Cadderly

Kun saavuimme kartanonmäen juurelle metsikköön, Carp näytti meille hyvin piilotetun luolan suuaukon. Me muut lähdimme siitä kohti kartanoa, mutta Thrym ilmoitti meidän selviävän varmasti ilman häntä. Hän lähtisi Qellinen mukana Lepänlehden maatilalle peittelemään Carp-pojan nukkumaan. Samalla hän kouraisi Qellinea takamuksesta ja iski silmää. "Aina sä oot Thrym tollanen!" Naurahti Qelline ja kääpiö lähti hoippumaan heidän kanssaan kohti maatilaa. Ehkä hyvä niin, sillä tuossa humalatilassa mies oli vielä tapattanut itsensä tulevassa kahakassa.

Me muut hiivimme sisään pimeään käytävään ja tajusimme pääsevämme sitä kautta suoraan kartanon kellariin samaan railoon, johon olimme aikaisemmin tappaneet siellä olevan olemattomaksi kutsutun hirviön. Nousimme varovasti ja hiiren hiljaa ylös railosta ja olimme taas salaa livahtaneet sisään Karmiinipolttomerkittyjen miesten piilopaikkaan. Käännyimme vasemmalle ja etenimme käytävää kohti vartioparakkia. Kun kuuntelimme oven takana, huoneesta kuului pilkallista naurua ja hiitolaiskielistä puhetta. Kolme isoa mörköä pilkkasi ja kiusasi pientä hiittä: "Nuole lattiaa", "Kieri kuin koira", "Anna tassua", "Hyvä poika, ota luu."

Käytimme hyväksemme sitä, että möröt olivat keskittyneet hiiden kiusaamiseen ja ryntäsimme sisään aseet valmiina. Hiisi pelästyi meitä niin perinpohjaisesti, että melkein laski alleen ja jäi vaan makaamaan maahan. Möröt yrittivät vastarintaa, mutta kukistimme yllätetyt möröt helposti. Bardin mukana kulkeva narrin pukuun puettu hiisi, Rääpäle, tunnisti maassa makaavan hiiden. Se oli Lurppa. Kuulemma tuttu mies hänelle. Lurppa ei halunnut tehdä vastarintaa. Hän koki Rääpäleen läsnäolon huojentavana ja oli nöyrästi apunamme sekä valmiina kertomaan kaiken tietämänsä. Lurpalla ei ollut mitään tietoa siitä missä Tyrskynkaiun kellari sijaitsee, mutta Mustana hämähäkkinä tunnettu pimentohaltia etsi sellaista paikkaa ja möröt olivat hänen palveluksessaan. Hiisikuningas oli lähettänyt hänet tänne Kalliokidan linnoituksesta möröille oppaaksi, mutta ilkeät möröt pieksivät koko ajan opastaan. Sekä hiisikuningas, että Karmiinimerkityt miehet työskentelivät Mustalle hämähäkille.

Otimme Lurpan mukaamme ja ilmoitimme, että seuraavana oppaantehtävänään hän näyttää meille tien Kalliokidan linnoitukseen hiisikuninkaan luo. Lurppa ei pitänyt yhtään ajatuksesta, mutta tuntui alistuvan kohtaloonsa. Jatkoimme seuraavaan huoneeseen. Kukistimme siellä olevat karmiinimerkityt miehet ja jatkoimme eteenpäin Iarnon vanhaan oleskelutilaan. Kuten arvasimmekin, Halia Raspikurkku piti täällä nyt majapaikkaansa. Hänet saatiin melko helposti vangittua ja jatkoimme piilopaikan läpi koluamista. Kartanon vanhassa kryptassa lepäsi viimeisillä leposijoillaan kartanon vanhan suvun viimeiset edustajat, jotka pappimme Theraga halusi siunata haudan lepoon. Sen jälkeen tutkittuamme tyrmän löysimme sieltä edesmenneen puunkaivertajan perheen, jotka olivat nälissään, mutta muuten voimissaan. Puunkaivertajan vaimo Mirna oli tietoinen miehensä kuolemasta, mutta huojentunut siitä, että hän ja varsinkin lapset nyt pelastuivat. Työmme täällä oli taas tältä osin tehty, joten palasimme Pandaliniin. Bardi antoi Mirnalle pussin kultakolikoita, jotta hän pääsisi alkuun lastensa 13 vuotiaan Narsin ja 18 vuotiaan Nilsan kanssa. Nainen oli kiitollinen ja kertoi meille, että ei voi muuten meitä mitenkään kyllin kiittää, mutta jos joskus menemme Ukkospuun rauniolille siellä on hänen vanha kotitalonsa, jossa on salapaikassa heidän sukukalleutensa kätkössä. Jos haluamme, voimme hakea ne itsellemme palkkioksi. Päätimme heti, että jos sinne matkamme joskus meidät vie, haemme nuo kalleudet tälle perheelle, emme itsellemme. Nyt oli kuitenkin aika miettiä muita asioita.

Viimein tiedämme miten löydämme Kalliokidan linnoituksen. Ehkä se auttaa meitä etsintäretkellämme löytämään Gundren Kivenkatsoja, Phandelverin kadonnut kaivos ja tuo salaperäinen Musta Hämähäkki joka tuntuu hääräävän harmaana eminenssinä meitä vastaan.