Livon kalastuskunta

Livon yhteisen alueen osakaskunnan (Livon kalastuskunnan) kalastuslupien hinnat vuodelle 2022

Verkkopyynti on sallittua putaissa ja lahtiperukoissa ja myöskin varsinaisessa jokiuomassa, ei kuitenkaan koskien ja nivojen välittömässä läheisyydessä, kesäkuun loppuun asti. Kuitenkin niin, että jos merilohen istutukset alkavat ennen tätä määräaikaa, myös verkkopyynti on lopetettava silloin. Harjuksen alamitta on koko Iijoen vesistön kalastusalueen vesissä 35 cm ja taimenen alamitta 60 cm. Muuten pyynnissä noudatetaan kalastuslain määräyksiä.

Ravustus vain koeravustuksena, ota yhteyttä Marko Ojala.

Kalastuslupien hinnat osakkaille ja kylässä vakituisesti asuville asukkaille (lapset ja lapsenlapset):

Verkkolupa, osakas 5 merkkiä 2,00 euro/kpl

Katiskalupa, ” ei rajoitusta 2,00 ” ”

Haukikoukut, ” 10 koukkua 0,50 ” ”

Uistinlupa, ” 5,00 ” koko kausi

Kalastuslupien hinnat osakaskunnan vesialueen rannalla oleville mökkiläisille (lapset ja lapsenlapset):

Verkkolupa, huvila-asukas 2 merkkiä 3,00 euro/kpl

Katiskalupa, ” ei rajoitusta 3,00 ” ”

Haukikoukut, ” 5 koukkua 1,00 ” ”

Uistinlupa, ” 10,00 ” koko kausi

Osakaskuntaan kuulumattomille ulkopuolisille myytävät uistinluvat:

Uistinlupa, ulkopuolisille 10,00 euroa 1 vuorokausi

” ” 15,00 ” 2 vuorokautta

” ” 20,00 ” 1 kuukausi

” ” 30,00 ” koko kausi

Kalastuslupien myynti:

Livokkaan kioski (Livon koulu) Kirsiojantie 31 puh. 050 - 5520 280
Marko Ojala Hevossaarentie 3 puh. 040 - 5160 420
Marko Luokkanen Sarakyläntie 3083 puh. 040 - 6527 684

Livon yhteisen alueen osakaskunta/Livon kalastuskunta

PJ Marko Ojala 040 - 516 0420

www.livo.fi

Livon yhteisalueen osakaskunta

1. Kalastuksesta ennen isoajakoa.

Kalavetenä Livojoki ei ole merkinnyt kovinkaan suurta taloudellista turvaa sen rannoille asettuneille uudisasukkaille, koskapa Keski- Livon ensimmäisten asukkaiden on täytynyt hakea hauenkalastusvetensä latvavesien järviltä, kuten vanhat asiakirjat osoittavat. Ensimmäiset Livon verotalot, Juutinen ja Puhakka saivat hauenkalastusnautinnot Sarajärvestä, Kouvanjärvestä ja Juurikkajärvestä, Illikainen peräti Livojärvestä asti. Näistä kalastusnautinnoista talot maksoivat vuosittain tietynsuuruista, manttaalilukuun perustuvaa veroa, mutta saivat vastaavasti yksinoikeuden kalastaa kyseisillä järvillä heille merkityissä apajapaikoissa.

Tätä yksinoikeutta tosin riitti vain muutamaksi sadaksi vuodeksi, sillä uudisasutuksen leviäminen Livojoen yläjuoksulle 1600-luvun viimeisellä vuosikymmenellä toi mukanaan käräjille johtaneen riidan Sarajärven haukivesien pyyntioikeuksista. Vuoden 1690 kesäkäräjillä Livon verotalolliset Antti Juutinen ja Heikki Puhakka syyttivät Sarajärven rannalle asettunutta uudisasukasta Matti Jaakonpoika Kälkäjää tunkeutumisesta heidän kalavesilleen, joista he maksavat veroakin. Oikeus tosin kielsi Kälkäjää häiritsemästä Juutisen ja Puhakan kalastusta, mutta samalla velvoitti nimismiehen yhdessä lautamiesten kanssa katsomaan uudisasukkaalle omat apajapaikat samaisesta Sarajärvestä. Kun uudisasutus lisääntyi latvavesillä, joutuivat kaukokalastajat vähä vähältä luopumaan verokalastusoikeuksistaan ja tyytymään oman kotikylänsä kalavesiin.

Kun uudistiloja perustettiin 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa, oli vakiintunut käytäntö, että vaikka kalavesi olikin jakamaton, kullekin talolle vakiintuivat omat kalastuspaikkansa, joihin naapurilla ei ollut asiaa omine pyytöinensä. Livon isännät ovat olleet ihmeen sopuisia, tai ainakin sopineet kalavesi kiistansa keskenään, koskapa käräjäpöytäkirjoista ei löydy yhtään livolaisten keskinaista riitajuttua kalavesistä. Lähin kalavesiriita on tiedossani vuodelta 1699 Kivarinjoen takana olevien Ohtalampien kalastusoikeudesta ja siinäkään riidassa ei ollut livolaisia, vaan molemmat osapuolet olivat kirkonkyläläisiä.

