Theraga

Post date: Nov 4, 2014 3:39:56 AM

akas matkapäiväkirja. Eilen oli retkemme neljännen päivän aamu. Olipa ihanaa nukkua majatalon pehmeässä vuoteessa. Mutta sekään ei vetänyt vertoja aamiaiselle. Retkimuonani olivat loppuneet kesken joten nälkäisenä majatalon antimet tuntuivat täydellisiltä. Majatalon ylellisyydet eivät kuitenkaan olleet minua varten. Meninkin heti aamiaisen jälkeen Kivimäen majataloa vastapäätä sijaitsevaan Onnen pyhättöön. Annoin kirkolle tapani mukaan kymmenykset, vaikka en Tymoran papitar olekaan. Oli kuitenkin ihanaa päästä pyhättöön ja siellä oleva sisar Garaele oli mitä herttaisin haltiatyttönen. Pyysin Garaelta lupaa majoittua täällä oloni ajaksi pyhätön tiloihin. Sisar lupasikin ilman muuta jakaa huoneensa kanssani. Kuinka mukavaa. Kun Garaele kuuli minun kulkevan seikkailijoiden mukana, hän sanoi itsellään olevan tarvetta joukolle, joka voisi suorittaa hänen puolestaan seikkailuretken. Lupasin tietysti puhua asiasta muulle vaunukunnalle.

Kun menin takaisin majataloon alkoi muukin vaunukuntamme olla saapunut aamiaiselle. Bardimme Mystaer tosin nukkui yhä. Hänellä meni viime yö pitkäksi ja luulempa, että se on hänelle tavallista. Vaikka Mystaer on komea ja herttainen mies, minusta tuntuu, että hänellä on hieman kevytmielinen elämänkatsomus, mutta mikäpä minä olisin toisia tuomitsemaan. Kun eilen veimme vankkurit Barthenin elintarvikkeeseen ja saavuimme majataloon alkoi bardimme laulaa lauluja retkestämme. Ne olivat kyllä hassun kuuloisia hurjine liiotteluineen, mutta niitä oli mukava kuunnella. Miehellä on laulun ja tarinankerronnan lahja. Ei ihme, että hän kerää majataloissa viihtyvien naisihmisten katseita puoleensa kuin hunaja mehiläisiä.

Kun keskustelimme majatalon emännän kanssa tämä kertoi hurjia tarinoita, jotka sisar Garaele tänään vahvisti tosiksi. Kylään on pesiytynyt inhottavia roistoja. Joukkio, joka kutsuu itseään Karmiinimerkityiksi miehiksi. Miehet tunnistaa heidän punaisista tatuoinneistaan. Miehet ovat törkeästi hivuttaneet kyläläisiä, eikä kylän vanhin Harbin Wester ei ole tehnyt mitään asian eteen. Miesparka taitaa pelätä rosvoja ja mahdollisia kostotoimia itseään ja perhettään kohtaan. Puunkaivertaja Thel Dendrar oli koittanut asettua miehiä vastaan, mutta tuo joukkio oli kostoksi tunkeutunut hänen kauppaansa ja lähennellyt ilkeällä tavalla hänen vaimoaan. Kun mies meni väliin hänet raahattiin kadulle ja piestiin kuoliaaksi. Tai niin ainakin muutama kyläläinen oli väittänyt. Ruumista ei ollut jätetty ja itse asiassa nyt myös miesparan vaimo, tytär ja poika ovat kateissa. Paljon ikäviä asioita illalla kuunneltaviksi. Minä meninkin aikaisemmin nukkumaan ja muu retkue seurasi pian perässä. Ainoastaan Mystaer jäi notkumaan tiskille jonkun Narth nimisen vanhan farmarin kanssa. Toivottavasti miehillä ei ole tänään päät kipeänä. Yöllä sai muutoin hyvin nukutuksi, mutta aamuyöstä Mystaer oli kiivennyt majatalon katolle ja laulaa jollotti kovaan ääneen värssyn, jonka mukaan mukanamme kylään tullut Sildar Talvisali tekisi selvää häijyistä Karmiinimerkityistä miehistä. Ajattelin jo silloin, että toivottavasti tuosta ei aiheudu muuta ikävyyttä kuin eilisen yörauhan häiritseminen. Ja kuten niin monesti, olin taas oikeassa. Kun Mystaer vihdoin heräsi myöhäiselle brunssille, tuli juuri samoihin aikoihin myös neljä Karmiinimerkittyä majataloon. He tuijottivat bardiamme ja aikoivat selvästi hivuttaa häntä, mutta kun mukanamme oleva suuri ja pelottavan näköinen louhisyntyinen Medrash tuli väliin, miehet lähtivät pakosalle uhoten palaavansa asiaan.

