Kuuntele Annen ja Leenan juttelua Oppimiskoodista luku kerrallaan. Osa 1. (19 min)

POHDITTAVAKSI

1. Omaan oppimiseen liittyvillä uskomuksilla on suuri vaikutus siihen, miten oppiminen onnistuu.

2. Omat oppimisuskomukset voivat olla sitkeässä eikä niitä välttämättä ole helppo tunnistaa.

3. Tuloksellisessa oppimisessa paras perusta on kasvun asenne.

4. Opiskelu on työntekoa. Lahjakas ei ehkä ole oppinut tätä perusasteella.

5. Opiskelutaitojen kehittämisessä kannattaa lähteä liikkeelle kokeillen. Tee havaintoja: mikä toimii? Älä luovuta helpolla. Ota vastuksia. Korjaa toimintaasi.

Kuuntele Annen ja Leenan juttelua Oppimiskoodista luku kerrallaan. Osa 2. (16 min)

POHDITTAVAKSI

1. Oppimista ei voi nopeuttaa kovinkaan paljoa. Ajankäyttöä on arvioitava suhteessa lähtökohtiin, tavoitteisiin, arvoihin ja käytettävissä oleviin resursseihin.

2. Yksinkertaiset periaatteet riittävät, kuten priorisointi: kiireelliset - ei kiireiset - tärkeät - vähemmän tärkeät. Priorisoinnissa opiskelija saattaa keskittyä helppoihin asioihin, vaikka opiskellessa pitäisi opiskella sitä, mitä ei vielä osaa niin hyvin.

3. Tiukkojen aikataulujen puristuksessa työskentely johtaa eräänlaiseen ajan ja voimavarojen lainaamiseen ja koron maksamisen kierteeseen - tämän välttäminen

4. Miten saan iloa oppimiseen? Joustavuutta ja rytmiä aikatauluihin.

5. Parhaiten oppiikin hajauttamalla, hyppelemällä ja jättämällä kesken!

Kuuntele Annen ja Leenan juttelua Oppimiskoodista luku kerrallaan. Osa 3. (20 min)

POHDITTAVAKSI

1. Työmuisti ei pysty tarkkuutta vaativaan moniajoon. Tarkkaavaisuutta pitää siirtää kohteesta toiseen, kun tehdään montaa asiaa. Tunne itsesi, sillä ihmiset ovat erilaisia.

2. Opiskelija voi harhauttaa itseään puuhailemalla kaikenlaista opiskelun äärellä eli on opiskelevinaan, muttei keskity kunnolla eikä homma etene.

3. Kirjassa siteerattiin James Clearin oivallista lausetta: “Useimmilla ihmisillä ei ole vaikeuksia keskittyä, heillä on vaikeuksia valita” . Monien vireillä olevien asioiden keskellä puuskittainen keskittyminen auttaa.

4. Kolme keskittymisen lajia:1) hälyttävä tarkkaavaisuus (johtaa uusien asioiden äärelle, kiinnostu, innostu, havainnoi), 2) etsivä tarkkaavaisuus (keskittyminen on aktiivista paneutumista) ja 3) toimeenpaneva tarkkaavaisuus: tarkaavaisuuden ylläpito tahdonalaisesti tietyssä tehtävässä.

5. Reflektion ja tietoisuustaitojen merkitys keskittymiselle - liika yrittäminen oppimisessa voi viedä tukkoon!

Kuuntele Annen ja Leenan juttelua Oppimiskoodista luku kerrallaan. Osa 4. (17 min)

POHDITTAVAKSI

1. Tunteiden rooli opiskelussa jätetään usein huomiotta. Vitkastelu ja toimeen tarttumattomuus johtuu kaikista eniten tiedostamattomista kielteisistä tunteista. Itsen palkitseminen ja kannustaminen kannattaa.

2. Matematiikka-ahdistuksessa voi usein olla pitkälti kyse juuri aloittamisen vaikeudesta, johon liittyy uhkan kokemusta - mitattu jopa aivotasolla.

