Embedded Files
Post date: Nov 24, 2014 10:40:13 AM
eljäntenä yhteisenä päivänämme retkikuntamme kanssa lähdimme matkaan takaisin kohti Ikikesää. Oma matkani tarkoitus oli alkujaan kuljettaa minut tapaamaan setääni Viherpesään kaukana etelässä, mutta nyt suuntaan taas kohti lähtöpistettä. Olen kuitenkin ottanut matkani varrella tämän tehtävän huoltovankkurien kuljettamiseen kohti Phandalinia ja vaikka se on jo hoidettu, katson velvollisuudekseni auttaa näitä ihmisiä ja solmia kesken jääneet langanpäät ennen kuin jatkan matkaani. Huomaan myös kiintyneeni tähän outoon pikkujoukkoon ja minusta on mielenkiintoista seurata heidän tapahtumiaan. Sillä heidän ympärillään todellakin tuntuu tapahtuvan kaikkea. Kaikkea missä tarvitaan usein minun apuani asoiden selvittämiseksi siinä vaiheessa kun asiat käyvät väkivaltaisiksi.
Paluumatkaan oli nyt selkeä syy. Karmiinimerkittyjen miesten johtaja, pahamaineinen "Lasisauva" eli Herrainliiton luopiovelho Iarno Albrek joutui puolivahingossa vangiksemme ja hänet oli yksinkertaisesti vietävä Ikikesään tuomittavaksi. Jos olisimme jättäneet hänet kyläläisten vastuulle, hänen konnajoukkonsa olisivat vapauttaneet miehen ja tekomme olisivat johtaneet hyvistä aikeista huolimatta siihen, että Lasisauva olisi palannut ryöstelemään kylää entistä vihaisempana. Asiat on vietävä loppuun tai ne eskaloituvat väärään suuntaan.
Kun lähdimme liikkeelle oli kylän vanhin Harbin Wester kovasti huolissaan Karmiinimerkittyjen miesten kostotoimista. Vakuutinkin hänelle, että autamme Sildar Talvisalia kuljettamaan Lasisauvan tuomittavaksi ja palaamme mahdollisimman pikaisesti. Onnen pyhätön papitar sisar Garaele koitti kovasti taas ylipuhua bardiamme, että suorittaisimme hänen etsintäretkensä bansheen pesään, mutta tuo ikiaikainen etsintäretki ei ole kiireinen tämän asian rinnalla. Mainarin pörssin kiltamestarinna Halia Raspikurkku taas maksoi jopa meille hieman, jotta varmistaisimme Lasisauvan päätyvän mahdollisimman pikaiseen tuomittavaksi.
Paluumatkan ensimmäinen leiriytymispaikka suunniteltiin olevan sama risteys, missä jouduimme päivää aikaisemmin Kalliokidan hiisien väijyttämäksi. Kun saavuimme sinne havaitsimme, että samassa paikassa oli taas hiisiväijytys. Myös väijyssä oleva yksinäinen hiisi huomasi meidät.
"Hei, älkää tappako!" hiisi huusi: "Se olen minä, Rääpäle. Minä johdin teidät Kalliokidan piilopaikkaan. Minä olen ystävä, en vihollinen."
Emme tohtineet tuhota tuota pientä vihreää maantierosvoa, vaan menimme leiriin hänen leiritulilleen. Kyselimme, miksi hän oli taas täällä ryöstöaikeissa. Hiisi valitti, ettei tiennyt muutakaan tapaa ansaita elantoaan, mutta valitti ettei yksinäisestä hiidestä ollut käymään ohikulkijoiden kimppuun. Hän oli nälissään ja söi auliisti bardin hänelle tarjoamaa matkamuonaa sekä kuunteli niska kyyryssä kääpiömme nuhteluita. Ruokailumme keskeytti kuitenkin Kolmikarjun kinttupolulta kantautuva kavioiden kopse. Suuri joukko ratsastajia oli tulossa. Havaitsimme nopeasti, että ne olivat Karmiinimerkittyjä miehiä, jotka olivat lähteneet peräämme pelastamaan Lasisauvaa. Olisimme antaneet miesten ratsastaa ohi, mutta Lasisauva teki jonkun loitsun, jolla kertoi meidän olevan täällä. Oli siis jälleen aika vuodattaa verta. Rosvoista ei ollut meille vastusta. Ainut joka hyökkäyksessä oli kuolla oli tuo pieni hiidenrääpäle, mutta bardimme päätti uhrata tuohon mitättömyyteen yhden tärkeistä parantavista juomista.
Kun jatkoimme viidentenä päivänä matkaamme kohti Ikikesää koimme olevamme turvassa. Lasisauvan pelastusyritys oli epäonnistunut ja uskoimme Karmiinimerkittyjen miesten olevan nyt melko heikkoja. 12 miehestä 11 kuoli ja yksi pääsi haavoittuneena pakoon. Vaikka hän kertoisikin asioiden kulun tovereilleen, he tuskin uskaltaisivat yrittää uutta pelastusretkeä. Heidän voimansa ei enää siihen riittäisi.
Pakkasimme varusteemme ja lähdimme matkaan. Rääpäle, tuo pieni hiisi ihmetteli, mitä hän ryhtyisi tekemään. Siinä vaiheessa bardimme Mystaer kysyi häneltä: "Oletko koskaan harkinnut viihdetaiteilijan uraa?"
Kun retkemme seitsemäntenä päivänä saavuimme takaisin Ikikesään, oli bardilla mukana uusi apuri. Narriksi pukeutunut hiisi joka oli hänen esiintymisapulaisensa. He viettivätkin aikansa kaupungissa esiitymällä majataloissa. Minä vein Sildar Talvisalin kanssa Iarno "Lasisauva" Albrekin Herrainliitolle vangittavaksi ja tuomittavaksi. Muut hankkivat meille uudet hienommat matkavankkurit, joita veti nyt hevoset härkien sijaan.
Kun seuraavana päivänä lähdimme takaisin Phandalinia kohti meillä oli matkassa myös uusi jäsen ryhmäämme. Bardi oli palkannut mukaamme ajurin vaunuihin. Tuo ajuri oli Malceor niminen ihmismies, joka oli kiinnostunut bardin laulamista seikkailuista ja halusi liittyä hänen seurueeseensa.
Sildar Talvisali jäi vielä hoitamaan Lasisauvan pidätyksen muodollisuuksia. Hän lupasi palauttaa vuokravankkurimme Phandaliniin tulemalla niiden kanssa perässä kunhan oli saanut asiansa Ikikesässä hoidettua.
Yksi viikko eli tasan kymmenen päivää oli kulunut seikkailuamme kun tulimme takaisin Phandaliniin. Otimme nopeasti selvää kylän asioiden nykytilasta. Ensin näytti siltä, että kylässä ei olisi juuri mikään tällä välillä muuttunut ja bardimme alkoi heti järjestää kylän aukiolle suuria pihajuhlia Lasisauvan vangitsemisen kunniaksi. Täytyy sanoa, että jos pitää saada pikaisesti juhlat pystyyn, niin bardimme on kyllä seremoniamestari vailla vertaa. Kylän väki auttoi ja aamupäivällä päätetty juhla oli iltapäivällä jo muuttunut täydeksi karnevaalivalmisteluksi. Tori oli täynnä kojuja ja sen keskellä oli tanssipaikka ja esiintymislava, jossa muun muassa bardimme tulisi soittamaan illalla.
Page updated
Google Sites
Report abuse