Me lähdimme käymään pyhätössä tien toisella puolella. Sisar Garaele kertoi meille etsintäretkestä, jonka haluaisi meidän suorittavan. Kyseessä oli neuvottelu bansheen kanssa. Sisar Garaele kertoi meille avoimesti, että kuuluu Harpisteihin, puolisalaiseen organisaatioon, joka on omistautunut hyvydeen puolustamiselle, historian säilyttämiselle ja luonnon sekä sivilisaation väliselle tasapainolle. Hänen esimiehensä tuossa organisaatiossa pyysivät hänen apuaan, sillä he ovat jo pitkään halunneet selvittää legendaarisen maagi Helläjousen loitsukirjan sijaintipaikan. Agatha niminen banshee on ainakin joskus omistanut tuon loitsukirjan, joten asiasta tulisi ottaa selvää häneltä. Sisar Garaele matkusti viikko sitten Kaninmarjan raunioille ja löysi sen läheisyydestä Agathan majapaikan. Banshee ei kuitenkaan ilmaantunut hänelle, joten hän haluaisi, että me kokeilisimme nokkeluuttamme ja neuvottelisimme tuon epäkuolleen ulvovan kummituksen kanssa. Itseäni ajatus kylmäsi. En ole koskaan bansheeta nähnyt, mutta olen akolyyttiaikanani kuullut siitä, miten maa jäätyy näiden kauheuksien läheisyydessä ja miten niiden kirkuva ääni voi tappaa karskimmankin taistelijan. Olin jo kieltäytymässä kohteliaasti tästä etsintäretkestä kun Mystaer lupasi, että olemme ilman muuta avuksi. Jotenkin minusta vaikutti siltä, että Mystaeria kiinnosti enemmän sisar Garaelen vaikuttava dekoltee kuin se mitä hän kertoi meille Agathasta. Ja huomasin kyllä Tymoran papittarenkin huomanneen Mystaerin kiinnostuksen kohteen, mutta ihmeekseni sisar tuntui olevan tästä mieluumminkin mieltynyt kuin pahastunut. Kerrassaan omituista ja jopa kevytkenkäistä, vaikka sisar on kyllä mielestäni kaikin puolin mukava ja kunnollinen nainen.

Kun etsintäretki luvattiin hoitaa, sisar Garaele antoi minun huostaani arvokkaan jalokivikoristellun hopeakamman. Se tulisi toimittaa lahjana Agathalle, jotta banshee mieltyisi keskustelemaan kanssamme. Tässä vaiheessa aina niin käytännönläheinen Trym töksäytti väliin, mitä tästä olisi meille. Miten tämän seikkailun tekeminen täyttäisi meidän vatsojamme ja kukkaroitamme. Garaele ilmoitti, ettei Tymoran kirkko tapaa useinkaan maksaa hyväntekijöille rahallisia korvauksia, mutta lupasi antaa meille heti kolme parantavaa juomaa matkaan tulevien tarpeittemme varalle.

Asia oli siis sovittu. Lähtisimme saman tien Kaninmarjan raunioille Agathaa tapaamaan. Pojat lupasivat vuokrata meille uudet vaunut Elmar Barthenilta hänen kauppapaikaltaan ja minä kävin sillä välin pikaisesti kylän muissa kaupoissa täydentämässä omia retkivarusteitani. Palautin myös Leijonakilven kauppakomppanian myymälään tarvikkeet, jotka eilen löysimme Kalliokidan piilopaikasta ja havaitsimme niiden sineteistä päätellen olevan tämän myymälän omaisuutta. Myymälän hoitaja Linene Harmaatuuli maksoi ryhmällemme palautetuista tavaroista 50 kultarahan palkinnon. Rehellisyys kannattaa.

Kun tulin takaisin pojat olivatkin jo lähtövalmiina. Mystaer jututti sisar Garaelea ja ilmoitti halustaan liittyä sisaren hienoon organisaatioon Harpisteihin. Epäilen, että kyseessä oli taas enemmän dekoltee kuin aate, mutta sisar oli kuitenkin hyvillään bardin tarjouksesta. Ja niin siinä tapahtuikin, että sisar Garaele teki Mystaerista Harpistien valvojan.