3. Hyvät rutiinit ja tehtävien selkeyttäminen madaltavat aloittamiskynnystä.

4. Omaa toimintaa ei voi muuttaa kertaheitolla. Pienennä aloitettavaa asiaa, pilko suuri tavoite pieniksi. Tee vähän ja usein.

5. Myönteisyys ja oppimisen ilo on tärkeää säilyttää. Ei kannata uuvuttaa itseään. Jokaisella aloittamisen kanssa on silloin tällöin vaikeuksia.

Kuuntele Annen ja Leenan juttelua Oppimiskoodista luku kerrallaan. Osa 5. (17 min)

POHDITTAVAKSI

1. Oppiminen on ajattelutyötä. Ajattelu ja oppiminen vaikuttavat toisiinsa kehämäisesti. Ajattelu on oppimiseen johtavan tekemisen perusmuoto.

2. Tavoitteellisessa oppimisessa mielen aktiivinen työskentely on tärkeää. Pelkkä muistaminen ei riitä. Tavoitteena ilmiöiden ymmärtäminen ja taitojen kehittäminen

3. Ymmärtämisen ympyrä muistuttaa ajattelun eri ulottuvuuksista. Ajattelu ei ole yhdenlaista vaan monenlaista. Oppimisprosessin eri vaiheissa painottuvat eri ajattelun muodot.

4. Ajattelun hierarkkiset mallit, kuten Bloomin taksonomia, voivat olla harhaanjohtavia. Kaikkia ajattelun tasoja tarvitaan.

5. Erilaisia vaiheita: Kiinostu, kysy, ennakoi > Tutki, muokkaa, jäsennä > Palauta mieleen, sovella, pohdi.

Kuuntele Annen ja Leenan juttelua Oppimiskoodista luku kerrallaan. Osa 6. (12 min)

POHDITTAVAKSI

1. Kysymykset ovat loistava tapa orientoitua oppimiseen

2. Kysymykset on oleellinen opiskelutaito. Osaavatko opiskelijat kysellä? Opetetaanko meille tätä kyvykkyyttä? Miten kasvatan itsessäni kysymisen taitoa, uteliaisuutta ja kysyvää asennetta?

3. Onko minulla taitoa esittää oikeanlaisia kysymyksiä?

4. MIssä vaiheessa saavuttaa sellaisen tilan, että jäsentää luonnostaan tietoa kysymysten avulla? Onko tämä mahdollista, jos on ihan uuden asian edessä?

5. Miten hyödyntää opiskelussa ennakointia?

Kuuntele Annen ja Leenan juttelua Oppimiskoodista luku kerrallaan. Osa 7. (13 min)

POHDITTAVAKSI

1. Ilman omakohtaista prosessointia muistijäljet jäävät hatariksi.

2. Opiskeltavaa asiaa pitää työstää, muunnella ja muokata.

3. Oppimistyylit ovat iskostuneet yleiseksi käsitykseksi. Kyse on yhdysvaltalaisesta bisnesmallista. Oppimisen psykologia ei tue yhden aistikanavan dominointia. Toki meillä on omia mieltymyksiä. Tärkeintä on käyttää kaikkia aistikanavia vaihtelevasti.

4. Visualisointi ja tarinankerronta ovat tehokkaita keinoja painaa opiskeltava mieleen. Visualisointiin ei tarvita erityisiä piirrustustaitoja.

5. Rajatun tiedon ja laajojen kokonaisuuksien hahmottamiseen on olemassa erilaisia tehokkaita opiskelumenetelmiä.

Kuuntele Annen ja Leenan juttelua Oppimiskoodista luku kerrallaan. Osa 8. (19 min)

POHDITTAVAKSI

1. Kokonaisuuksien hahmottaminen on yhteyksien etsimistä ja epäoleellisen karsimista.

2. Osaatko lukea sopivilla tavoilla? On tärkeää löytää sopiva lukutahti ja oikeat lukemisen strategiat: silmäily, oleellisen etsiminen, syventyminen, kokonaisuuden hahmottaminen. Tietokirjoja luetaan eri tavalla kuin kaunokirjallisuutta. Luvun lopussa on todella hyvä ohje yo-kokeeseen valmistautuvalle: paneutuvan lukemisen taito.

