opetuksen kehittämisen jäljillä
Täydennyskoulutuksen suunnittelun taustateoriana käytetään usein Kolbin kokemuksellisen oppimisen mallia (1984). Sen mukaan oppimista tapahtuu, kun kokemuksellinen tieto yhdistyy käsitteelliseen tietoon ja kun törmäyksessä syntyvää uutta tietoa reflektoidaan. Oppiminen täydentyy, kun opittuja asioita kokeillaan ja sovelletaan käytännössä.
Tämän takia täydennyskoulutuksen yksi tärkeä osa on usein kehittämistehtävä. Lukeminen lentoon, kirjoittaminen kiitoon -koulutuksessa koulu- ja luokka-astekohtaiset osuudet (6 op) huipentuivat tänä keväänä verkkoseminaareissa, joissa opiskelijat esittelivät tekemiään kehittämistöitä.
Monet opettajat olivat kehittämisessään innostuneet pedagogisista taustateorioista ja lähteneet soveltamaan niitä omaan työhönsä. Erilaiset kirjoittamisen ja lukemisen tavat (perinteinen kirjoittaminen, luova kirjoittaminen, prosessikirjoittaminen ja genrekirjoittaminen) antoivat pontta esimerkiksi erityylisten arviointitapojen kokeilemiseen. Myös prosessilukemisen ja luetunymmärtämisen tekniikat kannustivat monia opettajia tarttumaan tekstien käsittelyyn. Konkreettiset pedagogiset demonstraatiot – esimerkiksi storyline -menetelmästä, lukuteatterista, dialogisesta lukemisesta, keksimiskiekosta ja sosiaalisesta kirjoittamisesta – tarjosivat konkreettista tukea kehittämistyöhön. Ne myös osoittivat, että kehittäminen voi käynnistyä jopa yksittäisen harjoituksen kautta! Kun siihen lisätään kollegiaalinen vertaiskeskustelun mahdollisuus, voi löytyä toimivia tapoja kehittää omaa pedagogista ajatteluaan.
Leimallista nykyiselle käsitykselle lukemisesta ja kirjoittamisesta on, että niitä ei nähdä toisistaan erillisinä taitoina. Analyyttinen ja kokonaisvaltainen kielikäsitys valtaa alaa, mikä taas haastaa opettajia entistä enemmän huomaamaan asioiden välisiä suhteita. Kielellisen (luku- ja kirjoitustaitoon liittyvän) osaamisen lisäksi kehittämisessä on tärkeää huomioida pedagogisia näkökulmia, kuten oppimisympäristöjen monipuolistaminen, yksilölliset opinpolut ja osallisuuden lisääminen.
Opettajat saattavat joskus kokea vaikeana väljät ohjeenannot ja tehtävät, joissa aihe täytyy ideoida itselle ja omaan työhön sopivaksi. Vaikka tällainen prosessointi ja soveltaminen haastavatkin opettajaa ja vievät enemmän aikaa kuin patenttiratkaisun haltuunotto, pähkäilyt ovat silti todennetusti tehokas tapa siirtää koulutuksessa opittua käsitteellistä tietoa käytäntöön. Tervetuloa ja -menoa opetuksellisten ongelmanratkaisujen pariin!