Istuimme jo vankkureissa, kun Sildar Talvisali tuli luoksemme. Hän kertoi käyneensä kylän vanhimman virkatalossa. Kylän vanhimman virkaa hoitava Harbin Wester oli lihava pelokas mies, joka vähätteli peloissaan Karmiinimerkittyjä miehiä. Sanoi niiden olevan vain palkkasotureita, joista ei niin hirveästi ole vaivaa. Mies ei selvästikään uskaltanut asettua yhtään poikkiteloin Karmiinimerkittyjen miesten kanssa. Harbin Wester oli mieluummin vaihtanut puheenaihetta ja tarjonnut 100 kultarahan palkkiota, jos Sildar tai me kävisimme tuhoamassa Kolmikarjun kinttupolkua ryöstelevän örkkiretkueen, joka majailee Traakinrakka nimisessä paikassa Miekkavuorilla. Sildar taas pyysi apuamme sekä Gundren Kivenkatsojan, että kadonneen Herrainliiton velhon Iarno Albrekin löytämiseksi. Paljon olisi seikkailuja tarjolla pienessä kylässä. Kun kääpiö Thrym kysyi missä nämä Karmiinimerkityt riitapukarit majailivat, olivat pelokkaat ihmiset toriaukiolla hiiren hiljaa. Phandalinin mainarin pörssin kiltamestarinna Halia Thornton uskaltautui kuitenkin avaamaan suunsa: "Nukkuvan jättiläisen juottolassahan nuo miehet lojuvat, mutta Tresendarin kartanossa tuolla mäen laella ne nykyään asuvat."

"Ai, että tuossa ihan vieressä?" ihmetteli Thrym ja katsoi parin sadan metrin päässä näkyvää kartanoa: "Eikös me kumppanit sitten käydä hoitamassa tuo asia tässä ohimennessä?"

"Vaan entäs Gundrenin ja Iarnon etsintä?", kysyi Sildar.

"Tai pyhätön antama tehtävä, jolle teidät on jo varustettu", ihmetteli myös sisar Garaele,

"Hoidetaan kunhan ehditään, mutta jos loitsukirja on ollut ikuisuuksia kadonneena ja se on jonkun epäkuolleen olennon hallussa, niin ei se sieltä heti ole karkaamassa", sanoi Thrym ja jatkoi: "Ennen kuin lähden viikon vankkurireissulle käyn kuitenkin mieluusti katsomassa tämän ongelman kuntoon."

Ja niinhän siinä tehtiin. Lähdimmekin kartanolle. Bardi lepytteli Garaelea ja sanoi hänenkin seikkailunsa hoituvan pian. Sildarille annoimme vankkurimme siksi aikaa ja lähdimme jalan kohti kartanoa.

Tie kartanoon kulki kylän halki ja Nukkuvan jättiläisen juottolan ohi. Emme kuitenkaan menneet nukkuvaan jättiläiseen, vaikka tiesimme sen olevan tähän aikaan täynnä Karmiinimerkittyjä miehiä. Päätimme mennä heidän majapaikkaansa nyt kun suuri osa väestä oli muualla. Kartanon ovelle saavuttuamme havaitsimme kartanon olevan pahasti ränsistynyt. Kyseessä oli oikeastaan vanhan kartanon rauniosta. Phandalin kylän paikalla oli kauan sitten saman niminen kaupunki, jonka raunioiden päälle kylä on rakentunut. Itse vanhasta kaupungista ei ole enää muuta jäljellä kuin tämä vanha kartano. Velhomme Cadderly osasi taialla kutsua itselleen apuolentona tarvittaessa kissan, jonka silmin hän pystyi vakoilemaan ympäristöään. Niimpä Cadderlyn viitan helmoista ilmestyikin kissa, jonka hän päästi ikkunan kautta sisään kartanoon. Kun Cadderly näin paikkoja tutkittuaan vakuuttui, että kartanon maanpäällinen kerros oli tyhjillään, menimme ovesta sisään. Karmiinimerkityt palkkasoturin näyttivät majailevan kartanon kellarikerroksien suojissa.

