Malceor

Post date: Mar 3, 2015 12:28:22 AM

atkattuamme muutaman päivän takaisin Kalliokidan linnoituksesta, palasimme taas Phandaliniin. Minä purin vankkurit ja liityin uuden seurueeni mukaan. Ryhmä johon palkkauduin vaikuttaa olevan monessa mukana. Kalliokidan linnoituksesta pelastamamme kääpiö Gundren Kivenkatsoja tietää missä on kauan kadoksissa ollut Phandelverin kaivos. Ehdimmekin siis hengähtää Phandalinissa vain yhden yön ja lähdimme taas liikkeelle kohti seuraavia seikkailuja. Tämä oli seikkailuryhmän 16. päivä. Itselleni päiviä ryhmässä on kertynyt kuitenkin vasta vähemmän. Matkamme päämäärä on siis nyt menossa kohti tuota legendaarista kaivosta, joka tunnetaan myös Tyrskynkaiun kellarina. Koska isäntäni Myestaer on luvannut jollekin viehkeälle haltiattarelle nimeltä sisar Garaele, että me selvitämme Kaninmarjan raunioiden lähellä hänelle Agatha nimiseltä bansheelta jonkun vanhan loitsukirjan kohtalon ja muutamia muitakin seikkailuja on hoidettavanamme, olemme suunnitelleet reittimme oikein kartan äärellä. Tarkoitus on suorittaa kolme etsintäretkeä matkan varrella ja mennä samalla kertaa vielä Phandelverin kadonneille kaivoksille.

Matkamme etappeina on Kaninmarjan rauniot, Vanhan pöllön kaivo, Traakinrakka ja lopuksi Tyrskynkaiun kellari. Neljä erillistä tehtävää. Liian iso suupala yhdellä kertaa, jos minulta kysyttäisiin.

Kaninmarja, päivä 18.

Olemme saapuneet rauniokylään ja menemme ohjeiden mukaan läheiseen metsään, josta löydämmekin luonnonmuovaaman hyvin lumotun näköisen puiden ja pensaiden katveen muodostaman lähes torppamaisen majapaikan, joka näyttää asutulta. Kun alamme huhuilla paikalle Agatha nimistä bansheeta, huomaan miten paikka kylmenee nopeasti ja pian eteemme ilmestyy epäkuollut olento, joka näyttää samaan aikaan lumoavan kauniilta naiselta ja tappavan vaaralliselta haamulta. Olen kauhusta jähmettynyt ja niin on moni muuin seurueessamme, Papitar Theraga antaa Agathalle hopeisen hiuspannan, arvokkaan lahjan, jonka sisar Garaele on neuvonut meidän ottavan mukaamme bansheen lepyttämiseksi. Lahja tuntuu toimivan ja veret kylmäävä olento suostuu vastaamaan yhteen kysymykseemme. Theraga pyytää tietoa vanhasta velho Helläjousen loitsukirjasta ja sen sijainnista. Banshee kertoo vaihtaneensa sen Tsernoth nimiselle ruumiinmanaajalle jossain kaupassa jo satakunta vuotta sitten. Hän ei tiedä kirjan nykysijaintia, mutta silloin Tsernoth vei kirjan kotikaupunkiinsa Iriaeboriin. Tämä tieto on kuitenkin meille riittävästi, sillä tätä tietoa Harpistit halusivat, jotta voivat jatkaa etsintäänsä ja kun kerromme tietomme sisar Garaelelle, on tehtävämme tältä osin selvä. Kaikki meni siis hyvin. Tai meni tähän asti. Bardimme Mystaer ei voi tyytyä tähän vaan haluaa tehdä lisää tuttavuutta. Hän kysyy, saako suudella bansheeta? Agatha yllättyy suuresti ja kysyy tietääkö bardi mitä bansheen suudelmasta seuraa. Bardi puhuu verbaaliakrobatiallaan taukoamatta kertomatta oikein mitään ja lähestyy Agathaa kuin suudellakseen, mutta yrittää samalla kerätä voitonmerkiksi seikkailusta itselleen toisen Agathan korvakoruista. Mies saa taitavilla näpistäjän sormillaan korvakorun, mutta banshee huomaa petoksen ja suuttuu. Tässä vaiheessa minä ja Thrym juoksemme jo kovaa pois. Ellei papitar Theraga olisi onnistunut karkoittamaan bansheeta pois, tuo tyhmyys olisi maksanut monen seikkailijamme hengen. Silti Mystaer ei tunnu ottavan vastuuta teostaan vaan ihastelee sotasaalistaan. Korvakoru onkin kyllä maaginen ja parantaa kuuloaistia (advantage kuulohavaintoihin). Silti tuo oli mielestäni typeryyttä isännältäni. Nyt saimme bansheesta vihollisen ja petimme sen luottamuksen sekä asetimme itsemme turhaan alttiiksi erittäin suurelle vaaralle.