksista ja ne ovat houkuttaneet aarteenetsijöitä ja opportunisteja Phandalinin alueelle. Kukaan ei ole kuitenkaan onnistunut löytämään kadonnutta kaivosta. Viime vuosina Phandalin on taas saanut ihmisasutusta. Se on nykyään pikkuruinen nelisenkymmenen savun rajaseutukylä, joka on rakentunut vanhan kaupungin raunioille."
Suvun huhujen mukaan Qellinen esi-isä Reidok Lepänlehti olisi ollut Phandelverin liiton uskottu mies, joka asui Phandalin kaupungissa ja valvoi liiton osapuolien oikeuksia, jotta jokainen sai oman osansa kaivostoiminnasta. Quellinen on siis aina ollut erityisen kiinnostunut Phandelverin liiton vanhan kaivoksen tarinoista.
Ruokapöytäkeskustelun päätteeksi päätämme matkata Kalliokidan linnakkeelle. Hiisioppaamme Lerppa suostuu melko pienellä painostuksella pelastamaan oman nahkansa ja johdattamaan meidät hiisien linnoitukselle ja pari päivää myöhemmin seikkailuretkemme 13. päivänä saavummekin Ikimetsän reunamilla paikkaan, jossa tuo vanha linnan raunio on. Linnassa on seitsemän eri kokoista ja korkuista tornia, jotka ovat tällä hetkellä lähinnä murenevassa kunnossa. Joka tornin ylemmät kerrokset näyttävät oleva enemmän tai vähemmän luhistumassa. Lyhyet porranposut kulkevat terassille, joka toimii linnan sisäänkäyntinä. Ajan hampaan tuhoamat kaksoisovet makaavat sisäänkäynnin edessä ja niiden halki johtaa tie varjoisaan halliin linnan sisälle. Pyöreistä torneista oviaukon molemmin puolin siintää tummat ampuma-aukot. Minä en halua astua sisään pääovesta vaan ehdotan linnan ympäri kiertämistä. Se kannattaa, sillä linnan takaa löytyy sortuma, jota kautta pääsemme sisään linnoitukseen.
Linnoituksessa taistelemme hiisikuninkaan joukkoja vastaan, vaikka onneksi bardimme Myestaer hoitaakin suuren osan hiisistä peräänsä ja juoksee niitä karkuun metsään, jossa hän muuttuu näkymättömäksi omituisilla loitsuvoimillaan. Näin hän voittaa meille aikaa ja sillä välin saammekin hyökättyä hiisien kuninkaana toimivan mörön kimppuun. Täälläkin on kuitenkin haastetta riittämiin, sillä paikalla on myös pöllökarhu ja pimentohaltian hahmossa esiintyvä kaksoisolento, joka on tuon mystisen Mustan hämähäkin kätyreitä. Viholliset kuitenkin kukistetaan ja löydämme täältä sekä Sildar Talvisalin varastetut sotavarusteet, että Gundren Kivenkatsojan, jota olemme nyt etsineet kymmenpäivän verran. Nyt edessä onkin pikainen pakeneminen, sillä Gundren on saatava nopeasti turvaan. Sovimme tapaamispisteen ja kaikki lähtevät metsän kautta pakomatkalle. Minä otan Gundrenin omaan matkaani.
Hiisien kuningas on lyöty, mutta iso hiisijoukko jäi jäljelle. Bardin hiisiapurit Rääpäle ja Lerppa katosivat metsään. En uskonutkaan heidän palaavan kun saivat tilaisuuden kadota omiensa joukkoon. Minulle ei tule niitä ikävä. Ennemmin tai myöhemmin ne olisivat kuitenkin tappaneet jonkun kyläläisen. Ei pahoja kaaoksen olentoja voi kesyttää.