3. Keskustelu tekstin kanssa. Tee merkintöjä ja muistiinpanoja, mutta niin, ettei itse lukeminen häiriinny. Pyri ajattelemaan lukemaasi aktiivisesti.

4. Etsi omaa ajatteluasi tukeva muistiinpanotekniikka. Luvussa esitellään useita erilaisia tekniikoita.

5. Ole kärsivällinen, jos vaikea teksti ei avaudu heti. Käytä kaikki keinot tekstin ydinsanoman hahmottamiseen. Anna itsellesi aikaa sisäistää. Palaa taaksepäin, ponnistele ja venytä mieltäsi. 

Kuuntele Annen ja Leenan juttelua Oppimiskoodista luku kerrallaan. Osa 9. (15 min)

POHDITTAVAKSI

1. Kokeisiin lukeminen moneen kertaan ei tutkitusti tuota parhaita oppimistuloksia. Yksi paneutuva lukukerta riittää. Paneutuvasta lukemisesta on erittäin hyvä ohje sivuilla 193-194 (skannattuina sivut luvun 8 kohdalla).

2. Tuttuusilluusio johdattaa helposti vääriin tapoihin palauttaa opiskeltua mieleen. Harha haittaa opiskelutilanteessa: juuri opiskeltu on kirkkaana mielessä ja sen luulee muistavansa. Uudelleen lukemalla kertaaminen herättää myös tuttuuden tunteen ja opiskelija kuvittelee osaavansa hyvin.

3. Uudelleen lukeminen ylläpitää hyvää käsitystä itsestä. Opiskelijan pitäisi kuitenkin uskaltaa nähdä puutteensa, jotka paljastuvat, kun opiskeltua yrittää käyttää eri tavoin.

4. Paras tapa kertaamiseen on mieleen palauttava työskentely, jossa ajatellaan ja käytetään opiskeltua mahdollisimman monipuolisesti.

5. Muistin toimintaan kannattaa tutustua. Mieleen palauttamisen yhteydessä muistista löytyvä tieto rakennetaan uudelleen. Tätä olisi syytä harjoitella (kirjassa loistava LEGO-vertaus). Mieleen palauttaminen itsessään on tapa opiskella.

Kuuntele Annen ja Leenan juttelua Oppimiskoodista luku kerrallaan. Osa 10. (15 min)

POHDITTAVAKSI

1. Kirjoittaminen ei aina näytä kirjoittamiselta. Sisältöjen opiskelu on tärkeää alkuvaiheessa ja ajattelemiselle on annettava aikaa. Toisaalta kannattaa rohkeasti ryhtyä kirjoittamaan luonnostekstiä.

2. Aika kulkee eri tavoin työn eri vaiheissa: alkuaika, keskiaika, loppuaika - kullakin oma rooli kirjoitusprosessissa.

3. Lukiossa kirjoittamista kannattaa mieltää ongelmanratkaisuna, jolloin kysymysten esittäminen vauhdittaa tekstin tuottamista.

4. Kirjoittajalla on kaksi roolia: luova ja kriittinen. Molemmat ovat tarpeellisia, mutta näitä ei kannata yrittää yhtä aikaa. “Yleensä aivoista ei virtaa sanoja näppäimistölle niin, että tuloksena on suoraan hyvää tekstiä. 

5. Kirjoittaminen syventää opittua ja toimii mieleen palauttavana harjoituksena. Kun osaaminen näytetään kirjoittamalla, on tärkeää ymmärtää tehtävänanto. Tähän kirjassa on todella hyviä neuvoja.