Kartanon keittiöstä löytyi portaan, jotka johtivat kellariin. Seinillä oli öljylamppuja valaisemassa reittiä, joten kellari oli selvästi asuttu. Laskeuduttuamme kellariin kääpiö Thrym tutki ensimmäisen huoneen. Hän löysi huoneesta kahden oven lisäksi myös salaoven. Päätimme tietysti kulkea sen kautta. Lisäksi Thrym havaitsi huoneessa olevan syvän altaan pohjalta sinne piilotetun vedenpitävän pussin, jossa oli selvästi jonkun konnajoukon jäsenen pakovälineet siltä varalta, että täältä tulisi joskus äkkilähtö. Pussin sisältönä oli huomiota herättämättömät matkavaatteet, 50 kultarahaa ja kaksi taikajuomaa. Toisen juoman sisältö osottautui Cadderlyn niitä tutkiessa parantavaksi juomaksi, niille oli meilläkin aina käyttöä. Mutta toinen juoma oli todella eksoottinen. Se teki juojastaan hetkeksi näkymättömän. Todella hyvä pakovaruste siis. Sen otin itselleni talteen. Salaovi johti lyhdyin valaistua käytävää pitkin suureen huoneeseen, jonka keskellä oli pari kolme metriä leveä ja kuusi metriä syvä railo, minkä yli kulki kaksi siltaa. Menimme varovasti huoneeseen ja kurkistimme railoon. Railossa näkyi iso ja ruma peto, jolla oli yksi jättimäinen silmä. Se oli kaamein olento, jonka olin ikinä nähnyt. Silloin en tiennyt mikä olento on kyseessä, mutta myöhemmin kuulin, että tuollaisia kammotuksia kutsutaan olemattomiksi. Ja se olematon puhui meille. Mutta ei millään kielellä vaan telepaattisesti viestien. "Ruokaa, lisää ruokaa", se huusi vaativasti. Älysimme nopeasti, että se oli railon pohjassa Karmiinimerkittyjen miesten vankina ja paikan vartijana. Miehet ruokkivat sitä säännöllisesti ja sen tähden se pysyi aloillaan. Olematon oletti alkuun meidän olevan olevan Karmiinimerkittyjä miehiä ja tajusimme sen keskustelusta, että se oli saanut melko äskettäin ihmisen ruumiin syötäväkseen - kadonneen kyläläisen puunkaivertaja Thel Dendrarin. Valitettavasti myös olento luki mieliämme ja tajusi pian, että olimme tulleet tänne vihollisina. Siinä vaiheessa se kiukustui. Kuopan pohjalta se ei voinut käydä suoraa kimppuumme, mutta silti se onnistui hyökkäämään kimppuumme telepaattisin voimin aiheuttaen kaameaa nekroottista tuhoa. Onneksi se oli altavastaajana railon pohjalla ja saimme tapettua sen jousin, lingoin ja loitsuin. En kuitenkaan haluaisi ikinä kohdata moista olentoa tasavertaisessa tilanteessa.

Iarno tunnusti Sildarille, että kun Herrainliitto lähetti hänet virkavallaksi Phandaliniin, hän näki tilaisuuden ottaa paikallinen rosvojoukkio valtaansa ja käyttää sitä omien taskujensa täyttämiseen. Hän tunsi myös Herrainliiton tutkintakontaktiensa kautta pahamaineisen pimentohaltian, jota kutsutaan Mustaksi hämähäkiksi ja järjesti tämän kanssa tapaamisen. Pimentohaltia lupasi hänelle osuuden legendaariden Tyrskynkaiun kellarin loitsuahjon aarteista kunhan hän auttaisi tätä tämän päämäärissä.

Kylän vanhin Harbin Wester pelkäsi kuitenkin yhä Lasisauvaa ja tämän Karmiinimerkittyjä miehiä, joten hän ei halunnut Lasisauvaa omaan vankilaansa. Sildar lupautui viemään Lasisauvan eli Iarno Albrekin Ikikesään tuomittavaksi. Koska emme halunnut miehen pakenevan päätimme lähteä Sildarin mukaan saattamaan heidät Ikikesään. Koska oli vasta iltapäivä ja vankkurimme olivat jo valmiina päätimme lähteä heti matkaan ennen kuin Karmiinimerkityt miehet edes tajuaisivat mitä on tapahtunut. Niinpä hyppäsimme vankkureihin ja katselimme huvittuneena miten bardimme Mystaer lupaili sisar Garaelle: "Sisko hyvä, toki hoidamme asiasi bansheen kanssa mitä pikimmiten, mutta käymme ensin hoitamassa tämän yhden pienen asian Ikikesässä…"

Paljon on selvinnyt, mutta Gundren Kivenkatsoja karttoineen on yhä kateissa. Jos hänet on viety hiisikuningas Grollin luo Kalliokidan linnoitukseen, niin missä tuo linnoitus on?

Puunkaivertajan kohtalo selvisi, mutta hänen perheensä on yhä kadoksissa. Kylän vanhin tarjoaa meille yhä 100 kultarahaa jos hoitelemme örkit Traakinraakissa.

Phandelverin liiton kadonnut kaivos kiinnostaa selvästi monia. Ilmeisesti myös jotain Karmiinimerkittyjä miehiä suurempaakin konnaa nimeltä Musta hämähäkki.

Jätän sinut nyt hetkeksi rakas matkapäiväkirjamme. Lähdemme kuljettamaan vankia Ikikesään. Kerron lisää kunhan asiat selviävät.