2. Isojako ja jakokunta

Vuosina 1869 -1872 toimitettu isojako muutti kalavesien omistussuhteita. Vuonna 1848 annettu isojakoasetus mahdollisti lohkokuntien jakamisen jakokuntiin jakotoimituksen helpottamiseksi.

Tähän asetukseen perustuen muodostettiin vuonna 1849 Livon jakokunta, josta muodostettiin isossajaossa kantatilat R:o 3 -15. Pellot, metsät ja niityt jaettiin, mutta vesialueet jätettiin jakamattomiksi, jakokunnan yhteisiksi kalavesiksi. Maanmittausinsinöörit pelkäsivät, ja ihan aiheestakin, kalavesistä syntyvien riitojen ja valitusten viivyttävän kohtuuttomasti isonjaon loppuunsaattamista. Isojako oli nyt tehnyt kalavedestä jakokunnan osakkaiden yhteisen kalaveden, mutta käytännössä jatkui vielä pitkään entinen tapa, että kullakin talolla olivat omat apajapaikkansa. Tilanne vakiintui, eikä ongelmia kalaveden yhteiskäytössä ilmennyt.

3. Kalastuskunta järjestäytyy

Vuonna 1951 annettu kalastuslaki vaati kaikkia jakokuntien yhteisillä vesillä olevia kalastuskuntia järjestäytymään. Livonkylän "kyläpäällikkökin" sai asian johdosta postia. Tuli nootti nootin perästä, mutta isännät olivat vastahakoisia. Sitten kesällä 1953 silloisen Oulun läänin talousseuran kalatalousneuvoja Matti Poropudas kuulutti Livon koululle kokouksen, jossa Livon kalastuskunnan piti järjestäytymän.

Mutta kuinkas kävikään? Isännät pysyivät kannassaan ja saivat neuvon, että ainoa keino välttyä kalastuskunnan järjestäytymiseltä on anoa lääninhallitukselta vapautusta järjestäytymisestä. Kirjelmä laadittiin ja perusteltiin sillä, että Livojoki on niin huono ja vähämerkityksinen kalavesi, että kalastuskunnan järjestäytyminen tuo vain turhaa työtä ja kustannuksia. Vastausta ei tarvinnut kauan odottaa. Lääninhallituksesta tuli uhkavaatimus, että ellei Livon kalastuskunta järjestäydy vuoden 1953 loppuun mennessä, asettaa lääninhallitus Livon jako- kunnan kalavedet vuoden kalastuskieltoon. "Selkä seinää vasten" tilanteessa isännät kutsuivat Poro-Matin paikalle joulukuun 9:neksi päiväksi 1953 ja kalastuskunta järjestäytyi. Esimieheksi valittiin "Visalainen" eli Kustaa Illikainen, varaesimieheksi Kustaa Perttu ja sihteeriksi Juho Kokko. Lääninhallitus vahvisti kalastuskunnan mallisäännöt 22.4.1954 ja näin pakolliset kuviot oli täytetty ja kalastuskunta nukahti kahdeksikymmeneksiviideksi vuodeksi.

Kun sitten uitto oli syksyllä 1959 laittomasti ja luvattomasti perkannut kaikki Livojoen kosket ja kun sitten pitkällisen vesioikeusprosessin jälkeen saatiin tietää, että uittoyhdistys oli tuomittu maksamaan kalastuskunnille kalakorvauksia, mutta jotta kalastuskunta voisi ottaa korvausrahat vastaan, sen täytyisi olla järjestäytynyt. Kokous kutsuttiin koolle ja 30. päivänä maaliskuuta 1980 kalastuskunta järjestäytyi uudelleen. Esimieheksi valittiin nyt Otto Kustaanpoika Illikainen. Hän hoitelikin tarmokkaasti tehtäväänsä kymmenen vuotta. Hänen jälkeensä esimiehen pestiä hoiti Yrjö Perttu, samoin kymmenen vuotta.

4. Kalastuskunnasta osakaskunnaksi

Vuoden 2001 alusta astui voimaan uudistettu yhteisaluelaki, jolla kumottiin vuoden 1983 kalastuslaista kalastuskuntia koskevat pykälät ja sisällytettiin ne yhteisaluelakiin. Kun jakokunta ja sen osakastenkokous hallinnoi jakokunnan yhteistä vesialuetta, niin vuosien 1951 ja 1983 kalastuslakien tarkoittamat kalastuskunnat olivat vain kalastuksen käytännön järjestelystä vastaava elin. Nyt uusi yhteisaluelaki antaa kalastuskunnalle (yhteisalueen osakaskunnalle, sen osakastenkokoukselle ja kuusimiehiselle hoitokunnalle) oikeuden päättää kaikista yhteistä vesialuetta koskevista asioista. Jakokunnan ja sen hoitokunnan tehtäväksi jää edelleen jakokunnan yhteisten maa-alueiden hallinta.

Livon yhteisalueen osakaskunnan/kalastuskunnan tämänhetkinen hoitokunta (johtokunta) on seuraavanlainen:

- puheenjohtaja Marko Ojala puh. 040 - 5160 420

- varapuheenjohtaja Alpo Turpeinen puh. 0400 - 243 142

Muut hoitokunnan jäsenet:

- Yrjö Niskala

- Eero Niemi

- Aaro Perttu

- Seppo Ortia