Kuuntele Annen ja Leenan juttelua Oppimiskoodista luku kerrallaan. Osa 11. (15 min)

POHDITTAVAKSI

1. Harjoitus tekee mestarin. Sanonta pitää paikkansa. Pelkkä toisto ei kuitenkaan riitä.

2. Erityisen tehokas harjoittelu (deliberate practice) toimii samoilla periaatteilla niin tietojen kuin taitojen edistämisessä: 1) toistaminen eli naiivi harjoittelu, 2) tavoitteellinen harjoittelu eli tietoinen edistymispyrkimys, 3) ohjattu eli rakenteistettu harjoittelu ja 4) huippuosaajien harjoittelu (yksilöllisyys, ohjaus, tavoitemielikuvat, ohjaava palaute ja arviointi, toisto ja vaativuus).

3. Opiskelija pääsee harjoittelun avulla osaamisen tasolta toiselle.

4. Yhdessä vertaisten ja osaavamman kanssa yksilö pystyy saavuttamaan parempia tuloksia kuin yksin. Oppiminen on tuloksellista, kun liikutaan tällä lähikehityksen vyöhykkeellä, harjoitellaan riittävän vaativia, mutta ei liian vaativia asioita.

5. Tehokas harjoittelu rikastaa sisäisiä malleja ja vaatii ongelmanratkaisutaitoja. Teoriatieto tukee käytännön taitojen harjoittelua, koska se auttaa näkemään asian monipuolisesti ja ottamaan etäisyyttä. Näin myös opiskelija osaa paremmin hyödyntää saamaansa palautetta.

Kuuntele Annen ja Leenan juttelua Oppimiskoodista luku kerrallaan. Osa 12. (13 min)

POHDITTAVAKSI

1. Usein motivaation puute ei ole juurisyy vaan taustalla on muita tekijöitä. Jo yksistään hyvillä elämäntavoilla on vaikutus motivaatioon. Joskus vähemmän on enemmän myös motivaation kanssa. Liian täyteen ahdettu kalenteri syö voimia kaikesta. Vaihtelulle ja jouten olollekin pitää olla tilaa.

2. Ylitä aloituskynnys, niin motivaatiokin herää. Kirjailija Antti Tuomainen kertoi haastattelussaan (Puoli seitsemän Yle 1 20.10.12021) omasta kirjoittajan urastaan ja totesi että motivaatio ja inispiraatio seuravat työhön ryhtymistä.

3. Sisäinen motivaatio on tuottoisin, mutta ulkoisilla palkkioillakin voi houkutella itsensä opiskelun äärelle.

4. Motivaation kanssa käy kuin unettomuuden kanssa. Jos unta tai motivaatiota jahtaa, se pakenee. Kannattaa keskittyä suotuisien olosuhteiden järjestämiseen.

5. Hyvät opiskelutaidot parantavat motivaatiota.

Kuuntele Annen ja Leenan juttelua Oppimiskoodista luku kerrallaan. Osa 13. (17 min)

POHDITTAVAKSI

1. Tunteet kytkeytyvät motivaatioon, mikä on yksi syy siihen, että ne vaikuttavat vahvasti myös opiskeluun. Myönteisten tunteiden virittely on tärkeää, sillä tunteet tarttuvat. Opiskeluilmapiirillä on vaikutus opiskelussa etenemiseen.

2. Tunnemuistot voivat vaikuttaa oppijaminäkuvaan. Varsinkin negatiiviset tunteet voivat vääristää ajatuksia itsestä oppijana.

3. Oppimiseen voi liittyä eri tyyppisiä tunteita: tehtävätunteet, episteemiset tunteet (tiedonkäsittely), asiasisältöön liittyvät tunteet ja sosiaaliset tunteet.

4. Tunne ei myöskään aina ole totta. Tunne on hetkellinen ja joskus tunteet heilahtelevat nopeaan tahtiin. Tunteissa voi olla mukana tulkintaa. Ne voivat nousta hetkestä ja sisältää väärinkäsityksiä tai ylitulkintoja.

5. "Oppimisessa virheitä ei voi välttää." Oppimisen taitoihin kuuluu kyky kestää tieto omista virheistä, epävarmuuksista ja puutteista. 

Kuuntele Annen ja Leenan juttelua Oppimiskoodista luku kerrallaan. Osa 14. (19 min)

POHDITTAVAKSI

1. Urheilussa ja opiskelussa on samanlaisia piirteitä. Edistymistä syntyy harjoittelemalla. Välillä toiminta kuormittaa. Paineitta koetaan varsinkin ennen h-hetkeä. Yritetään tavoittaa rentoutta ja flow-tilaa. Suoritusten jälkeen palautuminen on tärkeää.

2. Stressistä puhutaan kuin tunteesta, koska se tuntuu ja herättää tuntemuksia. Stressi ei kuitenkaan ole tunne vaan psykofyysinen tapahtuma, jolla on vahvoja vaikutuksia kehon toimintaan sekä tiedonkäsittelyyn. Stressistä on hyötyä voimien suuntaamisessa ja keskittymisessä. Pitkittyessään se kuormittaa ja haittaa.

3. Ihmiset ovat erilaisia stressinsietokyvyn suhteen. Myös eri elämänvaiheissa paineita kestää eri tavoin. Itseä ei siis kannata verrata muihin.

4. Tasapaino vaatimusten ja voimavarojen välillä on tärkeää: sisäistä pomoa on välillä hillittävä. Opiskelijan on yritettävä jakaa vaatimukset suhteessa omiin voimavaroihin. 

5. Palautumisen keinoja kannattaa tietoisesti opetella ja käyttää. Pienet tauot pitkin päivää virkistävät. Jos opiskelua tauottaa kännykällä, ei ehkä saa kaivattua lepoa pienille harmaille aivosoluille. Sulje silmät, hengittele hetki, autonominen hermostosi rauhoittuu.

Kuuntele Annen ja Leenan juttelua Oppimiskoodista luku kerrallaan. Osa 15. (15 min)

POHDITTAVAKSI

1. Toisten kanssa hyvässä yhteistyössä jokainen pääsee parempiin tuloksiin kuin yksin. Liikutaan lähikehityksen vyöhykkeellä (käsitteen loi Lev Vygotsky) eli sillä alueella, jonka alarajana on yksin selvitettävät tehtävät ja ylärajana yhteistyössä vertaisten tai osaavamman kanssa selvitettävät tehtävät. Opiskelukaveri voi myös siirtää ja avartaa merkitysperspektiiviä (käsitteen loi Jack Mezirow).

2. Opiskelussa tärkeitä ovat autonomia, pätevyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteet (Itsemääräytymisteoria, kehittäjät Richard M. Ryan ja Edward L. Deci). Näihin suomalaisfilosofi Frank Martela lisää vielä toisten auttamisen, joka tuo elämään merkityksellisyyttä. Yhtäältä siis itsenäinen ja omilla voimilla ja toisaalta toisiin tukeutuen ja vastavuoroisesti. Toisten auttaminen tuottaa pätevyyden kokemuksia.

3. “Yhdessä toimimiseen kuuluu inhimillistä rosoisuutta mutta myös myönteisiä yllätyksiä.” Kysyminen, kuunteleminen, avun pyytäminen ja tarjoaminen, aitous ja suoruus kuuluvat hyvään yhdessä työskentelyyn. Nämä pätevät niin opiskelussa kuin muussa elämässä.

4. Nuthallin kolme maailmaa: opiskelun julkinen maailma, epävirallinen opiskelijoiden välinen ja jokaisen yksilön mielen sisäinen maailma. Tutkitusti oppimisesta kannalta merkittäviä asioita tapahtuu epävirallisessa maailmassa. Opiskeluun liittyy myös piilo-opetussuunnitelma eli instituutiorakenteet itsessään tuottavat rooliasetelmia ja arvoasteikkoja (Donald Broadyn teoria).

5. Dialogisuus on yhdessä ajattelua, ei vain ajatuspalasten yhteen liimaamista. Se on enemmän kuin osiensa summa.